torstai 20. joulukuuta 2012

Lapsuuden joulu



 Kaarlo Sarkian runo Lapsuuden joulu on aina edustanut minulle joulurunojen aatelia. Nopea siirtymä nykyajasta lapsuuteen tapahtuu kolmannen ja neljännen rivin riimittelyn myötä ja sieltä löydän osoitteen tunteisiini ja muistoihin, aivan kun ne olisivat tapahtuneet eilen.


                     "Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten
yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen
               sädekimpun lämpimän ,himmenemättömän heittää.
                    Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu:
                      tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,
                    takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.

                   On ehointa yllä ,on saunasta palattu juuri.
                Pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen,
                            jota kohti on kuljettu päiviä laskien.
                    Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,
                 kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.
                   On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa
             ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri."



Isä on kantanut minut sylissään pirttiin filtin sisään käärittynä. On puhdasta yllä, on saunasta palattu juuri..


 "Oi lapsuuden joulu, sulla ei määrää ajan
on hetkiisi mahtunut autuas ikuisuus:
                        valo yössä, enkelilaulun ihanuus,
                      satu tosi ja riemukas ,syntymä Vapahtajan,
                      ja lahjat ja herkut ja loiste silmien;
                   hyvä tahto ja havina taivaisten siipien-
               miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan?

                   Oi lapsuuden joulu, vielä sun juhlaas salaa
                  käyn takaisin elämän sumean mutkaisen tien.
                Miten sokaissut kirkkaan lapsensilmäni lien,
               sinun kynttilät lempeät vielä sen kalvossa palaa.
             Koen vielä riemusi ylitseläikkyvän
             ja ihmettä katselen puhtaan syntymän,
              teen rinnassa rauhalle, rakkaudelle alaa."



Miten lapsi osaakin kokea kaiken ainutlaatuisena ja ihmeellisenä, tuntui kuin ihmisissäkin olisi tapahtunut rauhan ja rakkauden sanoman myötä pehmenemistä.


               Kuvittelija kulkee joulurunomuistojen tiellä.

/Postauksessa osia Kaarlo Sarkian runosta Lapsuuden joulu

14 kommenttia:

  1. Kuvittelijalla on kauniita joulumuistoja, niistä nappaan iloa itsellenikin ja ihailen kauniita kuviasi juuri nyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katse kääntyy usein menneisiin jouluihin.. Sarkia osaa taidon ja mielikuvitukseni loihtii loput. Se on joulua nyt!

      Poista
  2. Oli ihmeellistä, kun kuusen oikeat kynttilät sytytettiin. Piti huolellisesti tarkistaa, ettei yhtään oksaa ollut kynttilän kohdalla. Muistan, miten jollain vanhalla tädillä oli langalla solmittu kynttilät kuuseen. Meillä oli jo uudenaikaiset metalliset kynttilänjalat, jotka nipistettiin oksaan kiinni. Silti liekki oli aito ja tunnelmallinen. Kynttilöitä katsottiin niin kauan kuin niitä poltettiin. Vähän aikaa kerrallaan, eihän koko kynttilää kerralla poltettu.

    Kiitos muistojen polusta, joka johdatti kynttilöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun varhaisimmissa muistoissani kynttilät sidottiin narulla kuuseen kiinni. Joulukuusessa oli lippunauhaa, latvatähti ja litteät kuusenkaramellit joiden päissä oli röyhelöiset paperit...
      Yksi folion tapaisesta paperista tehty joulukello.

      ..ja jostain takaa aikojen menneitten..

      Poista
  3. Joulun aikaan tuleekin usein muisteltua omaa lapsuuden joulua. Elävät kynttilät kuusessa, kultanauhoja ja foliopaperi suikaleita...

    Tämä oli kaunis postaus, kauniine kuvieen ja runoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka elämää pitää elää eteenpäin, niin muistot tuntuvat valtaavan ison osa ajatusmattoa.

      Poista
  4. Lempeitä muistoja lapsuudestasi.... Ne voi aina lämmittää uudelleen.
    Nyt vähän itken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itketäänkö molemmat?
      Sinäkin kuljet muistoissasi?

      Poista
  5. Kaunis postaus, toit niin elävästi minulle omat lapsuuteni joulut mieleen! Hauskaa Joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjukka
      sinulle toivon myös oikein mukavaa joulujuhlaa!

      Poista
  6. Kauniit kuvat kauniin runon kera.

    VastaaPoista
  7. Lapsuuden joulumuistoihin minäkin siirryin kuviesi ja Sarkian runon myötä. Tämä runo ei ollutkaan entuudestaan minulle tuttu, vaikka Sarkia kuuluu lempirunoilijoihini.
    Samantapaisia ovat muistomme. Siivoukset, joulusaunat, kuuset koristeluineen. MUistan itsekin sitoneeni pikku kynttilöitä narulla kuusen oksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen solminut kynttilöitä kuuseen ja syönyt varkain joulukuusen karkkeja, hih!

      Tämä Sarkia on minun ykkösrunojani joulurunoista!

      Poista