torstai 3. tammikuuta 2013

Unettoman monologi





Ote joululahjarunokirjastani;
Mäntyjen varjot liikkuvat kallion seinässä iltaa kohti,
mäntyjen latvat tummuvat pohjoista taivasta vasten,
syttyvät tähdet, yötä on pitkälti.Tule.

Brita Polttila

Kun kierrän ja kaarran unettomana sängyssäni, kun olen tehnyt sen seitsemät asiat unen houkuttelemiseksi kurkotan yöpöydältä kirjan käteeni, tällä kertaa se sisältää metsärunoja. Metsä tuo ikiaikainen uneen tuudittaja. Puiden huminaan ja kuvitellulle sammalvuoteelle viimein oikaisen levottoman minäni. Tule, sanon unelle ja vihdoin se tulee ja vapauttaa pääni oravanpyörän omaisista kierteistään..



Näistä usein toistuvista unettomuuden jaksoista tulee elämää kaventava kokemus. Samalla kun se ruokkii erakkoutta minussa, se kaventaa sosiaalisen kenttäni lähes olemattomiin. Olisipa vaihtopäitä tarjolla, ostaisin heti hyväunisen ja vähemmän ajattelevan pään, mutta näillä annetuilla eväillä on elettävä. Illalla kun naskartelija kaatuu vuoteelleen ja ja vaikka jalat ovat vielä lattialla, pää on jo sikeässä unessa. Etteikö voisi ihmisen ominaisuuksia kahdehtia? Minä ainakin voin, kevyesti.



Tuuletettu huone ja raikas vuode ei välttämättä edistä uneenpääsyä. Usein käy niin, että olen virkeimmilläni kolmen ja neljän aikaan aamuyöstä. Silloin mielikuvitukseni laukkaa hirmuvauhtia mikä-mikä-maassa. Silloin imuroisin, silittäisin ja jopa pesisin ikkunoita, joita muuten päiväsaikaan en juuri milloinkaan saa pestyksi. Ajatusenergiaa on vaikka muille jakaa.



Aamulla kömmin makkarista kuin kuraan kuollut kuttu. Järjellistä sanaa minulta ei saa moneen tuntiin. Puheeni muistuttaa ulkomongoliaa ja ajatus on lopullisesti karannut. Kuvittelija elää unettomuuden aikaa..


Luin äskettäin julkaisun jossa pohdittiin unettomuutta monen sairauden välillisenä aiheuttajana. Liikalihavuus on yksi niistä. 



Annattehan anteeksi ruikutukseni? Parempi olisi jos lähettäisin tämän postauksen punatulkun selässä metsän uumeniin. Jos kärsitte unettomuudesta voin täysin sydämin sanoa, minä tiedän miltä sinusta tuntuu..Minusta tuntuu tänään tältä.

Kaikesta huolimatta, oikein hyvää tätä vuotta ja tätä päivää, ööh iltahan nyt jo on.

21 kommenttia:


  1. Olen varma siitä, että joskut meistä ovat syntyneet yöihmisiksi, sellaisiksi, jotka heräävät tuossa kolmen-neljän aikaan ip:llä valvottuaan yöt. Harmi vaan, että yhteiskunta ei ole samassa rytmissä. Mielestäni mikään muu ei selitä sitä, jos kärsii usein/jatkuvasti unettomuudesta. Päivärytmi on väärä, yhteiskunnan mukainen normirytmi.

    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi. Jotenkin ottaa kaaliin sekin asia, kun sanotaan, että aamuvirkut muka nappaa madon..Mitä mä nyt madoilla tekisin keskellä talvea? Onneksi olen yhteiskunnan normeista vapaa, ainakin teoriassa..

      Poista
  2. Näköjään olemme valvoneet yhtäaikaa. Iltaisin tuulettaneet huoneet. Pyörineet turhaan sängyssä. Uni ei tule. Viime yönä kolmen aikaa piirtelin terapiakoiria, pää täynnä laiskaleppoja.
    Voi miten sinua ymmärrän. Ja tunnistan itseni kirjoituksestasi. Unettomuus on helvettiä. Vuorokausirytmi täysin sekaisin. Masennus, ahdistus, unettomuus - kaamea kolmikko. Siihen vielä masennussyöpöttely.

    Eipä alkanut vuosi hyvin. Täälläkään. Halauksia sinulle ystäväinen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masennussyöpöttely otti minusta niskaotteen, söin äsken puoli laatikollista vihreitä kuulia ja suupielet on niin tahmeet ja sokeriset. Tiedän, lohtusyöminen on niin väärin, kuminauhavyötäröt vaan paukkkuu kun Kuvittelija täällä lohduttautuu.
      Perustetaanko lohtusyömäreiden yömässäilyklubi?
      Haleja täältäkin!!

      Poista
    2. No het perustetaan. Vertaistuki on tarpeen!

      Poista
  3. Jos voisin vaihtaisin muutamaksi yöksi uniosuutta. Minunkin filmini katkeaa siihen, kun sammutan lampun. Ennen valvoin paljon ja ajattelin. Nyt ajatusosasto on lakossa ja nukun hyvin. Pää on melkein aina tyhjä ja saamaton.
    Ei tainnut lohduttaa :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetä nyt ihmeessa pienessä postipaketissa sitä unta. Sitä REM-unta mielellään, se kun on ihmiselle niin tärkeää. Unettomuus tekee minusta höpöttäjänkin kaiken lisäksi, eli kuten armas sisareni tapasi sanoa: No nyt lähti valtaremmi pois päältä.

      Poista
  4. Kauniita kuvia.
    Hyvin on tuttua tuo kertomasi. Toisinaan muutaman yön huonosti nukuttuani joudun turvautumaan puolikkaaseen "nappiin" (Somnor, nukahtamislääke) sen avulla saan seuraavan yön nukuttua.
    Jatkuvaan käyttöönhän sitä ei ole tarkoitettu.

    Toivotaan, että saadaan ensi yö nukuttua.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolikkaat napit on tulleet tutuiksi. Kokonaisetkin toisinaan. Huomaan lisäksi potevani hirmu huonoa omatuntoa kun nukun puolikkailla. Ei riitä se että nukkuu huonosti, pitää vielä rasittaa itsensä omituisilla käsityksillä, että miksei nuku kun muutkin nukkuvat. Onko tässä enää järkeä?

      Toivottavasti nukumme. Me kaikki unettomat oikein sikeästi aamuun asti!

      Poista
  5. Hyräilijä nukahtaa myös vaikka saappaat jalassa tapahtui mitä tapahtui ja minä mietin ja yritän päästä ajatuksia karkuun. Aamuyöstä nukun jo hyvin, mutta tuonne kahteen-kolmeen on sellaista ideointia ja suunnittelua, että oksat pois. Juuri kun meinaa nukahtaa, ping, sinkoaa taas jokin idea mieleen. Jonkin verran olen saanut apua hiljaa soivasta lempimusiikistani. Se johdattaa ajatukset pois päästä ja hiljennyn kuuntelemaan.
    On se jännä, että vaikka olemme jo siinä iässä, ettei tarvitse työmurheita ajatella, niin aina jostain saa ajatuksen kehitettäväksi ja mietittäväksi.

    Voi meitä, voi sinua... mutta olet aivan oikeassa paikassa ja seurassa kertoaksesi tästä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sitten on vielä tuo naskartelu. Joskus saa yöllä mielettömän idean jota pitäisi heti päästä toteuttamaan..
      Aamulla on pää kipeä kokoyön kestävästä etukäteissuunnittelusta.

      No, onneksi on takana työ. Kolmivuorotyö varmaan on minusta tehnyt tällaisen käkikellon.

      Poista
  6. Voi sinua. Mutta ethän sentään pode huonoa omaatuntoa siitä ettei nukuta yöllä. Tai että unen saa napilla. Pois sellainen, siis se poteminen.

    Mulla itsellä on vuorokausirytmi ollut jo vuosia ihan poskella. Aikanaan paras työinspis oli just klo n. 20-02(03) välillä, ja eihän sitä sit heti saanut unta.
    Nykyisin muuten vaan valvon, kun ei huvita mennä nukkumaan. Käperryn sohvalle ja katselen telkusta tallenteita (ja nukahdan siihen).

    Nouse vaan "pirteenä" 3-4 aikaan ja ala tekemään jotain sua todella kiinnostavaa (älä sentäs pese ikkunoita :), torku sit päivällä.
    Unetonhan ei kuulemma saisi pyöriä sängyssä.

    Tsemppiä.

    PS. Ihanat kuvat ja vielä ihanampi kollaasi. Ja entäs sitten teksi, upeaa kerrontaa.

    VastaaPoista
  7. Ettenkö potisi?

    Mä en vielä koskaan muista nukkuneeni telkun, enkä minkään muunkaan äänen ääreen.. Pitää olla hipihiljaista ja aivotyöskentely seis, joka jollain tavalla onkin, mutta toisaalta taas ei..

    Tämä uneton kiertää ja kurkkii ikkunoista ulos ja jääkapin sisään!

    VastaaPoista
  8. hauska oli kirjoituksesi vaikkei se unettomuus hauskaa olekkaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori keventää unettomuuden(kin) taakkaa!

      Poista
  9. Terve! Täällä toinen uneton!! Joskus kyllä nukunkin yöllä, toisinaan sitten en. Olen valitettavasti periyttänyt tämän ominaisuuden myös yhdelle tyttärelleni. Ei maha mittään!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on periytyvää, tiedän. Äitini nukkui aikoinaan silmä kädessä, kuten hän sanoi ja minä jatkan kunniakkaita perinteitä.

      Poista
  10. Tuttua tekstiä kirjoitat. Univaikeutta on ajottain minullakin. Viime yö oli esim. taas kireä pakkasyö ja tähtitaivas. Minun tähteni halusi keskustella. Ei auttanut muu, kuin nousta ja ihailla sitä ja otta kudin käsiin ja jatkaa sukantekele valmiiksi.
    Minä nukahdan nopsaan ja nukun tuonne kahteen kolmeen, kenties neljään, sitten tulee se stop. Mutta tyydyn siihen ja nousen, kudon, kirjoittelen ja nykyään opettelen valokuvaukse käsikirjaa.
    Tsemppaan sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se juuri menee, toiset nukahtavat nopeasti ja toiset saavat aamutunneille asti houkutella unta.

      Hyvä vihje, valokuvauksen käsikirja. se pitääkin hakea käden ulottuville ensi yötä varten.

      Kiitos tsemppauksesta!

      Poista
  11. Ei kivaa. Joskus heräilen itsekin neljän paikkeilla, olen kai saanut tarpeeksi unta, kun tulee katsottua iltaohjelmia luomien läpi. TVtä en edes avaa ennen kello kahdeksaa. Sitten kun nukahtaa uudelleen, viiden kuuden hujakoilla on aamulla vaikeaa herätä, torkahtelen kahteen kolmeen kertaan ja syvemmälle. Päiviä unia tekisi joskus mieleni ottaa, mutta en osaa semmoisia 20 min torkkuja kuten isäntä, itse vetelen kaksi+kolme tuntia ja sehän ei ole tarkoitus....No, joka tapauksia yöllä voi suunnitela seuraavan päivän kujeet!

    VastaaPoista
  12. Minäkään en nuku päiväunia, sillä jos sellainen ihme tapahtuu että nukahdan päivällä, niin se menee monen tunnin mittaiseksi.

    Osaisikin ottaa pikku torkkuja silloin tällöin!

    VastaaPoista