tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ajatus virtaa lapsuuteen





Kuvittelijan lapsuudessa lukon virkaa ajoi ulko-oveen nojalleen laitettu luuta. Se riitti merkiksi tutuille ja tuntemattomille, talon väki ei juuri nyt ole kotona. Miten luontevalta se silloin tuntui.

Eikö silloin liikkunut ollenkaan varkaita? Niin no, ei taitanut olla varastettavaakaan.
Ja olihan ulko-ovissa haka, joskus kaksikin. Elettiin yhteisöissä, jossa naapurit toimittivat talonmiehen virkaa. Tiesivät kertoa missä väki on ja koska palajaa..Helppoa kuin heinän teko.

Kesät olivat lämpimiä, aurinko paistoi ja elämä maistui kuin heinän korteen pujotettu ahomansikka. Kuvittelijallakin oli pieni roppinen, johon keräilin marjoja. Marjat survottiin, joukkoon siroteltiin sokeria ja loraus maitoa. Aah sitä makua, kyllä elämä maistui.

Vene otettiin talvisäilöstä. Se oli vähän ravistunut ja vuosi, mutta ei hätää, se kipattiin täyteen vettä ja muutaman päivän kuluttua sillä saattoi jo soutaa ruohikon reunaan mato-ongelle. Paarmat pörräsivät ja sudenkorennot kiertelivät ja kaartelivat ilmassa. Niiden siivet vilkkuivat monissa sävyissä aurinkoa vasten.
Ruohokanukasta ei ollut tietoakaan, joten annoimme sille nimen: MustasilmäSusanna. Karhunputkiviidakossa leikittiin  ja tuuheaan saniaismetsikköön tehtiin majoja. Äidille kerättiin kauniita punaisia kukkia kimpuiksi.
Lehmät oli päästetty kesälaitumille, navetassa tehty suursiivous johon lapsetkin osallistuivat kykyjensä mukaan. Aittojen siivous, mattojen pesu ja heinän teko seurasivat toisiaan askareina, joita äiti ja isä taustalla ohjailivat. Kyllähän sitä nuristiin, varsinkin lanttumaan harvennus ja kasvimaan perkuu ei maittanut, mutta minkäs teit? "Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä."
Kuvittelijan istuessa omenapuun katveessa, yhdistelemässä loppulangoista neliöitä  valmistuvaan villapeittoon, ajatus lentää suhisten tähän päivään kun naskartelija saapuu puuhistaan ja kysäisee; juotasko kaffeeta?
Nousen ylös tuolista ja nypin katkeilleet langan pätkät mökkigarderoopini uumenista. On kesä. Mikä on sinun paras lapsuusmuistosi?

Kuvat eivät liity muuten lapsuuteeni, kuin tämän postauksen innoittajana.




9 kommenttia:

  1. Onpa ihana peitto!

    Hyvin eksoottiselta kuulosti sinun lapsuutesi, minä kun olen kaupunkilainen. Omat parhaat kesälapsuusmuistot liittyvät siihen, kun noustiin Bore-laivaan ja matkustettiin sukuloimaan Ruotsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu

      Onpa sinulla ollut upea matkakokemus Bore-laivassa. Minä en lapsena edes osannut uneksia sellaisista matkoista.

      Poista
  2. Parasta oli pitkät kesälomat koulusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harry Koo

      Niinpä niin, kesää tuntui jatkuvan loputtomiin, niin kauniita aurinkoisia päiviä.

      Poista
  3. Ihanan kesäiset kuvat ja hieno värikäs peitto :)

    Lapsuuden kesiin liittyy kolmenlaisia mukavia muistoja. Paras on ehdottomasti Pappan luona Mäntsälässä vietetyt lomat (hän viljeli mansikoita), mökkireissut tätini mökille Lokalahteen ja Bore-laivalla matkat Tukholmaan toisen tätini luokse. Koska olen kaupunkilaislapsi, niin Turun katujen kuuma asfaltti ja Ruissalo on tietysti oma lukunsa :) ... ai... siinä tulikin neljä juttua, mutta nuo kaikki liittyvät vahvasti aikaan, joka on vain muistoissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ame

      Mansikanviljely on poiminta-aikaan hektinen laji. Kaupunkilaislapsen aika maaseudulla on tyystin erilaista kun aika kaupungissa. Minun haaveiluni olisivat toteutuneet Bore-laivalla Tukholmaan.

      Poista
  4. Kylläpä olet löytänyt villapeittoon varastoistasi toisiinsa sointuvia lankoja, Pisteenä i:n päälle on tuo aurinkoinen ruutu.

    Olen kasvanut maaseutumaisessa ympäristössä. Aurinkoiset kesät ovat jääneet erityisesti mieleeni. Kun uimaan lähdettiin, niin siellä oltiin niin kauan, että huulet sinisinä ja villatakit napitettuina tultiin kotiin.

    Meillä avainta pidettiin portailla naulassa ihan näkyvillä, jos olimme pihapiirissä kotosalla. Ei niitä avaimia tainnut ollakaan niin montaa, että kaikille olisi omaa riittänyt.

    Kouluikäisenä kävin parina kesänä kitkemässä sokerijuurikasmaata. Ihan varma en ole, käytinkö ensimmäiset palkkarahani valkoisten tennissukkien ostoon.

    Mitään ulkomaanmatkoja ei tehty. Sukulaisreissuja vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piri

      Villapeittoon olen kerännyt loppulankoja tossubuumista, jonka vallassa olin viime syksynä. Neuloin noin 50 tossuparia niinpä lankojakin jäi melkoisesti.

      Tuo uimajuttu kuulosti peräti tutulta, nappasin kiinni sinisistä huulista.

      Ulkomaanmatkasta ei osannut edes haaveilla, sukulaisreissutkin tapahtui toisin päin. Meillä kävi paljon vieraita kesäisin, se tuntui lapsena mukavalta. Ruokavastuu jäi äidille, joten sen kaltaiset huolet eivät lasta vielä koskeneet.

      Poista
  5. Herkkä tuo ruohokanukan kuva.

    VastaaPoista