tiistai 6. elokuuta 2013

Syys surumielinen hiipi puseroon





Yht'äkkiä on aivan hiljaista. Jos ei tuulen suhinaa lasketa, huomaa hiljaisuuden varsinkin iltaisin. Lintupönttöjen ympärillä oleva hyörinä on lakannut. Kirjosieppo joka vielä äsken kuumeisen kiihkeästi kantoi ruokaa poikueelleen on kadonnut pihapiiristä. Ainoastaan pääskyset kujertelevat taivaan sinessä. Mustarastas pomppii iltaisin pihamaalla kuunnellen tarkkaavaisesti pää kallellaan matojen liikkeitä ruohistossa. Sen laulua ei enää kuule. Sudenkorennot lentävät korennoille ominaiseen tapaan, sysäyksittäin ja mehiläiset keräävät  kukista mettä. Mutta kaikki laulavat, huhuilevat ja huiluaan soittelevat lintuset ovat ilmeisesti pakanneet soittimensa lähtökuntoon. On hyväksyttävä se tosiasia että kesä kääntyy syksyyn.
Miten nopeasti ajan ratas onkaan kiertänyt odotetun kevään ja kesän jälkeen kulkemaan syksyä kohti. Tuntuu kuin se olisi ollut eilen, kun päivittelin voikukkien runsautta. Syysmaitiainen kukkii nyt, enkä ole uskoa silmiäni. Pysynko enää ollenkaan tässä vauhdissa mukana?


Syksy saa minut aina surumieliseksi. Kun päivät lyhenevät haluaisin jäädä 'roikkumaan' valoon. Ensi kevät tuntuu olevan hirmuisen kaukana. Siinä missä toiset odottelevat syksyn kuulaita iltoja ja sytyttelevät kynttilöitä, minä pidän lujasti kiinni viimeisistä säteistä kuin huutaen auringolle, älä jätä minua tänne.

Aurinko paistaa takaa heijastaen seinälle minäni varjon ja omenapuun heijastuksen. Varjokuva kuin syksyn synkentämä Kuvittelijan mieli.

Kolme hellepäivää on lämmittänyt uimavedet ja pehmentänyt aivoitukset, mutta uiminen saa joskus yllättävän lopun, ennen kuin ehtii alkaakaan. Rantakäärmeen tunnistin keltaisista pilkuista, mutta käärmeen sulava eteneminen vedessä vei isommat uinahaluni.

Onpa taas kerrakseen tullut  tähyillyksi pilviä. Nämä erikoiset revontulta muistuttavat pilvet ennustavat varmaan tuulta ja sadetta, nimittäin huomenna on luvassa kumpaakin laatua. Oikeat meteorologit kertoivat asian minulle uutisten sääosiossa.

Paljon ihania kohtaamisia ja haikeita eroja on tullut koetuksi viime päivinä. Hymyilläänkö myös täällä virtuaalipolulla? Minä ainakin hymyilen näin kohtaamisen toivossa. Ollos huoleton, tyttös valveill' on.









14 kommenttia:

  1. Täällä yks virtuaalitallustaja. Halaa ja hymyilee :) Huiskis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hiiop Kiiris
      Me halataan ja hymyillään TOOOOOOsi leveästi.

      Poista
  2. Syksy masentaa, halpalentoja etelään on tullut vilkuiltua.
    Pilvet ovat minunkin mielestäni monimuotoisuudessan kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mattisaisa
      Syksyllä kaihoaa etelän maihin, varmaan lämpöön ja valoon(kun ei tarttis lentää)
      Pilvet ovat todella näyttäneet taivaan merkkejä!

      Poista
  3. Hei kuvittelija... !!!
    Ei vielä ole syksy, vaan kesää parhaimmillaan.
    Mitä siitä jos illat jo hieman pimenee, niin elokuun illat on kuin hunajaa (sellaisia kahden hengen ilmoja - mistä sais sen toisen hengen :).
    Tulin just lenkiltä, ja ulkona on valoisaa ja lämpöä nytkin vielä +20 C.
    Älä katso tulevaan, sillä silloin nappaat sen syksyn luoksesi hetkessä ja unohdat nauttia näistä päivistä.
    Koskahan olen viimeksi nähnyt käärmeen vedessä, varmaan 30-40 v sitten. Ei mitenkään mieltäylentävää uida sen lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokki
      Oi minä tiedän sen. Elokuu on vasta, mutta kaiho tulvi minun ylitseni sellaisella voimalla ja vauhdilla ja olin jo syksyssä vaikka elokuuhan on vasta.
      Hyvä, minä palaan ruotuun, ja nautin näistä päivistä, enkä anna valtaa melankolialle, en.
      Käärme on yllättävän ketterä vesieläin, olen jopa nähnyt käärmeen hyppäävän veteen, huh-huh!

      Poista
  4. Nopsaan kesä aina rientää. Vaikka syksykin on tervetullut, niin haikeutta minullakin, lähinnä pitenevistä öistä johtuen.

    VastaaPoista
  5. Ruska
    Liian nopsaan kesä kulkee, hyvä kun pysyy perässä.

    VastaaPoista
  6. Vääjäämätön on syksyn tulo. Olen syysihminen ja minusta on ihanaa sateiset viileä ilmat haikailla metsissä. Ehkä muutaman sienen perässä kulkien. Talvi on minulle tappavan tylsä. Ihana kuva tuosta uimarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyssä on paljon mukavaa, mutta pimeyden ja sateen kanssa tulen huonosti toimeen.
      Kestettävä on kunnes muutan Timbuktuun.

      Poista
  7. Aamulla kun menee pihalle, niin syysleimun tuoksun tuntee voimakkaana. Kuivan kesän jäljiltä nurmikko on kertaalleen ruskettunut ja pikkupihlajat kalliolla ovat jo lehtensä varistaneet.

    Tuossa kun päivällä kuljin pellon viertä suon reunaan mustikkaan (ties jo monenneko kerran tänä kesänä), niin kypsästa pellavapellosta tuli voimakas tuoksu nenään.

    Kaihoa on ilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piri
      Syysleimu ei viihdy pihallamme kokeiltu on. Pidän niistä ja niiden tuoksuista myös.

      Kaihoa on elämä.

      Poista
  8. Älähän Kuvittelija vielä vaivu syysalhoon, vielä on kesää jäljellä. Vielä kukat kukkivat ja perhosia on näkynyt meidänkin kuivalla mäellä. Lintujakin näkyy ja muutama käy uimassakin, mutta totta puhut, että kosinta ja reviirilaulut ovat hiljenneet. Hiljaisuus on outoa.
    Nyt ei auta kuin itse laulella. Voimme ihailla punertuvia poskia kasvihuoneessa ja hakea sieltä herkkua leivän päälle. Kesäkurpitsat pullistuvat paistinpannulle ja pakastimeen ja marjojakin tulee. Mikäs hätä meillä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuna
      Olen alho-ihminen, tunteideni aallokoissa nousut ja laskut kulkevat äärilaitaa.

      Lauletaanko Erna Tauron Syyslaulua vai , vielä on kesää jäljellä?

      Poista