sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Muista rakkaitani!







"Muista rakkaitani,
se on suurin toiveistani.

Liian usein arjen jalkoihin kaikki jää.

Muista rakkaitani,
se on yksi haaveistani,
että voisin joulun sanoman säilyttää.

Taakse jäisi tarpeeton,
tyyntyisi mieli rauhaton.
Huomaisin, että kaikki hyvin on.

Hiljaisuudesta nousisi vain yksi pyyntö:

Muista rakkaitani!"



Oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille rakkaille ihmisille, jotka vierailevat blogissani, näitä toivottelee Kuvittelija. Tämän postauksen myötä jään tauolle.



Nyt syttyy neljäs kynttilä




"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa, varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen.." Varpusena sijaisena toimii tänään punatulkku.
Nyt kiiruusti täyttelemään lintujen ruokinta-automaattia, -17 astetta pakkasta mittarissa tarkoittaa  kerrospukeutumisen juhlaa...

Joulu, joulu tullut on , juhla armahainen..

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulusaunassa





Joulumuistoja pulpahtelee pintaan, muistoja joista toiset ilahduttavat mieltä ja toiset....no niin. 

Tontut, nuo hiipivät kujeilijat kulkivat kurkkimassa ikkunoiden alla ja hoitivat samalla "Summerhillin" virkaa.
Kasvattajan apuna tontut kuitenkin toimivat moitteettomasti, eikä ollut aikaa miettiä omia vaikuttimiaan. Niinpä sain aikoinani heistä  oivan keppihevosen ja rahtusen aikaa joulutohinoihin sanomalla, taisinpa nähdä tontun vilahtavan ikkunan alla ja kas kummaa, ryhtiliikettä löytyi isommasta pienimpään.



Olisipa kiva tietää toimiiko sama menetelmä vielä nykyäänkin? Tonttuparat ovat aiheettomasti saaneet mainetta edellä kerrotusta. Toisaalta taas lapsien jallittaminen näillä joulutontuilla, onko siinäkään ajatusta?



Jos sallitte vielä yhden joulumuiston, kohta ne kääräistäänkin pakettiin taas vuodeksi eteenpäin? Joulusaunan arvosta ei kiistellä, se kuuluu tapoihin josta luopuminen ainakin näin maaseudun sydämessä olisi tavatonta. Niinpä mekin sisarukset vähän isompina pikkutyttöina pakkauduimme saunaan nelisin. Sauna vanha jo, oli iso ja parvi korkealla katon rajassa. Lattialla ritilät ja kylmä talvinen tuntui vetona pikkujaloissa. niinpä kipitimme parvelle lämmittelemään. Kun viimeinen meistä aikoi astua lavolle hän tokaisi; eikö teidän mielestänne tämä parvi heilu? Ei se mitään heilu, tule tänne vaan ja silloin rysähti. Parvi petti allamme, osa putosi lattialle ja osa jäi keikkumaan katon rajaan reunoista kiinni pitäen. Meteli oli melkoinen ja löylyn ottaminen jäi aikomukseksi. Kun saavuimme tupaan ja neliäänisesti kukin tarpausta omalla tavallaan värittäen, kerroimme tapahtuneesta vanhemmillemme kuulimme, ette kai pitäneet kovaa meteliä, kuului kuin yhdestä suusta?
Onneksi he eivät kuulleet, sillä tiesimme vanhastaan, sauna on pyhä paikka, eikä siellä saanut huutaa.

Tuima on talven pakkanen,
tähdet kiiluvat yöhön,
kansa kartanon hiljaisen
nukkuu aamuun ja työhön.
Verkkaan laskee jo kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
tonttu ei vaan saa unta.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Tule meille Tuomas-kulta, tuopa joulu tullessasi





Tänään, päivänä jolloin on talvi seisahtaa, jolloin Tuomas tuo joulun, Kuvittelijakin näki pitkästä aikaa auringon. Ja jälleen rintaan virisi toivo kevään tulosta. Vaikka pakkanen paukkuu nurkissa, niin sisarukset Toivo ja Usko ovat tulleet kylään.




Kuinka hyvältä maistuukaan hauduttamalla uunissa tehty riisipuuro. Kokeiltu on nyt jälleen sekin ja vatsa pullottaa täyttä oloaan. Aivan mainiosti voisi  nyt kellahtaa sänkyyn seinähirren suuntaan, ellei Naskartelija olisi aamulla saanut loivaa mielenhäiriötä. Nimittäin, patjat ovat ulkona tuulettumassa. Peittojen kera.



Joulun aluspäivät kuluvat systemaattisesti jääkaapin tyhjennysfiiliksissä. Luovuuden lähteet ovat kukkineet joten tähteet ovat saaneet uutta muotoa. Monet joulunedusreseptit pohjautuvat, mitä kaapista sattuu löytymään periaatteelle ja oikeat kulinaristit kauhistuisivat uskomattomia makuyhdistelmiäni. Naskartelija on kiltti, ei enää kysy mitä tämä on, vaan syö mitä pöytään kannan. Selvittiinhän me elämämme alkuvuosinakin, jolloin minulla oli ruuanlaitosta aika hämärä käsitys. Ensimmäisen hernekeiton muista aina; Aloin yhdellä kattilalla ja lopetin kolmella. Herneiden paisuminen oli minulle silloin mysteeri.



Kuuntelen joululauluja kanavalta, jossa intohimoisimmat joululaulujen ystävät saavat toiveensa täyttymään. Silti, Karoly Garamin Joululaulua en ole vielä kuullut, vaikka sitä alitajuisesti olen sieltä odotellut. Ehkä se tulee lähempänä joulua, jolloin kyyneleet ikään kuin kuuluisivat asiaan.


Pakkasta on - 15 astetta ja pysyttelen mieluusti sisätiloissa. Muutenkin olen niin täydellisesti unohtanut terveet elämäntavat, ellei jossain ole sattumoisin keksitty uutta terveysvaikutteista yhdistelmää, lepää paljon ja syö väliajat. Ilmoitattehan minulle jos kuulette tällaisestä?


                "Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa..."




torstai 20. joulukuuta 2012

Lapsuuden joulu



 Kaarlo Sarkian runo Lapsuuden joulu on aina edustanut minulle joulurunojen aatelia. Nopea siirtymä nykyajasta lapsuuteen tapahtuu kolmannen ja neljännen rivin riimittelyn myötä ja sieltä löydän osoitteen tunteisiini ja muistoihin, aivan kun ne olisivat tapahtuneet eilen.


                     "Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten
yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen
               sädekimpun lämpimän ,himmenemättömän heittää.
                    Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu:
                      tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,
                    takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.

                   On ehointa yllä ,on saunasta palattu juuri.
                Pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen,
                            jota kohti on kuljettu päiviä laskien.
                    Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,
                 kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.
                   On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa
             ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri."



Isä on kantanut minut sylissään pirttiin filtin sisään käärittynä. On puhdasta yllä, on saunasta palattu juuri..


 "Oi lapsuuden joulu, sulla ei määrää ajan
on hetkiisi mahtunut autuas ikuisuus:
                        valo yössä, enkelilaulun ihanuus,
                      satu tosi ja riemukas ,syntymä Vapahtajan,
                      ja lahjat ja herkut ja loiste silmien;
                   hyvä tahto ja havina taivaisten siipien-
               miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan?

                   Oi lapsuuden joulu, vielä sun juhlaas salaa
                  käyn takaisin elämän sumean mutkaisen tien.
                Miten sokaissut kirkkaan lapsensilmäni lien,
               sinun kynttilät lempeät vielä sen kalvossa palaa.
             Koen vielä riemusi ylitseläikkyvän
             ja ihmettä katselen puhtaan syntymän,
              teen rinnassa rauhalle, rakkaudelle alaa."



Miten lapsi osaakin kokea kaiken ainutlaatuisena ja ihmeellisenä, tuntui kuin ihmisissäkin olisi tapahtunut rauhan ja rakkauden sanoman myötä pehmenemistä.


               Kuvittelija kulkee joulurunomuistojen tiellä.

/Postauksessa osia Kaarlo Sarkian runosta Lapsuuden joulu

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Makroviikko 85




                         Viikon aihe on joulukoriste.


                Tänään tuli postista tälläinen yllätys, kiitos Irmeli!





                        Täältä voit katsoa lisää makrokuvia.


Mistä tuntee joulun?




...sen kertoa voi sanoin tuhansin..

Olen tietoisesti yrittänyt opettaa itselleni hitaasti kiirehtimisen taitoa. Ja oikeastaan, minne minulla nyt olisi niin tulenpalava kiire? Toisinaan tuntuu, että jotakin olisin jo oppinutkin kunnes taas löydän itseni häsäämästä ja hösläämästä olemattomien asioiden parissa. Rennolla kädenliikkeellä tuiskaisin jouluvalot pimeäksi ikkunalla, ei se riitä hermostumisen syyksi, eihän? Se että tuuli kaatoi joulukuusen parvekkeella ja latva katkesi, ei meillä ole ongelma, sillä naskartelija liitti latvan kuuseen kiinni jollain näkymättömällä konstilla. Ja jatkoi:
 -tarvitsetko parveketta vielä mattojen puristamista varten
-en, miten niin?
-sidon kuusen parvekkeen reunaan kiinni, ettei tuuli pääse sitä enää kaatamaan.


Edellisen vuoropuhelun jälkeen minun teki mieleni pyytää, sitoisitko minutkin jonnekin kiinni, etten enää hätäpäissäni aiheuttaisi lisää vahinkoa.



Valmiita torttutaikinoita kiitän nöyrimmästi siitä, että ylipäätään torttuja imestyy Kuvittelijan joulupöytään. Niiden maku on loistava ja lehtevyys taattu ja itsevalmistettu omenasose tekee niistä hyvääkin paremmat. Sanoinko jouluksi? Pieni torttutaikinaaihiopaketti valmistui tortuiksi noin kello 14.15 eilen iltapäivällä. Nyt on jäljellä muruset pöytäliinalla, että tätä menoa saa olla ahkerasti leipomassa jos jouluun aikoo satsata.



Kun tammikuulla taas alan tarmokkaasti harrastaaa painonhallintaa, housunvyötäröiden kiristämisongelman takia, ettehän muistuta minua tästä torttujutusta? Ettehän?


Ne on nyt ikkunassa. Akka, ukko ja kissansa. Sydämet valmistavat Kuvittelijan mieltä jouluun.

Mistä tuntee joulun, sen kertoa voin sanoin muutamin...?





tiistai 18. joulukuuta 2012

Etsii, etsii...




Tuntuu, että kaksi tuntia päivässä haen kadonneita tavaroita. Kuulostaako tutulta? Järjestelmällisyys olisi hyve jonka omaamisesta olisin kiitollinen. Avaimet, rahakukkaro, kynä, silmälasit ja milloin mikin on hukassa. Tänään on avaimien vuoro. 


"Silmä totinen ja vakaa
katsoo ikkunasi takaa.
Maltitonta ikävää
tuntee pieni tytönpää."
/Mika Waltari




Eilen nostettiin kuusi parvekkeelle. Koristeekseen se saa jouluvalot. Kaikkialla valkoiset hanget huokuvat joulun sinistä hämärää. Kuvittelija antaa mielelleen luvan laskeutua viettämään rauhallista tiistaipäivää.


"Sukulaisia sieluni lienee
nuo taivaan tien vaeltajat.
Sekin unhoitti viitat ja rajat,
vaeltaa, mihin tuulet vienee."
/Kaarlo Sarkia



Eilen leivoin kakkuja. Jouluperinteisiin kuuluva Katriinakakku maistuu koko perheelle. Onnistumisprosentti oli melko hyvä, kolme neljästä onnistui. Naskartelija kiittää neljännestä, jota syödään suoraan kakkuvuoasta lusikalla. Perinne sekin. 

                                    "Ikkunasta katselee
                                      pieni piltti rukka.
                                     Ikkunahan ilmaantuu
                                     jäinen kultakukka."
                                   /Einari Vuorela




Sunnuntaina olin laulamassa kauneimpia joululauluja. Taivas sylissäni laulua kuuntelin vedet silmissä. Hyvää jouluun valmistautumista toivottelee Kuvittelija teille kaikille!

                              " Keneltä sai tähden
                               tuo katse pienokaisen?
                               Kuka poisti synkeyden
                                yöstä paimenten?
                                Kuka solmi kruunun
                                sinun hiuksillesi?
                                Viisaat kuka johti
                                luokse rakkaan lapseni?
                                Olet toisten kaltainen?
                                Lapsi lupauksien?
                                Tuotko, lapseni, nyt
                                toivon maailmaan?
                                Olet aarre sydänten
                                Miten sinut suojelen?
                                Helmassani kantaa
                                itse taivastako saan? 
                                             / Carola Häggkvist"




maanantai 17. joulukuuta 2012

Matkalla halki tuiskun ja viiman




"Fiskarsin ruukilla on takanaan historiaa aina vuodesta 1649 alkaen. Täällä on tehty rautaa, taouttu kupariesineitä, valmistettu yli miljoona auraa ja ensimmäiset oranssikahvaiset sakset-eletty suomalaista teollisuus ja kulttuurihistoriaamonin vaihein ja vivahtein."

Bussilastillinen innokkaita matkaajia suuntasi odotuksensa ja toiveensa kohteeseen, joka useimmille oli jo ennestään tuttu. Talvi yllättää meidät aina, vaikka juuri meidät on monin eri tavoin rokotettu kestämään näitä arktisia olosuhteita. Meitä odottava opas toivotti iloisesti tervetulleeksi ja pirteydellään valloitti bussimatkasta kangistuneet mielemme ruukin tunnelmiin.



Opaskierroksen jälkeen menimme syömään, senjälkeen jalkauduimme lumisille teille ja kujille. Mahdollisuuksia ja näkemistä oli paljon, jokainen suuntasi kulkunsa oman mielenkiintonsa mukaan.

Keramiikkapajan tunnelmaa aistiva Kuvittelija olisi halunnut jäädä heti siltä seisomalta kisälliksi, sillä niin paljon kaikkea kivaa oli esillä.  

Enemmän kuin ostamista pakkasin sieltä reppuuni paikan ainutlaatuista tunnelmaa. Jouluisia kuvia ja inspiraation siemeniä. Siemeniä, jotka muhisivat yli joulun ja tuottaisivat kevätpuolen askarteluihin vipinää.

Kisu vahtimassa koiraa, oli huvittava ajatus joka tietysti piti kuvata..

Kynttilätuvan lämmin ilmapiiri ja kaikkialla lyhdyissä palavat kynttilät kuiskivat joulun läheisyydestä.

                         Tarpeellista on vähän, koristeissakin.

Ikkunasta sisään hohti sininen hämärä. Kattoon kiinnitetty kalanpyydys(?) kalasti huomioni.

Mutta enemmän kuin mikään muu, huomioni kohdistui lumeen ja jäähän.Vanha kivinen talo oli kauniisti kuorrutettu.


Tässä Kuvittelijan matkaterveiset Fiskarssin ruukilta, kannattaa mennä tutustumaan jouluiseen ruukkiin.

Nyt alkavat jauhot pölistä Kuvittelijan keittiössä, seuraavaksi on vuorossa perinteinen Katriinakakku.










sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Vuosikampa





Värikästä postausta tästä tuskin tulee, sillä yleisilmeeltään harmaa joulukuinen päivä ei muuksi muuttunut. Lumisade sentään taukosi pieneksi hetkeksi, alkaen taas uudelleen piiskata maisemaa, ja tehden ajokelin peräti pöppöröiseksi. Linnut piti mökillä käydä syöttämässä ja mökki lämmittämässä. Aikomukseksi jäi kuvaaminen järven jäällä, sillä jäätävä tuuli ja kolmekymmentä senttiä lunta, Kuvittelijan kengän alla ei inspiroinut. Vakioomenapuukuvat kuuluvat samaan harmaaseen sarjaan, eli näillä mennään.


Tarkkasilmäiset havaistsevat yläkuvan punaisen lapion ja alakuvassakin vilahtaa naapurin punainen ulkorakennus. Jotta ei ihan väritöntä menoa kuitenkaan.


Lunta, kaikkialla lunta vain..
Puiden oksat nuokkuivat lumen painosta ja maahankin oli tullut melkoinen lumipeite sitten viime näkemän. Pakkasta -6 astetta, ja jos asettui tuuliseen paikaan sai tuta oliko asianmukaisesti vaatetettu.


"Hömppä" oli meitä odottanut ja lauloi omia sikermiään, joista tarkkaavainen saattoi aistia pientä moitteen tynkää. Suostui kuitenkin tulemaan naskartelijan kädelle, mutta sitä ennen näytti meille siivettömille miten roottori tarvittaessa käynnistyy nopeasti.


Joulu jolkottelee kohta nurkan takana. Ja jos hiljaa liikkuu saa nähdä ihmeitä. Lepotauollaan jokirannan tontut pohtivat maailman menoa, mutta mistä ihmeestä loihtivat tuon auringonkin kehiin, sitähän ei täällä moneen päivään ole bongattu.


Ja varmemmaksi vakuudeksi vielä pikkuisen lunta kuviin, niin päästään tasoihin etelän lumien kanssa.


Tämä kuva johtaa huomisen postauksen jäljille. Vietin lauantain mielenkiintoisessa paikassa lähellä Lohjaa ja mukaan tarttui kynttilämansetit. Mutta siitä lisää huomenna.
 Oikein hyvää kolmannen adventtisunnuntain iltaa! Nyt Kuvittelija lähtee laulamaan kauneimpia joululauluja.

Täällä on lisää kampapostauksia.











lauantai 15. joulukuuta 2012

Mandala 17



 Uuna kertoo haasteesta näin:
"Koska tuleva haaste on koko joulun ajan uuteen vuoteen asti, haasteessa voisi ottaa myös joulun jotenkin huomioon. Voit muistella lapsuuden joulua, tai tehdä mandalasi nykyisestä ajasta, tai mitä alitajuntasi haluaa kertoa joulusta. Joulun väritkin riittävät."


 Mosaiikkityön tein vanhalle pyöreälle puualustalle johon kynällä hahmottelin aiheen. Sädekehänä on kahvikalustosta pilkotut reunat, muutenkin mosaiikit on kerätty ja pilkottu moninaisista astioista.

Täältä voit katsoa lisää mosaiikiaiheisia mandaloita.




perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulu tulee liki






Käykäähän rakkaat ystävät lukemassa Uunan Kiitos-postaus  Sydämeni on kiitollisuutta tulvillaan kaikille vapaaehtoisille ja sydän mukana työtään tekeville. Kiitos!


Sininen hämärä kietoo meidät lumiseen syliinsä. Aamahämärä lyö kättä iltähämärälle ja siinä välissä on vain aavistus olemassaolevasta valosta. Joulu tulee sopivaan paikkaan. Valollaan se katkaisee arjen aatokset.


Hyötämäni sisään tuotu pikkukuusi on näyttänyt minulle pieniä, suuria ihmeitä. Silmissä se on alkanut kasvaa. Vuosikasvaimien alut ja ovat pullistuneet ja neulaset vahvenneet. Kuvittelijan joulukukka.



Ulkovalo on koristautunut jouluun. Kauempaa sitä katsellessä näyttäisi, kuin se olisi laittanut myssyn päähänsä.


Naskartelijan näpräämä puumobile laitetaan keittiön ikkunaan, siinä se toivottaa jouluvieraat tervetulleeksi.


torstai 13. joulukuuta 2012

Valokuvatorstain




268. haaste on perinne.
Jouluun liittyviä perinteitä on vaikka millä mitalla. Jotkut ovat vuosien vieriessä jääneet pois, toiset taas seuraavat mukana joulusta jouluun ja joskus mukaan tupsahtaa joitakin uudempiakin, joista vähin erin muodostuu perinteitä. Minulle perinteeksi on muodostunut seurakunnan lähetysmyyjäiset, joihin osallistuminen valmistaa kirjoittajan jouluun.


                  Piparkakkutalo on jouluinen perinne.           


                    Täältä voit kurkkia lisää perinnekuvia.

Seijan ja Lucian päivänä




                 
                  "Jo taivahalla kuu, kirkkaana loistaa... "



Illalla osallistuin kotikirkossamme järjestettyyn Valon lapsi-musikaaliin. Kuljen tänäänkin eilisissä tunnelmissa.



Varpunen jouluaamuna on soinut mielessäni tänä aamuna.
                    Hyvää Seijan ja Lucian päivää.
            
                    
                                     


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Tomusokeria sormissa




                          "Otan asiat rennosti nykyään:
                            askeleen kerrallaan.
                            etenkin rappusissa.
                           Yritän olla ajattelematta asiaa."

                            /Duncan Bush


Valmistalopaketti. Olen miettinyt miten nopeasti ympärilläni oleva maisema muuttuu. Vielä äsken saatoin nähdä mäenkumpareen ja puita rytmittämässä kaunista maisemaa. Kuin tyhjästä ilmestynyt talokolossi peitti kauniin näkymän. Jäin hämmästelemään seisahtuen paikalleni. Tietenkin asunnot ovat tarpeellisia, sitä en kiistä, mutta talon sijoittelu maisemaan istuvaksi ei mielestäni täsmännyt. Miten minusta tuntuu, että olen syntynyt väärään aikaan?


Oma talopakettini on vielä vaiheessa. Sokerin maku suussa ja kieli poskessa tuuttailin "kattotiiliä" paikalleen, kattotiiliä, joita naskartelija kävi tuon tuostakin nappaamassa minulta varkain suuhunsa. Tärkein vaihe odottaa. Sulatetun sokerin avulla talopaketin kokoaminen. Siinä tuppaa palamaan sormien lisäksi joskus muutakin. No, tomusokerilla voi koristella sen, mikä "naulauksessa" menee pieleen.



Joulukuusi nostettiin äsken parvekkeelle. Se oli metsästä tuonnin jälkeen elpynyt upeaksi tasaoksaiseksi ja lehteväksi. Se tekee, ken osaa. Pajuamppeli siirrettiin pois kuusen tieltä.  

 Petteri Punakuono alkaa olla lähtökuopassa. Ja joulupukki laulaa:
                  "Rekehen, rekehen, joudun matkaamaan..."