tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kukasta kukkaan



Herään kahdeksalta. Koti on hiljainen josta päättelen Naskartelijan vastanneen suon kutsuun. Käppäilen keittiöön ja laitan aamupuuron keittymään ja mutterikahvin sihisemään, sen jälkeen hiivin ulkoportaalle nuuhkimaan aamun tuoksuja. Kylmä pohjoinen puhuri sai minut kääntymään kannoillani ja palaamaan keittön lämpöön. Asteita on plus kolmetoista, onko tämä tottakaan? Äkkiä villasukat jalkaan.

Kuuntelen passiivisesti aamuteeveestä kahden maahanmuuttajan ja kirjailijan keskustelua suomalaisten humalahakuisista juomatavoista. Satakunnan kansa uutisoi ja kuvaa etusivullaan messevän kokoista omaan käyttöön Virosta haettua juomalastia. Päivän teemana mediassa tuntuu olevan alkoholi. Minun ohjelmassani on aamupuuro ja kahvi. Voileivällä on tuoresuolattua kuhaa, suurta herkkuani. Senjälkeen voin lähteä kamerakierrokselle.


Salkoruusu on vihdoinkin avannut kukkansa. Se loistaa ja hehkuu vasten kukan vihreää vartta. Huomaatko minut, se kuiskaa. Tietenkin, vastaan ja näpsäisen kukasta kuvan.

Koko kesän meitä kukinnallaan ilahduttanut pelargonia ei jää tällä hetkellä yhdenkään pihakukkijan varjoon. Ostamisesta asti se on kukkinut sanoisinko ihan koko rahan edestä. Eikä sitä tarvitse edes nyppiä. Kukkaa olen muistanut kehua. Äiti jo aikoinaan opetti, että kehua pitää, että kukat jaksaisivat kukkia, niinpä olen tehnyt kehumistyötä ahkerasti. Lannoitustakin on käytetty!

Naskartelija  palaa suolta hillasaaliineen, leveä hymy kertoo jo ennen saaliin tarkkailua tuloksen.
Paprikat kasvavat kovaa vauhtia ja kurpitsat tekevät päivä päivältä enemmän satoa.


Vaaleanpunainen ruusu on ruusujen kaunotar.

Paljon kauneudesta ei jää jälkeen kärhö, joka on intoutunut kukkimaan aika tavalla. Kiinnostukseni on varastanut myös tapa, millä kärhö sitoo itsensä telineeseen joka on laitettu seinään kärhön avuksi. Se kieputtaa pienet väkäsensä nopeasti siihen kiinni. Joten pienen puhurit eivät kärhöä irroita seinästä.
Tunteekohan kukat kylmää?


Kukkaiskieltä sanotaan rakkauden kieleksi, mutta mitä sanotte tästä?


37 kommenttia:

  1. Kukat ovat kauniita mutta karun ja metsäisen luonteeni vuoksi klapi-sydänkuva oli suosikkini näistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa, minuunkin tehosi puusydämet kympillä.

      Poista
  2. Kaikissa kuvissa oli jotain ihanaa, kuten hillat..naaammmmm..joita tänä kesänä ei ole päässyt edes maistamaan. Puusydämet hurmasivat kuitenkin niin karulla tavalla - se kai kertoo metsäläisen sielustani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi Selma!
      Meitä taitaa olla täällä paljonkin, meitä' puusydämen ihailijoita.

      Poista
  3. Ylin kuva on ihana, sanoo harmaitten sävyjen ystävä!
    Kylläpä on rakastettava halkopino!

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia. Minusta ensimmäinen oli tosi mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein näitä raparperi-betoniastioita joskus, tykkään niistä kovasti.

      Poista
  5. Kauniita kukkasia, etenkin kärhö viehättää ja maukkaita marjoja. Mutta, kyllä puusydämet vievät voiton!!♥

    VastaaPoista
  6. Kivaa mietintää, mukavia kuvia ja kukkasia, kuolakin valui mehukkaita lakkoja katsellessa, mutta ehdottomasti alakuva oli aitoa aatelia. Hieno ja ryhdikäs pino ja millainen alakerta:) Nyt voi jo villasukat nakata taas pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukat on nakattu pois. Nyt on vuoro etsiä kevyintä vaatetusta, tästä on tulossa tarpeeksi lämmin päivä.

      Viimeisen kuvan alakerta sai minutkin tarttumaan kameraan.

      Poista
  7. Viimeinen kuva puusydämistä on minunkin mielestä paras. Toivottavasti alkaa lämpö siirtyä sinnekin, että saat heittää villasukat pois:) Täällä alkoi aurinko porottamaan kuumasti puolenpäivän jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lämpeni vasta iltapäivällä joten sukat katosivat silloin. Tänään on luvassa lämmintä yllin kyllin.

      Puusydämet ovat löytäneet tiensä oikeisiin sydämiin.

      Poista
  8. Hienot betonivalut yläkuvassa ja alakuvan edessä mykistyn hetkeksi. Rakastan puupinoja ja nyt minua ihastuttavat puun rakkaudenkieli.
    Ja näiden kuvien välissä on paljon kaunista silmänruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puupinoissa on jotain ikiaikasta. Niiden kokoaja täyttää ja näyttää maailmankuvansa ja luovuutensa, sydämistä puhumattakaan.

      Poista
  9. vikan kuvan kohdalla en voinut muuta kuin nauraa näitä ihania miehiämme, siel puisia sydämiä tääl kivinen, mukava huomata näitä rakkauden merkkejä pihapiirissä kulkiessa, kyl suomalainen mies on ykkönen!kärhösi kukkii kauniisti, jostain syystä omani kasvarissa jätti tänä kesänä kukkimatta, myös rypälesato jää tosi vaatimattomaksi, harmitus on iso! ihania lakkoja näköjään riittää, itsekkin tekis mieli taas käväistä suolla, josko löytäisi viel hieman lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen mies on ykkönen, totta.
      Lepertelyt korvataan käden töillä ja on ihan oma vika, jossei osaa lukea näitä tunnustuksia.

      Lakka-aika alkaa olla lopuillaan, vaan ehkä jostain varjoista löytyy vielä suon keltaista kultaa.

      Poista
  10. Täällä on taasen niin paljon kaunista esillä, mutta viimeinen kuva on metka. Olisiko katiskanmalleja ;-DD

    VastaaPoista
  11. absolut genial und wunderschön! ich bin total begeistert von diesen tollen Fotos.
    Herzliche Grüsse, Sichtwiese

    VastaaPoista
  12. Rakkauspuita vuosirenkaiden kanssa tuossa alimmassa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu
      Vuosikertoimet syventävät rakkautta, niin luulen.

      Poista
  13. Vaikka mitä kaunista olet kuvannut, katsellessa ja lukiessa tulee hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millin
      Samoin sinunkin vakassasi on vaikka mitä hienoa katsottavaa.

      Poista
  14. Ihana kärhö ja hehkuvia muita kukkia. Kaunis on pihasi, sen uskon, nyt varmaan jo lämpimämpikin. Tulimme eilen Keski-Suomesta ja oikein hämmästyimme, kun Turun asemalla oli helle vastassa.
    Noita keltaisia herkkuja kyllä karehdin, aah...

    Piipahdapas jossain välissä blogissani ja etsi sivupalkista linnun kuva, klikkaa ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöjen kukkimisaikaan, kukkivat myös ruusut ja jokunen liljakin, mutta enimmäkseen kukkamaa on jo kuivunut, ellei sade virvoita joitakin kukkimaan uudelleen.

      Poista
  15. Tulin vielä ihailemaan lehtilaattojasi. Olen aikeissa tehdä muutaman, mutta miten olet saanut ne pysymään tuollaisina kuperina. Että sisälläkin jotain pysyy? Onko sinulla jokin erityinen niksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuperat muotit saadaan aikaan hiekan avulla. Teet hiekasta keon jonka päälle asettelet raparperin tai jonkun muun lehden, sitten betonia ja kanaverkko joka on muotoiltu lehden suuruiseksi, sitten taas betonia..Jotenkin noin se meni.

      Poista
  16. Kylmät oli ja meni taas kerran. Nyt on ollut niin lämmintä kesää taas, ei edes Jaakko saanut kylmää kiveä viskatusi tai jos sai, niin vedet ei kylmenneet.
    Viherpeukalo olet, kukkaset ovat upeita, mutta kyllä minuakin sykähdytti nuo puusydämet. Varmasti aina, kun liiteriin menet, ja katsot puusydämiä, niin lämmin ailahdus läikähtää sydämessäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aimarii
      No täällä on jo kesän jälkeen tullut sade ja syksyinen fiilis, lämmintä on edelleen sekä vedessä että marjapensaissa joissa tänään olen kerännyt herukoita.

      Poista
  17. On hienoja kuvia kaikki, betonilehtiä en vaan väsy ihailemaan, ihanat harmaan sävyt. Toki olisi makeaa löytää tuollaisia rakkaudentunnustuksiakin puutarhastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko
      Grillipuiksi tarkoitettu sydän jää kuvamuistoissa elämään kauan.

      Poista
  18. Ihanaa, ihanaa! Entisenä vesipetona meinasin juuttua ja jämähtää jo ekaan kuvaan. Sitten iski kateus, kun pääsin riippapelargoniaan, joita aina ihalen kaupungilla. En vain ole onnistunut hankkimaan parvekkeellemme omaan väriskaalani sopivaa vielä koskaan... Joka vuosi suunnittelen. Klematis on yksi suosikkejani vuosien varrelta ja siitä ja sen tempuista aina innostun. Omalla ikkunallani kellokäynnös toimii samoin. Ilman silmällä pitoa se voi takertua naapuriinsa aika niin, että irrottaminen taatusti satuttaa. Sellaisia ihmisiäkin on. Vaan sitten tuo Naskartelijan säntillistäkin säntillisempi klapipino rakkauslaattoineen vei huomioni. Niitähän voisi käyttää esimerkiksi hääpäiväaamiaisella tarjottimina, jos raaskii. :)

    VastaaPoista
  19. Uups, puhuinkin alussa kansikuvastasi, eli linnusta kivellä.

    VastaaPoista
  20. Pico
    Meillä oli kerran aiemmin riippupelakuu ja siihen ihastuneena ostimme toisen. Toinen on palkinnut meidät kukillaan melkein runsaammin kuin ensimmäinen.

    Naskartelija on säntällinen, siksipä pinotkin ovat kuvauksellisia.

    VastaaPoista