perjantai 27. syyskuuta 2013

Kyllä konsti keinot keksii, kun haluaa puuhun päästä...





Noin viikko sitten kuljin teepaidassa ja polvihousuissa ajatellen kesän jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Kasvisvoittoinen ruokavalio haettiin suoraan maalta keittiöön ja valmistumisen jälkeen pöytään, elämä maistui kevyen ihanalta. Puolet tomaattisadosta kasvihuoneessa odotteli kypsymistä, omenia pursuavat puut muistuttivat päivittäin välipaloista ja jälkiruokien ihanuudesta. Samalla seurailin oravapoikia touhuamassa säilömispuuhissa. Vikkeläkinttuiset poijaat kiipesivät omenapuun runkoa pitkin puuhun, taiturimaisia temppuja esittäen nappasivat omenan suuhunsa ja hyppien puusta puuhun, välillä koukaten maahan, kantoivat omenat omiin talvisäilöihinsä. Kameran ilmestyminen oravan reviirille sai säilöjän pudottamaan omenan suustaan. Ilmekin jo kertoo oravan aatoksen, hus pois siitä kameroinensi, minulla on kiire.


Ja kiirehän se lopulta minullekin tuli, piti kerätä maan tuotteet, tomaatit ja omenat suojaan yöpakkasilta. Pinaatti joka onneksi kestää hieman kylmempääkin keliä, törröttää syötävänä maalla, mutta kurpitsat ja muuta hallan arat kyllä saivat tuta ensi pakkasen kosketuksen.

Kun kylmä koillinen puhalsi sateen kera, vaihtui polvihousut nopeasti syystamineisiin, pipo päähän eikä hanskatkaan olleet liikaa kun vein Estelle nukkeni kirjaston Nalle ja nukke-näyttelyyn. Vanhat hellyttävät ja kovia kokeneet nallet ja nuket kuljettivat Kuvittelijan ennätysajassa lapsuustunnelmiin. Taaksepäin on ajatuksissaan helppo kulkea, sen näinä päivinä olen useasti huomannut.


Eteenpäin menoni on ollut aikamoista kompurointia. Tiedä mimmonen harha-askeltaja nykyään olen, useamman kerran olen tömännyt kiviin ja kantoihin. Maakosketuksen otin mökillä, kun juoksin(?) kiidättämään naskartelijalle tarvitsemansa työkalun. Tapani liikkua on aina ollut kiireinen, seurauksena olen kulkenut päin ovenpieliä. Jos jonkinlaisia yhteentömäyksiä on sattunut matkani varrelle. Pitäisi paremmin omaksua, hiljaa hyvä tulee ajatellen aivan kaunis.

 Haavalehti värisi kulkureitin varrella ja sai minut ihastelemaan syksyn kauneutta. Kauempaa katsottuna kuvassa näkyy kasvot ja auringon valaistessa lehden takaa se näyttää kovin ilmeikkäältä. Bannerikuvahan tämä, soisin sen tuovan lämmön sinun mieleesi.

Aurinkoista syksyä teille kaikille, te rakkaat blogistit ja pysykäähän pystyssä. Sillä ei se matkan pituus, vaan vauhti...........





26 kommenttia:

  1. Kyllä askel hidastuu ajan saatossa tai sitten mieli hidastuu ja askel on sama.
    Komuroin minäkin, jalat ovat heikko kohtani. Ovat napsahtaneet poikki, venähtänett ja kiertyneet. Näillä mennään eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Arleena
    niinpä, näillä mennään eteenpäin sillä vaihtoehtoja ei ole. Ehkä hiljemmin jatkossa.

    VastaaPoista
  3. Ihku kurre, niitä sinkoilee milloin missäkin nyt kiireisen näköisenä ♥
    Kauniit kuvat on.
    Itse olen vähän kans hoppuileva, kesällä meni kylkikin kun lentäen pitää mennä oli se kauan kipee.
    Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No. täällähän löytyy vaikka miten kiirehtiviä ystäviä, jatkossa hiljennetään, eiks niin?

      Poista
  4. Parempi kun kuljetaan hitaasti ja varmasti, siten nähdään paljon enemmän. Huomataan kaikki pienet vivahteet ja kauniit hetket. Ihana on lehtesi ja bannerisi.
    Hyvää viikonloppua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niin, oppi on mennyt ainakin hetkeksi perille, nyt kun vauhtiani on hillinnyt outo tauti johon kuuluu kaikki mahdollinen huimauksesta kuumeeseen ja vatsaoireisiin.

      Poista
  5. Hitaasti hyvä tulee ja enemmän ehtii huomiomaan ympäristöään. Syötävän punaiset tomskut.

    VastaaPoista
  6. Parempi kulkea hitaasti ja pysähdelläkin välillä matkalla, monestikkin.
    Näin näkeekin paremmin matkan varrella tapahtuneet asiat ja jutut.
    Kaunis on bannerisi kuva, ihan selvästikkin siinä on kasvot, hyväntuulisetkin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinä Harakkaneito
      Tervetuloa takaisin kesälomilta!

      Poista
  7. oravista tykkään, meilläkin niitä vilistää pihavaahterassa, peijoonat tekevät talvivarastoaan takapihan vajaan ja sotekevat siel samalla vähän paikkojakin, mut minkäs teet, poiskaan en halua häätää. kulkiessani tänään haavanlehtien peittämää metsäpolkua mieleeni johtui bannerisi, kauniita ovat kirkkaaksi värittyneet lehdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä orava teki aittaan mökille pesän, oi joi mikä siivo ja yhä ovat seuratuimpien listoilla pihapiirissä.

      Poista
  8. Kesä menee aivan liian nopeasti. ei auta vaikka kuinka yrittäisi hidastaa vaihtia. 'Kaunsi kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman asian huomanneena, niinpä, ei auta vaikka miten jarruttaisi syksy etenee hurjaa vauhtia ja kylmyys hiipii nurkkiin.

      Poista
  9. Kauniit kuvat ja hyvä tarina, noinhan se menee, välillä törmätään, niin jaloin kuin mielen kiemuroissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielen kiemuroiden törmäyksistä mieluusti vaikenen, sillä taitava törmäilijä olen silläkin saralla.

      Poista
  10. Taisipa sinulle käydä, kuten minullekin, kiire tuli :-D Selvittiin kuitenkin. Ihana kurre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, enköhän opi kiirettä vähentämään...

      Poista
  11. Täällä ei oo näkynyt kurreja,outoo.Tiellä menee tosin ja jääpi auton allekin,mutta täällä missä asutaan,niin ei ole:(.hieno tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autot koituvat usein oravien kohtaloksi.
      Kiitos Tansku!

      Poista
  12. Kuulosti niin tutulta tuo ovenkarmiin törmääminen ja maakontaktin otto. Sattuu minullekin, kun tassu ei vaan nouse.
    Oravat ovat ilmestyneet meidänkin pihaan. Voi luoja, jos niitä edellistalvisten kahdeksan lisäksi ilmestyy nyt toinen mokoma lisää. Söpöjä ne ovat ja mukavia seurailtavia.
    Bannerikuvasi on kaunis, kyllä se hehkuu lämpöä ihan tänne asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen järkeillyt oman törmäilemiseni johtuvan vauhdin määrästä ja suunnistuksen puutteesta.
      Oravia tulee usein seurailluksi, ne kun tulevat pihapiiriin ja ovat liukkaita liikkiöitä.

      Poista
  13. Mukavaa syksyä! Oravia meilläkin pihatammessamme on ja kantavat kaikki terhot säilöön.

    VastaaPoista