maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukuusta hakemassa





"Taatto, taatto lähti innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan.."

Lapsuuden joulukuusenhakuajoista, jolloin taivallettiin isän perässä syvässä lumessa puuskuttaen, on pitkä matka tähän päivään. Silloin taisi äidin pyyntö isälle olla vaikuttimena, kuljettaa kärsimättömät ja kyselevät lapset pitkälle kuusenhakukierrokselle, jotta äiti saisi rauhassa valmistaa joulua. Perusteellisen ja pitkän metsässä tarpomisen, moneen kuuseen katsomisen lopputulos oli aina se ensimmäinen valinta, jonka ympärillä aluksi kierreltiin ja arvelen isän käyneen jo aiemmin valitsemassa. 



Nyt hypähdettiin autoon ja ajaa hurruutettiin mökin tuntumaan. Vanhoja traditioita noudatettiin siltä osin, että kuusi oli valittu etukäteen, mutta sen valinnassa kauneusarvot jäivät kakkoseksi. Olen jo monena vuonna tottunut ajatukseen, että joulukuusi on metsänhoidollinen valinta. Harvaoksaisena ja toispuolisena se kaadetaan ja ylennetään parvekkeelle joulun ajaksi tuikkimaan kynttilöillään joulun valoa. Naskartelija tekee taikojaan, ja kohta entinen toispuoleinen ja harvahko kuusi näyttää tasaiselta ja oksat törröttävät passelisti oikeisiin suuntiin. Oksien 'istuttaminen' kuuseen on tullut tutuksi naskartelijan myötä.




Molempien perheistä tulleet joulutraditiot elävät sitkeästi ja niiden muuttaminen tai modernisoiminen vaatii oman aikansa. Joulukuusen siirto sisältä ulos parvekkeelle, onnistui aikoinaan yllättävän helposti. Ja Kuvittelijan osuus keveni huomattavasti. Alituinen neulasten imuroiminen ei ollut lopulta se SYY, vaan jonkinlainen allergian tapainen, jonka kuusen voimakas tuoksu aiheutti useimmille perheenjäsenille. 




Ja sitten siihen eiliseen kuusen hakuun. Olin varustautunut kunnon bloggaajan tavoin jopa kahden kameran kanssa.Hohdokas tarina postaukseksi muhi päässäni. Puiden oksien puuterimainen lumi alkoi kuljettaa minua syvemmälle metsän siimekseen. Kun sieltä vihdoin selviydyin kuvaamaan joulukuusenkaatoa, kuulin miten peräkärryn takaluukku kolahti epäilyttävästi. Riensin paikalla ja kysyin:

-Joko sinä sen kuusen kaadoit?
- Joo, sitähän me tultiin hakemaan.
- Minun piti kuvata se homma.
- No, ensi vuonna sitten....

"Taatto.taatto lähti innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan..."


24 kommenttia:

  1. Joulutraditiot pysyvät vuodesta toiseen, niistä jään parhaat muistot.
    Hauska postaus tuli, vaikkei aivan sitä mitä kuvittelit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidilläni oli tapana sanoa, ei puhumattaoman asioista tiedä. Pidin liian itsestään selvänä, että minua on helppo lukea.

      Poista
  2. Kiitos tämän päivän tunnelmoinnista joka päättyi makeaan nauruun:)) Näin meilläkin käy joskus:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen usein kohdallani huomannut sen tosiseikan, kun itselleen nauraa, siltä ei tule naurua puuttumaan.

      Poista
  3. Ehkä ensi vuonna sitten saat kuusenkaadonkin kuvatuksi, kunhan muistat asiasta ilmoittaa :))
    Kiva tarina tämänkin päivän kalenterissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan muistan, vaikka muisti onkin aika briljantti se on niin pahuksen lyhyt toisinaan.

      Poista

  4. Luminen metsä on raskasta talloa. Onneksi kuvat ovat helpompia katsella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole paljoa lunta, metsässäkään. Enemmän ongelmia tuottaa oksat ja kolot joihin aina lankean. Olen sellainen klömsi.

      Poista
  5. Kait sinulla oli tarpoessa lumikengät? Kun et ehtinyt kuusen kaatoa kuvata, niin laula kuusenkaatolaulu:)

    Minulle ei tänä vuonna kuusta ilmesty. Oliivipuu tuossa nurkassa saa seurakseen pienet valotuikut. Kyllä se kuusesta menee.

    VastaaPoista
  6. Taidanpa laulaa;
    Kas kuusi kaatui metsässä, metsässä, metsässä,
    kas kuusi kaatui metsässä, metsässsä.
    Ei ollut Kuvittelija kuvaamassa, kuvaamassa, kuvaamassa,
    ei ollut Kuvittelija kuvaamassa, kuvaamassa..

    Minulla ei ole oliivipuuta. Onko se oikea oliivipuu, siis siihen tulee oikein oliivejakin? Mistä sellaisia saa?

    VastaaPoista
  7. Tämä tarinointi toi mieleen niin monia muistoja, isän kanssa se kuusi aina haettiin ja samanlaista pyörimistä harrastettiin:)
    Viime vuosina on muovikuusi tököttänyt olkkarissa :O
    Olishan se ollut mukava nähdä kuusenkaatokuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusenkaatokuvat jäivät haaveeksi tällä kertaa. Mutta muistoja, niitä keräilin reppuuni metsän siimeksessä.

      Poista
  8. Tosiaan ennen vanhaan meillä ei ollut kuin puinen kuusenjalka. Usein siihen laitettiin oksapuoli kuusi, jonka isä sai näyttämään tasapainoiselta varaoksien avulla. Veivillä reikä runkoon ja reikään sopivanmittaisen oksa. Ja jotta oksa kannattelisi vanhanaikaisia talikynttilöitä, isän piti sitoa vielä teko-oksan pää karhurihmalla ylemmäs kuusen runkoon.

    Tämänvuotinen kuusi on jo meillä katsottuna omalta metsäiseltä tontilta miltei näkoetäisyydeltä. Taatusti tulee tuore.

    VastaaPoista
  9. Puinen kuusenjalka oli meilläkin ja kynttilöitä sidottiin oksiin narun avulla. Äiti oli kuin vapaapalokuntalainen vahtiessaan ettei kynttilät sytyttäisi kuusta palamaan.

    VastaaPoista
  10. Romanttinen ajatus lähteä metsästä kuusta hakemaan. Sitä varmaan tehtiin silloin kun olin pieni ja Lauttasaari oli villi saari Hesan edustalla. Isän kanssa käytiin sahaamassa se jossain metsässä. Mutta sit muuten sillai normaalisti kuusenmyyjiltä ... Ja nyt ei ole kuusta ollut kait 20 vuoteen.

    Hauskasti tarinoit, ja se kuvaamatta jääminen - no, onhan sulla sit mitä odotat ensi vuonna.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä maaseudun rauhassa me haetaan edelleen kuuset metsästä, niin jouluista, niin juhlavaa.

      Poista
  11. Minun lapsuudessani kuusi haettiin Liisantorin kuusenmyyjiltä. Omat lapset ja lapsenlapset ovat nyt Suomessa saaneet oikean metsäkuusen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille ja lapsenlapsille oikea kuusi on enemmän kuin osaa arvatakaan. Ne perinteet!

      Poista
  12. Ei ne miehet kans mitään ymmärrä, olisihan tuo nyt pitänyt tietää, että kuusenkaatoon kuuluu sen kuvaaminen! Heh heh! Hauska tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin minäkin ehkä voinut ajatukseni ääneen sanoa, mutten sitten olekaan niin helposti luettava kuin olen kuvitellut.

      Poista
  13. Miten tämä jäikin tuon hienon kollaasin takia huomaamatta. Hauska tarina. Minäkään en voi tuoda kuusta sisälle. Kun Emmi oli pieni laitettiin hänen ilokseen muovikuusi, mutta nyt kun menemme heille aatoksi, en laita kuusta sisälle lainkaan, vain kynttelikköjä ja muuta jouluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joulu kuusetta, on silti joulu. On niin paljon kiinni siitä miten sen viettää, luulen.

      Poista
  14. Eläydyin kuusenhakureissuusi täysin. Semmoistahan se meilläkin, kuusi omasta metsästä, puujalkaan ja narulla kynttilät kiinni oksiin, myöhemmin toki kiinnittimillä.
    Kuusen haku on edelleen mieluisaa. Meillä on pihassa 2011 marraskuussa haettu kuusi, jonka oksilla loistaa nyt kynttilät. tekee kyllä mieli lähteä metsään etsimään metrin pituista pikkuista kuusipuuta tupaankin.
    Luminen metsä on niin houkutteleva.

    VastaaPoista
  15. Luin sinun ikikuusestasi ja olin aivan ihmeissäni.

    Metsä on lumoava paikka tälläiselle erakolle kuten minä. Viihdyn siellä ja puhun paljon itsekseni. Onneksi ei kukaan kuule. Tai ainakin luulen niin.

    VastaaPoista