torstai 25. huhtikuuta 2013

Keväisiä mietteitä




Kummallista, miten monta mielen kerrosta voi samassa ihmisessä olla. Kerroksien kuvitelmat ovat ryntäilleet päässäni  tänä aamuna kuin joenuomassa merta kohti pyrkivä vesi. Raikkaalla tuulellakin lienee ajatusryppäisiin osuutensa. Kantaessani aamuvarhaisella tomaatteja, paprikoita ja munakoisoja kasvihuoneeseen karaistumaan, huomasin ajatuksissani olevani lapsi jälleen. Yksi kevään riemun hetkiä lumen sulaessa oli purojen tekeminen. Saapas vain tukevasti maantien hiekkaan ja kantapää uursi uran jota pitkin vesi lirisi läheiseen ojaan. Miten jäävätkään asfalttiajan lapset paitsi kevään riemuista?



Äitienpäivän aikaan sini ja valkovuokkojen aaltoileva kukkameri veti vastustamattomasti puoleensa. Pitihän äidille kukkia poimia. Ne tietyt vuokkoja kasvavat paikat houkuttivat luokseen ja kohta jo pieni hikinen käsi oli vuokkoja täynnä. Tähän ajatusryppääseen kuuluu äitienpäiväjuhla joka järjestettiin kouluissa ja johon äidit saapuivat juhlapuvuissaan ja liikuttuneina. Olisipa mukava näin jälkikäteen kuulla runo jonka silloin muistan jännittyneenä lausuneeni.



"Äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen." Maaseudulla lähes jokaisessa kotipihassa kasvoi raparperi. Raparperista ei silloin ollut muuhun kuin kiisseliin mutta sitä sitten syötiinkin antaumuksella kokomaidon kanssa. Raparperi on löytänyt Kuvittelijan keittiössä tiensä moneen muuhun kiisselin lisäksi, mutta ehdottomasti parasta janojuomaa saa, kun mehustaa raparperin kuorineen ja makeuttaa. Mehusta tulee vaaleanpunaista ja oivallista janojuomaa. Kokeilkaapa! Raparperin ollessa  ns. aivopoimuvaiheessa, alkaa raparperi jo mielikuvissa maistua suussa maukkaana esim. Britakakussa.


  Lapiot on haettu esiin ja sisäinen puutarhurini kuopii maata ajatuksissaan möyheäksi ja runsasravinteiseksi kasvualustaksi kukille ja perennoille. Muutosvastarinnaton monivuotinen kasvi voi ainoastaan kuolemalla ilmaista mielipiteensä kasvupaikasta. Sen olen kukkien kielestä ymmärtänyt, että jos joku kasvi ei pihallamme menesty, väkisin sitä ei voi tuuliseen isänmaahan sopeuttaa. Esimerkkinä yksi lemppareistani, kullero. Kokeiltu on.


Koivupuut rajoittavat talomme läntistä päätyä tien varressa. Yllätykseksemme kaksi kottaraispariskuntaa tuunaa pönttöään munintakuntoon niin että siivet viuhuvat. Ruohonkorsia suussaan kantaen ne vuorotellen syöksähtelevät takaisin pöntön uumeniin.


Naskartelija leikkasi kuusiaidan ja samalla kaatoi liian lähelle aitaa istutetun tammen. Yksi suhaus vain ja tammi oli entinen. Uusi piskuinen tammenalku röyhisteli varmaan rintaansa, sillä SE on istutettu avarampaan paikkaan, jossa se toivottavasti jatkaa kasvuaan iloisesti.



Tänään olen vesiväritellyt joulukortteja. Valo tekee hyvää Kuvittelijan sielulle ja sydämelle. Kukkuu!

 

  

26 kommenttia:

  1. Mukavia muistoja ja puuhia. Noin ne lapsuuden ajan jutut tietyissä vaiheissa pullahtavat esiin. Ehkä kevään tuoksut ja äänet niitä omalta osaltaan.
    Raparperikiisseli, njam. Sinäpä sen sanoit, että joka pihassa niitä ennen oli. Nyt ei enää samalla tavalla raparperejä eikä pihojakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska
      Toivon, että raparperi löytää uudelleen itsensä pihojen nurkkauksiin tuottamaan melko runsaastikin satoa ja vähällä vaivalla.

      Poista
  2. Olipa kiva postaus, joka toi lapsuuden mieleen lukijoillekin.
    Raparperi oli kyllä varsinkin silloin ennen herkkua ja varsinkin sellaset nuoret varret, ne makeat. Jotka kyllä nytkin maistuvat hyviltä.
    Hyvää aurinkoista loppuviikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka
      Aurinkoa toivon sinunkin viikonloppuusi Harakka. Niinpä, raparperia rouskuteltiin täysin rinnoin, eikä yhtään ollut kitkerää, eihän?

      Poista
  3. Samansuuntaiset on harrastukset olleet täälläkin. Kantpäällä tehtiin puroja. Jäin miettimään tuota raparperi asiaa ja luulen, että sitä ei enään löydy kovinkaan monesta omakotitalon pihasta. Ei ainakaan uusissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harry K.
      Mikähän niissä puroissa mahtoikaan lapsena niin viehättää? Melkein aina saavuin kotiin puljut tehneenä, ja siitä tuli aina sanomista.

      Poista
  4. Upea postaus, oikein itsekin rupesin lapsuutta muistelemaan. Samoja asioita sieltä nousi esiin! Vai on teille kottarainen pesimässä, niitä ei juuri enää näy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjukka
      Nuo kottaraiset ovat tuoneet päiviimme runsaasti iloa. Kun niiden touhuiluja seurailee tuntee itsensä tosi laiskaksi.

      Poista
  5. Eilen polttelit kynttilöitä, nyt teet joulukortteja :-DDD
    Hienoja muistoja lapsuudesta. Minäkin muistan koulun äitienpäiväjuhlat ja runonkin lausuin, mutta en samaa kuin sinä, vaikka tuttu tämäkin on.
    Hieno postaus moninaisine ajatuksineen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuna
      Tiedätkö, onkohan kouluissa vielä äitienpäiväjuhlia? Näin jälkikäteen ajateltuna olivat ainutkertaisia.

      Mitäs me runonlausujat?

      Poista
  6. Hyvälle mielelle tuli tätä postausta lukiessa :)
    Raparperipuska on tuolla pihanurkassa mehua en ole niistä laittanut, kiisseliä ja piirakkaa mansikoitten kera kylläkin.
    Lapsena raparperivartta kastettiin sokerikipossa ja hieman irvistellen syötiin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa
      Kohta saadaan taas kiisseliä ja piirakkaa, sillä raparperit tuntuvat pärjäävän kylmille öillekin ja puskevat kevään innolla pintaan.

      Poista
  7. ihanin on lapsuuden kuva, minäkin kaivelen niitä albumeista. ja kevään kukat ja kevät metsä,lupaus kesästä ja lämmöstä jota jo kaipaankin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatherine
      Nyt eletään lupauksen ja täyttymyksen aikaa mitä kevääseen tulee, ja eiköhän se tästä lämpenekin kun toukokuu koittaa.

      Poista
  8. kevät purojen tekeminen ja ruutuhyppely kuuluvat minunkin lapsuusmuistoihini, ruutuhyppely ei enää luonaa, mut puroja teen edelleenkin. raparperi on oikea herkkuni alku kesästä ja pakkaseenkin laitan sitä aina, mansikka-raparperikiisseli on niin hyvää. myös värjärin pataan päätyy aina raparperia, se on oiva värjäyskasvinakin.
    olette onnekkaita saadessanne kottaraiset pihapiiriin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona W.
      Miten olinkin unohtanut ruutuhyppelyn? Hiekkaan piirretty ruudukko ja muutama hyppijä rinkiin ympärille seuraamaan..

      Kottat tuovat meille paljon iloa!

      Poista
  9. Kun olet kokeileva luonne ja viihdyt niin sisäisessä, kuin ulkoisessakin maailmassa, kokeilepa väinönputki-raparperi hilloa. Se on hyvää. Laitan ohjeen tässä tuonnempana blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina
      Vielä kun täsmällisesti tietäisi mikä Väinönputki on? Eihän vaan sellainen voimakkaanhajuinen jonka läpi puhallettiin siemeniä tai pieniä kiviä kavereiden kiusaksi?

      Poista
  10. Kukkuu ystäväinen! Ja todellakin raparperimehu on kerrassaan loistava janojuoma!
    Kevät tuli lumi suli puro saoi puli puli:))

    VastaaPoista
  11. .. ja puroissa kaarnavenhot laskivat hurjasti koskia aina suurempiin ojiin asti.. voi voi, muistoissa on. Myös raparperikiisseli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...muistojen purossa sataa tänään vettää...

      Poista
  12. Justiin tulin pihasta vetämästä saappaan kannalla sulamisvesille uomaa, että piha kuivasi.
    Mukavia muistelit, upposin hetkeksi omiin muistoihinikin. Toin raparperinkin viime kesänä lapsuuskodin pihapiiristä tänne omaan uuteen pihaani. Kyllä se juurtui, katsotaan nyt, selvisikö talvesta. Kullerot ovat olleet hieman omapäisiä, eivät ole aina tykänneet siitä kasvupaikasta, mihin istutin. Täällä niitä kasvaa luonnossa paljon, vanhat pellot kesällä ennen juhannusta ovat keltaisenaan.
    Kottaraisia ei ole ole, en vuosikymmeniin ole nähnyt, mutta valo tekee hyvää.Herätti tänä aamunakin viideltä ja lähdin hangille. Hiukan aikaa lumi kesti jalan alla.

    VastaaPoista
  13. Aimarii
    Ihanaa kun raparperikin kulki matkassasi omaan kotiin. Ja sen mukana palanen multaa. Kuinka unohtumatonta on kuljettaa mukanaan muistoja kasvien mulla ja kivien muodossa.
    Minun on tosi vaikea edes kuvitella, että kullerot kasvavat luonnossa, täällää kun niitä vaalimalla vaalienkaan en ole saanut menestymään.

    VastaaPoista
  14. Vastaukset
    1. Hi Linda!
      Thank you for visiting my blog and an excellent spring for you!

      Poista