torstai 6. kesäkuuta 2013

Valokuvatorstain 290 haaste on




Lapsuusmuisto
Lapsuus kultautuu muistissa helminauhan kaltaisina kuvina, kuvina jotka ovat haikeansuloisia.


Juhannuskoivut, 
ensin oli pesty matot, siivottu pirtti ja leivottu, juhlaan valmistautumisen kohokohta oli kun isä toi koivut kuistin oven pieleen. Oi sitä tuoksua!


Mansikkapöperömuisto lapsuudesta
Emalimuki kädessä kulki pieni tyttö pellon piennarta pitkin salaiseen mansikkapaikkaan pellon perällä. Oliko parempaa makua kuin ensimmäisestä mansikkasaaliista tehty pöperö?

Tuoli 
on kulkenut matkassani aina. Minun ei tarvitse kun katsoa siihen niin  muistan, miten halusin näyttää isosiskolle miten saan pääni työnnetyksi tuolin jalkojen raosta sisään. Tarinalla on surkuhupainen loppu, isä joutuu sahaamaan tuolin  pois päästäni, kun en onnistu tuolia yhtä taitavasti päästäni irroittamaan.

Lisää lapsuusmuistoja täällä.


10 kommenttia:

  1. Koivujen tuoksu ja auringon lämpimät metsämansikat <3

    VastaaPoista
  2. Juhannuskoivut ovat vanha perinne - ehkä teilläkin elää edelleen. Ja metsämansikoita - ne tuoksuvat ihanilta ja niitä alstenlasten kanssa etsiskellään kuten itse lapsena...

    VastaaPoista
  3. Juhannuskoivut olivat meilläkin aina oven pielessä.
    Mansikat heinän varteen ja kotona sitten niistä mansikkamaitoa...

    VastaaPoista
  4. Nuo juhannuskoivut, ne olivat juhannusaaton huippuetki.
    Muistot ovat mukavia seuralaisia elämässä.

    VastaaPoista
  5. Ihana kuva metsämansikoista. Muistan miten ensimmäiset mansikat pujotettiin aina timotein varteen.

    VastaaPoista
  6. Kyllä juhannuskoivut ja kuurattu tuvan lattia kuuluvat minunkin lapsuusmuistoihini, kuten metsämansikat myös.
    Ja onpa minullakin tuollainen tuoli, joka on kulkenut matkassani mitkän tien.

    VastaaPoista
  7. Aah, metsämansikoita! Niitä oli silloin ja niitä on nyt, koko tontti täynnä sinne tänne villiintyneitä mansikoita. Yritänkö pitää lapsuutta mukana, kenties, muistot ainakin.
    Meillä tehtiin mustikkapöperöä talkkunasta, mansikoista tehtiin mansikkamaitoa.
    Juhannus oli suurta juhlaa, kuten kerrot...ja juhannuskoivut :-)

    VastaaPoista
  8. Tukevalta näyttää tuolisi, vaikka sitä on sahattukin. Vai näinköhän kävi niin, että isäsi korjasikin tuolin entisenlaiseksi. Kyllä tuollainen tuoli mukana kulkee.

    Juhannuskoivusi veivät minut mummolaan muistoissani.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommenteista. Tuoli on korjattu ja lapsuuden leikit on jätetty taakse. Muistot ovat jääneet kultaamaan päiviä.

    VastaaPoista
  10. Mansikoita heinnvareessa ja tuoksuvat koivut, tuttuja mustoja. Tuolimuistosi ei varmaan unohdu!

    VastaaPoista