perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kuvia ja sanoja





"Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu.."


Selaan vanhoja valokuvia. Nyt kun kuvia ei enää liimata albumeihin, niitä tulee selatuksi useimmin ja joidenkin kohdalla kysymys, miksi olen tämän kuvan ottanut, saa vastauksen. Peräti merkillistä on miten toiset kuvat puhuvat minulle enemmän kuin toiset.
-On kevät ja loskaa kaikkialla. Saapastelen koulusta kotiin. Reppu painaa selässä. Aurinko kuumottaa. Tekisi mieli riisua takkinsa ja antaa kevättuulen puhaltaa hikiseen ihoon. Äidin varoitukset flunssasta saavat äkisti huutia kun riisun lentäjälakkini. Kuulen miten sähkölinjat surisevat. Kuvittelen, että ne ovat puhelinlinjoja jotka kuljettavat ihmisten puheita tolpasta toiseen. Todellakin, kun herkistän kuuloani kuulen sanojen ja kirjainten tulvan. Minua alkaa naurattaa. Laitan lakin päähäni ja jatkan matkaa.


- Pienellä tytöllä on piene tytön huvit, makaan pihamaalla ja tarkkailen pilvien muotoa. Niiden valkoiset pumpulimaiset sakarat liitävät korkealla taivaan kannessa ja muuttavat alati muotoaan. Niiden muodoissa näkyy satujen saaret ja sankarit. Joskus ne kerääntyvät yhteen, laskeutuvat lähelle maata ja etäinen kumu varoittaa minua ukkosen vaarasta Juoksen pirttiin ja kyyristelen salamoiden välkkeessä ja senjälkeisessä jyrinässä joka mielestäni heiluttaa pirttiä perustuksia myöten. Ukkosen mentyä ohi kipaisen nopeasti ulos. Sateen jälkeinen ilma on raikas ja taivas on jälleen kirkas.


Kun kevät jälleen tulee, se sulattaa kuurankukat mökkisaunan ikkunasta. Saunominen, talviturkin kastaminen ja vihdan taitto odottavat. Ne kuuluvat vuoden kiertoon ja ovat mielessäni yhtä muuttolintujen kanssa. Kiukaasta tuleva sihaus. Kylmän uimaveden aiheuttama kirkaisu ja vihdan pehmeä kosketus talven kohmettamalla iholla. Löysin Frans Emil Sillanpään kirjasta Hurskas kurjuus seuraavan mietteen; "Ensin se juhannukseen asti hiipii toiveina multaisilla seinustoilla, mutta ennen kuin se on toiveet täyttänyt, sisältyy siihen jo muiston väre."

Mökkielämän riemuihin voidaan laskea puuseen käyttö. Oven voi avata silkiselälleen ja katsella maisemaa. Kuunnella lintujen juhannukseen asti lisääntyvää konserttoa huilulle ja alttoviululle. Lukea uudelleen ja uudelleen vuodelta kaksi olevia Avotakkoja ja hämmästellä miten muoti liikuttaa meitä ihmisiä sisustamaan
kotejamme ja mökkejämme ajan vallitsevien trendien mukaan.





                                     Ja äkkiä on kevät!



15 kommenttia:

  1. Totta että digikuvia tulee selattua useammin kuin albumeja (niin kauan kun ne on koneella helposti selattavissa). Kuvien myötä tulee esiin muistoja, tuo eka kuvasi esimerkiksi tuo minunkin mieleeni koulumatkan ja lumen narskunnan jalkojen alla. Alimmainen taas on kuin suoraan meidän mökkilammelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulumatkat muistoissani tuntuvat elävän voimakkaina samoin kevään ja kesän tuoksut ja äänet. Kuva yhdistää muistoon, muisto ääneen ja tuoksuun.
      Ihmeellinen kapistus on ihmisen aivot!

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Tuo Sillanpään lause on kyllä niin totta.

    Pienet tytöt ovat ihania. Ja keväinen aurinko hiostava takin alla. Onneksi tulee kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu
      Onneksi tulee kevät, ja sen jälkeen kesä vaikka tietääkin sen muiston väreen seuraavan ajatustakin kevään ja kesän ihanuudesta.

      Poista
  3. Onneksi kevät tulee, sitten ei tarvi lakkiakaan pitää, kuuleekin paremmin.Hi!
    Mutta kivoja asioita olitkin kuullut ja muistellut, hienosti kerrottukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka
      Onneksi tulee kevät, vaikka lunta onkin huomenna luvassa.

      Poista
  4. Pilvien tarkkailu on kivaa vielä isona tyttönäkin:)) Oikein mukava postaus jälleen, itsekin kaivoin vanhoja kuvia esille ja tein matkan muistoihini...
    Mukavaa maaliskuun alkua!

    VastaaPoista
  5. Lapsuusmuistoja ja kesä on kait niitä helpoiten muistettavia asioita. Ainakin itsellä ne on parhaiten muistissa. Hyvä teksti ja hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, muistoista rikas on sitä todella.

      Poista
  6. Hienoja kuvia ja niin sopevasti kuvattuna! Oma lapsuus ja silloinen ajatusmaailmani tuli niin elävästi mieleen.

    Vanhoja kuvia ei todellakaan tule monesti katsottua. Olen alkanut keräämäään niitä kirjoiksi ja ensimmäinen on jo valmiina. Kirjassa on tärkeimpiä kuvia varhaislapsuudetani. Kirjojakin on helpompi katsoa kun vanhoja suuria valokuva-albumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvauksen kohteet ovat iän myötä muuttuneet. Niinpä kuvia katsoo kuin uusin silmin esim, vuoden kuluttua kuvaamisesta.

      Poista
  7. Tavattoman mukavia muistikuvia.
    Juuri tuolla tavalla minullekin käy, kun selailen kuvatiedostoja, sitä vaan kuin huomaamattaan uppoaa muistelemaan. Minulla on digikuvia vuodelta 2000 asti, jolloin sain eka digikameran ensimmäisen lapsenlapsen syntymän aikoihin ja kylläpä kuvia onkin hänestä.
    Alimmainen kevään kuvan mukana ajatukset helposti lähtee etuajassa jo sinne. Minun on pistettävä jäitä hattuun, kevään ensi vihreään on niin paljon aikaa.

    VastaaPoista
  8. Aimarii
    tämän jatkuvan lumen tulon keskellä, jo mielellään nostaa katseensa kevääseen. Jos ei muuten niin viimekeväisten kuvien myötä. Sinulla siellä talvi on pitkäkestoisempaa, niin luulen.

    VastaaPoista
  9. Tuo kuurankukka oli tosi herkkä ja ihana..

    VastaaPoista