lauantai 28. joulukuuta 2013

Kuvittelija kaipaa kevättä




Minusta tuntuu, kuin edellisestä postauksestani olisi kulunut paaaaaljon aikaa, jos ei päivissä, niin ainakin kokemuksissa, joita on kertynyt roppakaupalla. Ennen joulua fiilistelin millainen jouluni tulisi olemaan. Joitakin koettuja muistoja haluan jakaa kanssanne, elämyksiä, jotka saivat vanhankin nuortumaan ja sielun soimaan herkkiä säveliä.


Aatoaatonaaton kynttilähartaus vanhassa kirkossa sai tunteet nousemaan uusiin ulottuvuuksiin. Laulut ja kohti tuleva teksti, ja kaiken yllä leijuva pyhän tuntu. Kynttilät lyhdyissä väreilivät ihmislapsen sydämen lailla.


Perheen kokoontuessa joulupöytään koin runoilijan tavoin; tässä ympärilläni ovat ne ihmiset joille minun on tarkoitettu olemaan hyvä. Joitakin asioita on vaan niin mahdoton puristaa sanojen muotoon. Musiikkiesitys, vaivalla kootun piparkakkutalon maisteleminen ja riemu yhdessä olemisesta, lämmitti mukavasti sydäntäni.



Tapanin ajelu suvun perinteiseen joulujuhlaan ja siellä virinnyt joululaulutuokio oli ehdottomasti päivän parasta antia. Allekirjoittanutkin sai yllätyksellisesti pääosan Petteri Punakuono- esityksessä, koska ennen joulua otettu varaslähtö suklaan suloiseen maailmaan sai aikaan komeahkon finnin keskelle nenäpäätä jouluani valaisemaan.


Ensimmäinen arkipäivä joulun jälkeen kuljetti meidät Reposaareen, meren rantaan, jonka usvainen kauneus oli todella palkitsevaa kauan jatkuneen ylensyömisen ja vaakatasossa oleskelun jälkeen. Ei haitannut sade, eikä rannan liukkaat kivet, olo oli kaikin puolin viihtyisä. Valopilkku, muuten sateisessa maisemassa oli tyrnimarjat, joita oli pensaissa todella runsaasti.


Hyväksi lopuksi sananen Kuvittelijan psyykestä. Olen ollut viime aikoina tosi saamaton kommenttien kirjoittamisessa. Suonettehan sen anteeksi, sillä syksy on minulle aina niin vaikeaa aikaa. Pimeys ahdistaa. Valon tarpeeni on huutava. Nyt on kuitenkin käännytty kulkemaan kohti kevättä. Ja toivon mukaan kevät herättää minussa uinuvan karhun talvihorroksesta lisääntyvän valon myötä.

Toivon kaikille blogini vierailijoille oikein hyvää vuotta 2014!
Lämpimin terveisin Kuvittelija


torstai 19. joulukuuta 2013

Miten jouluinen jouluni on




Miten jouluinen jouluni on?
Selaan joulukortteja ja poimin niistä joulun laatua kuvaavia toivotuksia. Rauhallista, tunnelmallista, tuoksuvaa, rauhaisaa, hauskaa, ja iloista joulua toivotaan, mutta hyvän joulun toivotus on yleisin ja jokaisen ihmisen hyvä on joulunakin erilaista. Hyvä kattaa kaiken minkä olen ajatuksissani jouluun liittänyt: Ilo, rauha. Ystävyys, rakkaus ja lämpö. Hiljaisuus, muistot. Joululaulut, ruoka ja perhe. Kynttilät.
Joulun ydinsanoma:
"Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava."





Kauneimpia joululauluja laulaessani, laulun sanat alkoivat elää mielessäni uudelleen. En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.Oi miten ihana toivotus tuo onkaan. On paikkoja jossa tälläkin hetkellä eletään keskellä sotaa.


"Hämärtyy.
Soivat huoneesssani hiljaisuus
ja yksinäisyys.
Ovea avaamatta astut sisään,
Puusepän Poika. Katsot:
lämpenee
huoneeni ilma. Sulaa. Valuu
hikeä noenmustaa kasvoiltani-
helpottuu.
Sytytät kynttilät.
Ovea avaamatta poistut."

"Tuoksuu säteilevä lumentuore puu"
/ Yrjö Kaijärvi/ Kaikki on toisin 1959

Piipahti ystäväni pikaisesti tuoden mukanaan nisuäijän ja akan. Pullaisa tuoksu ja ystävyys lämmittää mieltäni niin.

Myös muita tuttavia on vieraillut. Toiset ujoina ovat kääntäneet minulle selkänsä.

Tutummat saapuvat kuusiaidan alta ja palaavat sinne takaisin päivittäisten rapsutusten jälkeen.


Joulu on kohta täällä, ja vaikka lumesta ei ole tietoakaan pystyn sen hyvin kuvittamaan menneiden joulujen muistoilla. On hanget korkeat nietokset, vaan joulu, joulu on meillä.

Toivotan kaikille blogini vieraijoille oikein hyvää ja rauhallista joulujuhlaa!

Vaatimaton jouluruno

"Silmä totinen ja vakaa
katsoo ikkunasi takaa.
Maltitonta ikävää
tuntee pieni tytönpää.

Keittiössä hiipii salaa,
äiti. Kynttilät jo palaa.
pieni koira odottaa
paistinluuta ihanaa.

Elämäsi tyyntyi varhain.
Joulurauha täyttää parhain
ilon, murheen kaupungin
ja myös Mika Waltarin."

Mika Waltari/ Tuhanten rantain partahilla.1954

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Makrohaaste 126





on maku. Makuasioista ei passaa kiistellä, sanoo täkäläinen sananlasku. Edelliseen viitaten Lillerikaupasta ostettu jouluinen Panettone on jo kauan kuulunut Kuvittelijan Maku-Top-Kymppiin. Höttöinen pulla on maustettu kuivatuilla hedelmillä, suklaapanettone olisi ensteks hyvää, en vaan tänä vuonna ehtinyt ajoissa. Tänään päiväkahvilla makua jälleen testattiin, eikä se keittön pöydällä kauaa ehdi happanemaan....


                               Täällä on lisää makuja.



torstai 12. joulukuuta 2013

Valokuvatorstain





307. haaste on, mitä tonttu näkee kun se toimittaa jokajouluista tehtäväänsä kurkkien ikkunan takana.
Meillä ei edes joulumusiikki pystynyt vaimentamaan kuvittelijan mielipahaa, tietsikka on nimittäin kenkkuillut koko päivän. Tämä on ties kuinka mones yritys postata valokuvatorstain kuva. Katotaan kuin käy.


Ensin tonttu Torvinen ei nähnyt muuta kuin kynttilöiden tuiketta. Mutta tarkemmin katsottuaan joku sisällä tähtäili kamerallaan amaryllistä, etsien uutta ennen näkemätöntä kuvakulmaa kukan ensimmäisestä päivästä.


Kukkia, hm, tonttu ajatteli. Taidanpa käväistä naapurissa, sieltä tuli niin herkullinen piparien tuoksu.
Täällä on lisää tontun bongaamia valokuvatorstain aiheita. 



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Makrohaaste 125 /teema




Aiheena on jähmettynyt/ jäätynyt, teemassa käsitellään samaa aihetta. Plusasteisessa sumuilmassa on Kuvittelijan inspis jähmettynyt ajatuksettomaksi. Niinpä etsiskelin vanhojen kuvien joukosta aiheeseen sopivaa kuvaa, ja päädyin tähän, joka ei ole makro, mutta teemaltaan muistuttaa lähestyvää juhlaa.
Mitä sinä näet kuvassa?


                               Lisää jäisiä jähmettyneitä voit katsoa täältä.




tiistai 10. joulukuuta 2013

"Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa.."





Liikuttunut. Haltioitunut. Lämmennyt. Innostunut. Kyynelehtinyt. Muistoista rikastunut.

Joulun alla kyyneleet tuppaavat olemaan tavallista herkemmässä. Paikoissa joissa muistellaan, omat muistot tulevat ja lataavat herkkyyskertoimet uusiin ulottuvuuksiin. On aika kyynelten tulla. Nämä kyyneleet ovat ilon ja onnen kyyneleitä.



Meillä on itsenäinen isänmaa. 
Vietin itsenäisyyspäivää Tampere-talolla niin kuin monet muutkin, tosin villasukkani ei tipsutelleet punaista mattoa pitkin. Istuin kotiaitiossa, ja seurasin kättelijöiden loputonta virtaa. Ja opin paljon pukuetiketeistä, muodista, juhlaruuista ja sen sellaisesta. Kuvittelija  siirtää edelliset tiedot taka-alalle ja satsaa tunteen määrään ja laatuun. Ja olihan sitä tarjolla. Lahjaksi saatu konsertti. Jopa Naskartelija, joka ei yleensä kättely eikä pukukoodiseremoniaa seuraa istahti viereeni konserttia katsomaan.


Musiikki, laulut, kuvat luonnosta, runot, tekstit sekä Tampere- talon upeat puitteet tarjosivat yltäkylläisen nautinnon. Paikalla olleet, toimittajien haastattelemat vieraat kertoivat olleensa liikuttuneita konsertin monipuolisesta annista.
Tunteita nostattava esitys sai ansiokkaan päätöksen Finlandiasta. Eniten kosketti juhlissa olevien kunniavieraiden, sodan veteraanien, kasvoilta luetut liikutuksen merkit.



Minun kosketukseni sotaan on kirjojen ja vierailta kuultujen tarinoiden varassa, sillä isä ei sodasta koskaan suostunut kotona puhumaan. Vanhempieni lauseiden välistä poimin sen tiedon joka sai minut pelokkaana kysymään isältäni; jos sota vielä joskus tulee, joudutko sinä sinne uudelleen. Isä huokaisee ja vastaa, korkeintaan tykin piipun krassiksi. En ihan täysin ymmärtänyt vastausta silloin, mutta jälkeenpäin olen monesti miettinyt vastauksen sisältöä.


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...

torstai 5. joulukuuta 2013

Valokuvatorstain





306. haaste on sinivalkoinen. Perjantaina vietetään Suomen 96. itsenäisyyspäivää, juhlan kunniaksi sinivalkoinen haaste.

Sinivalkoisin tunnoin,
riemurinnoin
kuvittelin
neljä kuvaa
kollaasiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää toivottelee Kuvittelija!


Täältä voit katsoa lisää valokuvatorstain sinivalkoisia kuvia.




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Makrohaaste 124





Aiheena on koru. Teema käsittelee samaa aihetta.


Taitava opettajani nypläsi tämän minulle. Korua katsoessani en voi olla ihailematta sen herkkää kauneutta.





Erilaisella alustalla koru heijastaa kauneuttaan alla olevaan mosaiikkiin.

Täällä on lisää kuvia makrokoruista.



tiistai 3. joulukuuta 2013

Tip tap









Useamman kuin kerran on mieleeni tällä viikolla pälähtänyt Virtasen Jukan anekdootti eläkeläisen kiireistä, eli, jos on hammaslääkäriin meno torstaina, on viikko jo buukattu täyteen. Aikomus ei vielä tarkoita että saisi aikaiseksi jotain. Siksi eilinen saunan siivous pitää erikseen mainita, varsinkin jos se sattuu jäämään ainoaksi siivoustapahtumaksi tällä viikolla. Joka säitä tähyää se ei heinää tee sanoo vanha sananlasku, se on tänään ollut esteenä mattojen tamppaukselle ulkona. Tietysti heti alkaisi sataa, matot kastuisi ja tuulla ties kuinka monta metriä sekunnissa, kun kerran Herrat Eino ja Oskari ovat tampanneet tienoon avoimeksi Vilhelmin tulla, joka takuulla lennättäisi matot tuulen mukana ties minne ja sitä riskiä en uskaltanut ottaa. TarmoPuuska on pysytellyt piilossa. Kuka siis lisäisi askeleihini ylimääräistä joustavuutta. Mutta onneksi ajatus kulkee, se saa rypyt sileiksi, imurin hyrräämään, pestyt pyykit kaappiin ja likaisen koneeseen. Jos mielikuvittelemalla saisi jotain aikaan, olisi maailmani kutakuinkin valmis



Tulee, ei, tulee, ei, tulee. Lehdestä luin että mahdollinen lakko estäisi joulukorttien perille menon ajoissa, ja se sai minut männä viikolla tarttumaan joulukorttien kirjoittamiseen. Olkoonkin sitten kerran perillä ajoissa. Lähes kaikki joulukortteihin liittyvä värittyy mielessäni positiiviseksi, kun ei killata korttien kirjoittamista. Kertooko se sen tosiasian, ettei minusta olisi sihteeriköksi ollut milloinkaan. Äkkiä vaan ja suoria kuormia- tyylillä etenen ja jättäisin mieluusti osoitteiden haun ja kirjoittamisen jollekulle toiselle. Naskartelija katoaa välittömästi talon uumeniin joten kirjoittamisesta piti suoriutua yksin ja joulumusiikin soidessa vienosti taustalla se meni ohi ilman yhtäkään isompaa kuohua. Etanapostini on valmiina punaisessa kuoressaan ja valmiina matkaan. Tippe tippe tap.


Se, ettei perheessämme harrasteta joululahjojen ostoa (lastenlapsia lukuunottamatta) pitää mielen kutakuinkin balanssissa. Joulun etupäivien kaaos saa allekirjoittaneen pyörimään kaupassa ympyrää, eikä päässä tunnu olevan ainuttakaan ostoksiin liittyvää järkevää ajatusta. Siksipä kauppalappu mukana on ihan välttämätön. Lisäksi pitää muistaa lähtiessä ottaa se lappu mukaan kauppaan keittiön pöydältä. Ja lähteä heti kaupasta ulos kun lapun tavarat on korissa. Mielen rauhan takia.
Onhan Naskartelija värkännyt alakerrassa ja Kuvittelija täällä yläkerrassa omin pikku kätösin kaikkea hyvää ja kaunista. Olisiko nyt aika piilottaa neulepuikot ja langat komeron perille. Tip tap.



On hyvä aina välillä muistuttaa itselleen, että joulu on meille annettu lahja. Valo joka loistaa pimeydessä, rauhan ja rakkauden juhla. Kuka sitä kysyy onko huushollisi siivottu ullakolta kellariin, tai onko Herrasväen piparit itse leivottuja? Ja jos kysyy, omapa on asiansa. Valmistelu, niin tärkeää kuin se onkin, on mielestäni sivuseikka joulun vietossa. Että tällaista tänään mielen päällä. Mitä sinulle kuuluu?

Ja taas kun illaksi painuu jouluaatto
ja juhlaa soittavat kellot temppelin.