tiistai 19. helmikuuta 2013

Yksi askel eteen, kaksi taakse..




Hiihtoloman liikuntasuoritukset ovat olleet naurettavan tehottomat ja ruokailupuoli on kääntänyt painonhallintatilanteen päälaelleen. Kaikki alkoi oikeastaan kaapista löydetystä suklaalevystä, jonka päätin loihtia uuteen muotoon. Maailman paras suklaakakku valuvine sisältöineen hiiviskeli silmieni verkkokalvolle kuin varkain, ja kun annat pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Selitin itselleni, että lomavieraillehan tämä herkku tehdään, ja saatan siitä sitten itsekin pieniä paloja nakerrella ja siten varmistaa, voiko sitä edes tarjota. Miten heikko voi ihminen suklaan edessä olla? Miten tuulen tuomia ovat lupaukset, jotka katoavat kuin p...u Saharaan. Kuvittelija palaa jälleen lähtöruutuun.

Liikuntasuorituksista mainittakoon seuraavaa; enkelinkuvien teko hangella ja muutama lasku muovipulkalla alas mäestä, joka sai aikaan rasitusvamman käteen, jota hoitelen hevosbalsamilla ja suklaakakulla.


Nyt luulette tietysti, etten ole ottanut vakavissani tätä painonhallintajuttua. Olen, olen. Siksipä onkin niin noloa kertoa näistä takaiskuistaan teille. Eikä siinä vielä kaikki, mitä sanon lääkärille jos hän innostuu laittamaan mut vaakalle? Että piilotin vaakan jo alkumetreillä, kun alkoi niin ahdistaa? Että olen tämän tuostakin sortunut herkuttelemaan ja liikkuminen on ollut etupäässä virtuaalista ja päänsisäistä. Oi jospa voisinkin kaikki kuljetut virtuaaliset kilometrit ulkoistaa tapahtuviksi ja tulos näkyisi kiinteänä askelluksena ja kaksoisleukojen asteittaisena vähenemisenä.



Miten kaipaankaan Säpinää (oikealla) pöytäseurueeseeni kurinpitotehtäviin.. Hänellä on oivallinen tapa pitää hillittömästi ruokailevat ja etuilevat kurissa. Ne söivät, jos Säpinä antoi luvan ja ohjeistaminen oli niin selkeää, että minäkin olisin Säpinää totellut.

Jospa jatkan siivousta, sillä se on vielä pahasti kesken. Huomenissa on luvattu auringonpaistetta, ja sitä en aio millään tekosyyllä missata.


18 kommenttia:

  1. Suklaa on kyllä varsinainen viettelijä, sitä on äärimmäisen vaikea vastustaa.

    Enkelikuvien teko on huomattavasti turvallisempi laji, kuin pulkkailu. Ainakin, jos on tarpeeksi lämmintä päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ottaa lämmön huomioon enkelikuvia tehdessäni, ylösnousu hangesta taisi sittenkin yllättää eniten. Olenpa mä toosi kankea, huh!

      Poista
  2. Hi, olipa hauska postaus ja kiva kuulla, etten ole ainoa suklaakakulle ja suklaalle heikko yksilö!
    Mutta liikuntaahan olet harrastanut, kuvassasikin teet enkeliä ja oikein suurella kaarellakin. Kyllä taipuu hienosti ja notkea näyt olevan!
    Hyvä sinä!(etkä ole yhtään lihava!)
    Ps. Siivouskin on liikuntaa..kuluttaa aika paljonkin, hi!
    Hyvää tiistaita sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka
      Suklaan olen löytänyt vasta kypsemmällä(?) iällä. Olisi saanut sekin löytö jäädä tekemättä.
      Ootko kuullut mustan värin häihyttävästä vaikutuksesta?
      Totta, siivous kulutti energiaa ja nyt on ihan mukava olotila..

      Poista
  3. Liikunnasta käy hyvin tuo enkelikuvioiden teko, rivakasti heiluttelee käsiä ja jalkoja muutaman minuutin, niin kummasti syke nousee. Tietty pitää olla villahousut jalassa.
    Muuten, löysin Ilta-Sanomien sivuilta: IS-Jumppa, hyviä ja lyhyitä jumppaohjeita, kokeilinkin tänään jo muutamaa...
    Illalla voin hyvillä mielin vähän Aino-jäätelöä nauttia:-))

    Kiva postaus jälleen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa
      Minulla on se Asahi jota näytettiin studio 55- ohjelmassa, kunhan tulisi tehdyksi.
      Aah jäätelöä, ei nyt on tämän päivän herkut nautittu!

      Poista
  4. Älä nyt rasita kättäsi enemmän sillä siivouksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu
      Siivous tehty, käsi saatettu lepoon, samoin käden omistaja. Kyllä tää tästä..

      Poista
  5. No kunhan lomalaiset lähtee, niin sitten voi taasen jatkaa. Kakkukin varmasti on silloin jo loppu :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakku loppui eilen, siis nyt taas uusille urille.

      Poista
  6. Ihania enkelinkuvia! Meillä on liikaa lunta, uppoan sinne täysin. Vai olenko liian painava??? Jokaisella siis omat murheensa, mutta mitä me niistä. Toivottavasti huomenna paistaa aurinko.
    Pakkohan vierasvaraksi on jotain leipoa, eikä sille voi mitään, jos eivät ihan kaikkea syö :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuna
      Uppoaminen hankeen olikin se juttu. Enkelinkuvia tehdessä oli ilo päällimmäisenä, hangesta noustessa ei niinkään..

      Poista
  7. Täälläkin on sorruttu ja samoin perustein kuin sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta nyt taas jatketaan matkaa..

      Poista
  8. Hauskaa sinulla näyttää lumessa olevan, mistäpä muusta niin väliä. Lumessa on kivaa. Kivempaa, kuin siivoileminen.
    Ei minulla vierasvara säily, mutta olen ratkaissut asian niin, että tarjoan vain mulipääkahvit tai teet tai jos sattuu olemaan, niin leipäjuustoa.

    VastaaPoista
  9. Aimarii, mitä on mulipääkahvi. En ole ikinä kuullut?
    Laikkivä lapsi löytyy jokaisen sisältä, kunhan antaa sille mahdollisuuden.

    VastaaPoista
  10. Mitäkö on mulipääkahvi? Se on paljas kahvi, ilman minkäänmoista kastettavaa, siis kahvileipää.
    Toimii hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulipääkahvi, täytyypä oikein makustella sitä sanaa..

      Poista