maanantai 9. syyskuuta 2013

Yli soljuvan veen.....




Olettehan kuulleet puhuttavan elokuun samettisista illoista? Illoista, jolloin ilma on pehmeää, lämmintä ja hyväilee ihoa kuin linnunmaito. Illoista, jolloin kaiho valtaa mielen kun unohdut katsomaan maisemaa niin, että unohdat itsesi. Illoista jolloin lempeä sini komppaa oranssin eri sävyjä kaikkialla. On vain luonto ja minä ja mielikin muuttunut sametiksi, ettei ole itseään tuntea. Kaiho saattaa olla sukua surumielisyydelle, mutta ilon pisaran maustamana. Mistäkö tälläiseen auvon tilaan pääsee?
No kerronpa teille.
Naskartelija kysyi päivänä muutamana lähtisinkö kanssaan järvelle kalaan. Ei edes tuule, hän lisäsi. Olin niin valmis kuin ihminen valmis voi olla. Huolellisesti pynttäsin vaatekertoimet iltaa ja mahdollista tuulta ajatellen, onhan jo sentään syyskuu. Järvellä, auringon porottaessa niskaan, riisuin ensin kaulahuivin, sitten päähineen, lopuksi avasin pelastusliivin vimpaimet ja tuulettelin itseäni tyynessä ja ah niin pehmeässä säässä.


Kalaa ei oteta, sitä annetaan, lohduttelin kalastajaa kuin valmiiksi, ellei tälläkään reissulla siimat olisi kalojen suuntaan kireällä. Mutta ennenkuin ehdin lohkaista lisää näitä puupäämäisiä ajatuksiani kuulin, se on varmaan hauki kun nappasi kunnolla kiinni. No, hauki se ei ollut vaan kunnon kokoinen kuha. Haavilla veneeseen kaapattu kala löysi itsensä pian vesipaljusta ja ihmetteli varmaan akvaarion pienuutta.


Yli soiluvan veen ne sousi, ne aallon ulpuina ui, tuskin olin silmiäni uskoa. Joutsenilla oli ihan kunnon kokoinen perhe ja aikamoinen työ vaalia pienokaisiaan pois venereittien tuntumasta. Emme olleet illan ainoat kalastajat, mutta takuulla innoikkain valokuvaaja osoitti tähtäintään poikuetta kohti.


Jokaisella on omat unelmansa. Minulla ne kohdistuivat tänä kohtuullisen kalansaaliin iltana maiseman kauneuteen, sillä mitä alemmaksi aurinko laski, sen komeammaksi maisema muuttui.


Värjäten lopulta tienoon uskomattomin värein. Ja ilma oli lämmintä niin.


Lämpimin terveisin syyskuun samettiseen lumoon päässyt Kuvittelija!

26 kommenttia:

  1. Inna
    Luonto tarjoaa ihmislapselle upeita elämyksiä.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut kuhasaaliista. Komeat on maisemat ja kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tulee vieraita, joten kuhaa on tarjolla.
      Maisemissa ei moittimista, eikä ilmassakaan. Harvinaisen lämmin syyskuu.

      Poista
  3. Samettisen lämmin oli ilta täälläkin, maisemat eivät ole aivan näin upeita. Mutta metsääkin katsellessa auvoiseen tunnelmaan pääsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millin
      Metsä huokuu ja auvoilee, näyttää katsojalleen kauniit kasvonsa.

      Poista
  4. On ne upeita hetkiä illan veneilyt, kauniit maisemat silmien edessä ja seurata vesilintujen touhuja ♥
    Todella kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seijastiina
      tuntuu siltä, kuin taivaan oranssinen väri olisi ollut erityisesti viime päivien herkkua kuvaajalle.

      Poista
  5. Saitte oikein herkkukalan! Ja ihanan illan lempeässä auringonlaskussa. Voiko romanttisempaa olla? Sankarin huomio taisi kuitenkin olla kalastuksessa :-D
    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuna
      Heh-he!
      Ei tiennyt Naskartelija aatoksistani. Kalastajan lakki vinossa ja kasvoilla ah niin onnekas hymy kalansaaliin karttuessa.
      Molemmat olivat onnellisia niin, eri tavalla mutta samassa veneesssä.

      Poista
  6. Ihana veneretki teillä, toinen sai kalan ja sinä kuvat, no kalahan on teille kummallekin...
    Nämä saamettiset illat, joita myös hunajaisiksi kutsuttaman, on elokuun parasta antia. Mutta niitä kutsutaan myös kahdenhengenilmoiksi täällä päin. Tosin nyt ne taisi loppua, sillä eilen saapui sade.
    Päivänjatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokki
      Täälläpäin ei sateesta tietoakaan, vielä. Kahdenhengenilmat, onpa hauskasti sanottu!

      Poista
  7. Olipa mainio kalareissu, kun kalaakin tuli. Säät ovat tähän asti olleet suloisia täälläkin. Eilen satoi. Jokohan siirrytään syyskuun ilmoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Famu
      Syyskuuta kun eletään ei intiaanikesän pituus ole arvoitus. Allakirjoittanut nauttii lämmöstä sen viime pisäraan.

      Poista
  8. sanoin kuvaamattoman kaunista, ihanaa kun olemme saaneet nauttia viel näin pitkälle syyskuuhunkin elokuun samettisista illoista, te järven selällä, me illalla sieniretkellä Takamailla. ei voi muuta kuin Luojaansa kiittää näistä ikimuistoisista hetkistä yhdessä, saalis on pelkää plussaa.

    VastaaPoista
  9. Ilona W.

    Saalis on pelkkää plussaa, mutta maisemien ihanuudesta nauttivana en sitä ääneen painota, mitä nyt huokailen silloin tällöin.
    Täällä on ollut kuivaa, joten sienisato on jäänyt vielä toistaiseksi haaveeksi.

    VastaaPoista
  10. Suorastaan runollisen romanttinen ilta. Upea väritykseltään ja tuo kuha, niin komea vonkale. Kalaa todellakaan ei oteta, sitä pyydetään, sen olen huomannut. Ikinä ei ole kuha minun kohdalleni sattunut, liekö niitä edes näissä minun puolen vesissä. Mutta Naskartelijan tunnelmat jotenkin tunnistan, kun kala tarttuu vieheeseen. Itse sain edelliskerralla pari hauen vötkyä. Minä ihmettelen, miten ennätät kuvata tuon saaliin noston veneseen, etkö jo kovin häärää haavin kanssa?
    Samettisia iltoja ei ole ollut, niitä kaipaan. Nyt on kuulaan kirkkaita iltoja, liki pakkasella jo varhain, öisin onkin pakkasta jo useampi aste.

    VastaaPoista
  11. Aimarii
    Oli pakko kuvata kalansaalis, kun kalastajan hymy ulottui korvasta korvaan. Tuossa vaiheessa kun kala pötköttää haavin sisässä voi jo zoomailla rohkeammin..
    Hauesta tulee mainioita pihvejä. Yksi sellainenkin tarttui illan aikana syöttiin.
    Täällä on ollut ihmeellisiä iltoja/ilmoja. Ei tahdo todeksi uskoa.

    VastaaPoista
  12. Taas niin mukaansa tempaavaa ja soljuvaa tekstiä kauniin kuvin höystettynä!

    Mukavia hetkiä herkullisen kuhan ääressä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuhaa on syöty ja uutta pitäisi lähteä vokottelemaan. toivottavasti flunssa ei äidy kovin pahaksi.

      Poista
  13. Uuuuh! Kaunista kaunista ja kerrassaan komea kala! siis kuha. Oi ahti soi antejaan! Tuntemuksesi ja tunnelmasi välittyivät kuvien ja tekstin myötä tänne kaupunkikotiin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiris
      Samoin tänne savukynäilyn jälki. Vaikuttavaa.

      Poista
  14. Olipa ihana ilta kalastukselle. Ja komea saalis, tuosta tulee filettä ja kalakeittoa ja mitä kaikkea siitä saakaan.
    Uljas näky ovat joutsenet. Ihastuttava kalaretki kaiken kaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena
      Joutsenet olivat kyllä uljaita. En vaan uskaltanut mennä kovin lähelle, etteivät peljästyisi.

      Poista
  15. Voin kuvitella ja kauniit sanasi vahvistavat, kuinka ihanan iltaisen veneretken teitte joutsenten keralla. Saalistakin saitte. Sadonkorjuuta kalastuskin on. (Minä en siitä mitään ymmärrä, kun täällä ei järviä ole.) Täällä ovat näinä kauniina päivinä pörränneet puimurit, viljakuormia siirtävät traktorit,olkia korjaavat paalaajat ja syysviljojen kylväjät kiitollisina poudasta. Tänään jo ilma viileni, mutta ei satanut ja taisi viimeinenkin pelto jo tulla korjatuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puimureiden pörrääminen tuo syksyn lähelle, samoin kuivurit kohisevat yötä myöten kun viljaa kuivataan.
      Se on nyt syksyä ja sadonkorjuuta parhaimmillaan.

      Poista