perjantai 12. heinäkuuta 2013

Auringon paistaessa suoraan päähän.............




Nyt on aika kipittää suolle, etenkin jos tykkää muuraimista, rämpimisestä suolla, sekä harvinaisesta herkusta aamiais ja/ tai kahvipöydässä. Huonopolviset älkööt vaivautuko, tietää kirjoittaja, joka joskus on yrittänyt pysyä naskartelijan kannoilla. Ensimmäisessä allikossa saappaani ryysti vettä, takapuoleni otti maakosketuksen tavalla joka jätti pysyvän muistijäljen muuten niin hataraan pääkoppaani. Meikä sipsuttelee vain pitkospuilla ja ottaa joskus muutaman askeleen sivuun, palatakseen nopeasti kovalle maalle. Muuraimet hillona ovat suurta herkkua lättyjen, jäätelön ja juuston kanssa. Ei paha.


Epätavallisen paljon tuntuu tulevan myös ahomansikkaa, lapsuuteeni herkkua jonka maun tuntee kielellään mielellään. Jos nappaa käteensä timotein, tuon heiluvan heinän, niin voi verrytellä lapsuutensa poluilla pujottamalla mansikoita heinän korteen. Mutta mikä tahansa röpelöheinä käy jos timoteitä ei löydy.


Lokkien käyttäytymisestä sananen. Nyt kun kuha käy koukkuun on ilo seurata lokkien ruokailutapoja. Linnut lienevät viisaampia kuin osaan kuvitellakaan. Naskartelijan saapuessa saaliinsa kanssa kotirantaan ja ryhtyessä kalanperkuuseen, asettuvat lokit asemiin. Vahvemmat tarkkailevat kiviltä ja arvossa alemmat lipuvat huolettomasti ees-taas lahden poukamassa. Kun perkuujätteet jätetään tietyn kiven päälle syntyy valtava kaaos. Silmänräpäyksessä joukko aktivoituu, tapahtuu sekä äänellistä, että taiturimaista syöksähtelyä aterian kimppuun.


Mangoldi, kesäkurpitsat ja pian pavut ovat sysänneet mökkikurmeen uudelle tasolle. Ja uudet perunat, niiden maku maalta suoraan haettuna on niin loistava, että nytkin virtaa ajatusten vuo keittön salaiseen makumaailmaan. Perunoiden kasvu osoittaa niiden pitäneen tästä kesästä. Ja minä pidän perunoista. Ja joo- vaa'alla en ole käynyt tiedän kyllä että pitäisi, mutta nyt ei pysty, ei pysty..


Lapsi kävi kotona. Äidillä on kesävarpaat. Kesävarpaassa kesäinen kukka ja kukassa apilalle ominainen tuoksu, syvän sydänkesän humalluttava aromi.


Lopuksi vielä romanttinen pläjäys. Mökkiarbeettan lomassa voi heittäytyä riippumattoon ja hakea aitan uumenista Barbara Cartlandin parhaista parhaimmat rakkauden huikeat julkitulot, kirjoissa joissa kreivi se ja se, saa monien vaikeuksien jälkeen köyhän orpotytön ikiomakseen ja lopussa he toisiinsa ylimaallisella rakkaudella kietoutuneena saapuvat onnen kultamaahan, tai jotain sellaista.

Naskartelija kulkee ohi ja kysäisee jokos paroni on löytänyt omansa ja hymyilee jotenkin vinosti. Aivot tyhjentävä luettava tekee mainion olon tiskivuorien odottaessa keittiön altaassa inspiraatiota.
Sama pätee tähän postaukseen, matot on ulkona ja Kuvittelija odottaa, milloin Alma tomu sysää kirjoittajan liikkeelle. Sitä ennen, adios amigos, kohdataan auringon laskiessa hiljaisten siltojen alla.



17 kommenttia:

  1. Hurmaavat kesävarpaat!

    Huonot polvet, huono lonkka, huono selkä...ostan torilta marjat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minutkin kesävarpaat hurmasivat, vaikka taidan olla luonnostaan konservatiivi mitä kynsilakkaväreihin tulee.

      Huonot polvet, kipeä selkä ja nilkka, että sellaista täällä.

      Poista
  2. Kaunis kesäinen postaus...varpaita myöten.
    Kaupan marjoihin on meidänkin tyytyminen;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa
      Jotenkin tuntuu, että täällä on runsaat satotoiveet mitä luonnosta saatuihin marjoihin tulee. Vadelmaakin näyttää olevan runsaasti tulossa.

      Kaupan marjat on hyvä vaihtoehto!

      Poista
  3. Lakkoja on pakko saada. Kaipa torille niitä ilmestyy tai kauppojen laariin. Moneen vuoteen ei pakasteessamme ole ollut lakkoja.
    Hienot kesävarpaat.
    Mukaa lekottelua sinne, kesä jatkuu. Tiskataan silloin, kun taivas on pilvessä ja sataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena
      Nyt pitäisi tulla hyvin lakkoja täälläkin ja kuva toimii osoituksena siitä. Onneksi naskartelija on innokas marjan poimija.

      Mukavaa lekottelua sinulle, täällä sataa aikas harvoin joten on pakko tiskata aina silloin tällöin ettei astiat lopu.

      Poista
  4. Makoista on luonnon antimet tähän aikaan, mikäpä tässä on ollessa ja nauttiessa.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. nautinnollisia kesäpäiviä tosiaan kaikin tavoin;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona W.
      Kesäpäivät Kangasalla, tullee mieleen maakuntalaulusta.

      Poista
  7. Hienoja saaliita teillä. Ihania kesän makuja.
    Hilla on ihanaa jätskin ja leipäjuuston kanssa, mutta noin muuten ei ole mikään ykkösherkkuni. Mansikka, mustikka ja vadelma menevät listallani reippaasti ohitse, sillä niitä ilman ei talvea pärjää.
    Hienoa heinäkuun jatkoa toivottelen samanvärisin kynsin kuin kuvassasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska
      Mä olen löytänyt hillan maun vasta nyt, sopii mainiosti myös maksalaatikon kanssa.
      Hih, samanvärisin kynsin!

      Poista
  8. Oi mitä herkkuja! Hilla on ykkösherkkuni, vaikka sitten saakin kaivella hampaitten välejä.
    Minulla on kolme pientä mustikkapensasta, toivottavasti ne kasvavat hyvin, joten tulevaisuudessa istun jakkaralla ja poimin mustikat - ilman hyttysiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuna
      Minullakin on muutama mustikkapensas samoin perustein odottelen myös sadon keräystä.

      Poista