lauantai 12. tammikuuta 2013

Mikä minusta tulee isona?




Nyt kun olen saavuttanut isouden mitat, haluaisin jälleen pienemmäksi. Ja nyt puhun koostani enkä henkisistä mitoistani, jotka lienevät nekin aikojen saatossa kutistuneet. Sinnikkäästi olen aloittanut taapertamaan kehonhallinnan tiellä. Olen jopa saanut itseni riuhtaistuksi sohvan uumenista. Vai mitä sanotte tuloksesta; kolme kertaa 50 minuttia kävelyllä. Tietysti olen tehnyt kaikki vasta-alkajan virheet. Kävellyt liian nopeasti kuntoni huomioon ottaen ja loppumatkan läähätellyt ja hikoillut. Eikä kotona odottavat joulusuklaat ole jääneet minulta rauhaan. Itseltäni salaa syömisen poisoppiminen tuntuu vaikeimmalta. Siinä vaiheessa kun kieli on suklaasta tahmea ja mieli painunut nollan alapuolelle parempi minäni piipittää korvaani: Enkös minä sitä sanonut, olisit jättänyt ne suklaat rauhaan. Olisi edes joku koukuttava liikunallinen talviharraste. Hiihtamistä en ole sitten kouluaikojen jälkeen harrastanut kuin satunnaisesti. Luistimille en uskalla enää nousta. Lumikenkäkävelyllä viime talvena repäisin parhaat ulkoilunihousuni rikki. 


 Avantouinnin korvikkeeksi olen käynyt saunasta 'lumisuihkussa.' Kaappaan lunta kaksin käsin ja lumetan itseni kokonaan, sitten juoksen nopsasti saunan lämpöön. Piipahteluni ulkona on aikamoinen viuhahdus sillä, kotimme sijaitsee teiden risteyksessä paikassa jossa joskus tulee yllätetyksi. Ihon pistelyn ja lämmön tunne on huikea lumisuihkun jälkeen. Niinpä uskon että tällä konstilla pintaverenkiertoni elpyy ja yleisellä tasolla se lisää liikkumistani.



Olen asettanut itselleni tavoitteita. Liikuntaan pitää liittyä nautinnon tunteita. Lautasmallin lisäksi odotan osaavani toimia niin, että yksi annos riittää. Jatkuva pullan pupertaminen kahvilla olisi saatava loppumaan. Hedelmien ja marjojen käyttöä pitäisi lisätä. Kuulostaako mahdottomalta tehtävältä, sillä nyt ei pääasiallinen fokus ole ensi kesän bikinikuntoisuus, vaan tämä on ehdottomasti tärkeää terveyteni kannalta.

Kannustusta otan vastaan ja tykätäkin saa. Lauantaiterveisin Kuvittelija.

 

 

27 kommenttia:

  1. Suurinpiirtein samoin miettein ollaan täälläkin.
    Ihan terveyden kannnalta olisi painoa saatava alas edes vähän ja samallahan siinä parantuisi ulkonäkökin:=).
    Onnistuin viimevuoden loppupäässä pudottamaan muutaman kilon ihan vain pienentämällä ruoka-annoksia ja vähentämällä iltasyöntiä!
    Kun tarpeeksi on halua niin kyllä siinä onnistuu, ei kannata antaa vain periksi vaikka välillä sortuiskin mässäilemään kaloripommiakin.
    Kun ei mitään mannekiinimittoja haikaile niin jokainen puotettu kilo on saavutus sinäänsä.

    Ei kun lykkyä tykö!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta!
      Todellakaan ei mannekiinimittoja, vaan kevyttä kävelyyn ja tykkyä keskivartalolihavuutta vastaan taistelua hissuksiin. Tästä se lähtee..

      Poista
  2. Ensin täältä tulee kehuja hienoista kuvista ja sitten siitä, että jo suunnittelet ulkoilua. Minä odotan ensin pakkasten laskua, jo kauppareissu saa käteni jääkalikoiksi. En ymmärrä, miksi veri ei kierrä käsissä.

    Miten sinulla vielä voi olla sitä suklaata, syötä nyt äkkiä se naskartelijalle tai käske hänen kätkeä se. Pullan leipominen kannattaa lopettaa, laitat leivän päälle muutaman omenansiivun, niin on kuin söisi omenapiirakkaa. On oikeasti hyvää.

    Lumisuihkusta saat kyllä pisteitä, minusta ei siihen olisi, kuten sanottu, minusta on tullut niin viluinen. Uusi jumppalaitteemme on kyllä hyvä ja tehokas, se oli oiva joululahja itsellemme. Se mittaa kunnon ja kaikki. Ongelmana on vain se, että minä saan huippukunnon pisteet ja Hyräilijä huonot pisteet, vaikka luulimme asian olevan päin vastoin. Minulla pumppu palautuu tosi nopeasti, mutta hänellä ei. Kummallista.

    Pidetään mielessä, että teemme tämän kaiken terveyden takia, emme kauneuden, se auttaa jaksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumisuihku tekee hyvää palelleville käsille, usko pois Uuna.

      Suklaata on, eikä naskartelijankaan sitä pitäisi enää syödä, katotaan onnistunko sen kadottamaan..

      En mä leivo pullaa, ostin kaksi Panettonepullaa ja ne ovat kookkaanpuoleisia tötteröitä..
      Kiitos pisteistä, laitan ne apeusvaraston viereen odottamaan käyttöä epäonnistumisen hetkillä.

      Poista

  3. Hyvät kuvat, hengessä mukana, vaan ei hangessa!

    Talvesa on se huono puoli, ettei ole olemassa mitään koukuttavaa ulkoliikuntaa. Kävely on ainoa, mitä itse harrastan, jos ei ole liian liukasta.
    Eli se on ruuan määrän vähentäminen ainoa keino pudottaa painoa. Huokaus.

    Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt olen sitten hiitänytkin, tai yrittänyt hiihtää..

      Ja kävely taitaa todellakin viedä voiton tästä talvilempiliikuntalajeista.
      Kiitos tsemppauksesta Susu!

      Poista
  4. Anteeksi, että nauran. Olin tikahtua tuosta viimeisestä voimistelijasta! Tuollainen pitäisi saada jääkaapin oveen, peiliin, vaikka minne. Sinulla on hienoja ajatuksia, tavoitteita. Lautasmallikin näyttää suorastaan herkulliselta.
    Minä jos pyllähtäisin saunan jälkeen hankeen, menisi koko Vallila järkytykseen ja talon asukkaat kaikkoaisivat, joten sen jätän väliin.
    Onkin parempi ajatella asioita terveyden kannalta, ei niinkään laihduttamisen. Se tulee siinä sivussa..... jos tulee. Kyllä se tulee.
    Vähän samoin aatoksin kuin Susu, talviliikunta ei ole minua varten. Eli miten ihmeessä saisi tämän tunnesyöpöttelyn lakkaamaan.
    Tsempitän ja peukutan!
    terveisin metalibolinen oireyhtymä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä toiselle metaboliselle!
      Kuvittelin heti mielessäni mitä Vallilassa tapahtuisi jos sinä pyyhältäisit saunasta hankeen. Olisiko ihan lehtijutun paikka. Onko viuhahdus herännyt uudestaan eloon ja saanut meidät kylmän kourissa kirvistelijät uudelleen eloon?

      Kiitos tsempistä ja peukutuksesta! Kyllä se tästä...

      Poista
  5. Hengessä mukana. Sinulla on hyvät suunnitelmat, nyt vain tahto toimimaan. Kuten Uuna, heitä suklaat kotoa kokonaan pois, samoin pulla. Siihen kyllä pystyt, kun ja jos avin TARPEEKSI paljon haluat. Kyse on, haluatko todella tarpeeksi paljon. Liikunta on hyväksi avuksi, mutta sillä mitä syö ja miten paljon on suurin vaikutus, jos haluaa pienentyä.
    Minulla on onni, että suorastaan rakasta talviliikunta(myös sitä) hiihdän ja lumikenkäkävelen. Urakoin metsäsavotassa jne, jne. Kahvin kanssa lopetin myös pullat ja leivokset, mutta tilalla on leipäjuusto, jota menee paljon. Koukutuin siihen. Minulla on iso syy koettaa pitää paino kurissa, sillä toinen lonkka on niin kulunut, saa nähdä, miten kauan pärjään sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyötyliikunta sopii minullekin, tosin metsässä rämpiminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Ei kestä polvet.

      Olisipa tahtoa myytävänä? Joskus se on niin perusteellisesti hävöksissä ja pakotuksesta ei tule hyvää. Kokemusta siitäkin on.

      Katotaan kuin ämmän käy?

      Poista
  6. Ihanat kuvat! Olen myös hengessä mukana. Minunkin pitäisi liikkua enemmän, ei niinkään painon vaan lihaskunnon kannalta.
    Mutta, talvi on liian kylmää aikaa. Lumihankeen minua ei saisi villit hevosetkaan.
    Liikunnallista viikonloppua...itse kullekin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa
      Kyllä mä luulen, että just villit hevoset saisi sun hankeen heh-he, tai ainakin sieltä nopsasti pois! No, leikki leikkinä, se on sellainen rohkeustestini saunailtoina, sekä kylmän, että yllätetyksi tulemisen puolesta!

      Poista
  7. Yksi konsti, jota olen käyttänyt aika kauan jo: En tuo kotiin mitään sellaisia ruokatarvikkeita, mitä en välttämättä tarvitse. En leivo pullaa, vain siitä syystä, etten sitä ottaisi, kun ei ole mistä ottaa, ja niin edelleen. Muuta konstia en osaa antaa, enkä käyttää. Pari viikkoa se katseluttaa ahkerasti kaapin nurkkia ja auvottaa ovia, mutta sitten siihen tottuu, kun ei ole, niin ei ole kaapissa mitään. :-DD Kiduttava neuvo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset Aina!
      Jos kaapissa ei ole herkkuja, niin pian kai ihminen tottuu tavalliseen ruokaan ja välipalattomaan kahvitteluun.
      En muutenkaan ole sen seitsemän sortin tyyppi, mutta makeanhimoa on toisinaan vaikea vastustaa.

      Poista
  8. Toinen yritys. Ensimmäinen meni taivaan tuuliin kai.
    Luin jostain - kymmenen tapaa saada vatsa pienemmäksi. Muistan nyt yhden ja se oli jogurtti.
    Syön joka aamu turkkilaista jogurttia mustikoiden ja mansikoiden kera. Ja otaksun, että sekin on auttanut tuohon vatsani humahdukseen. Jogurtista saan pitkäksi aikaa eli seuraavaan ateriaan asti kylläisen olon.
    Nyt taas pitää aloittaa jokapäiväinen lenkkeily, joulu sekoitti vähän lenkkeilyä.
    Hyvää jatkoa sinulle tällä kivikkoisella laihduttamisen polulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä täältä kivikkoiselta polulta!
      Minä pidän tuosta jogurtista ja iltapalana se toimii mainiosti.
      Liikkuminen on alkanut vähitellen kävelyn merkeissä. Kyllä se tästä vähitellen käynnistyy..

      Poista
  9. Kannustan myös!
    Samoissa mietteissä täällä, leivän pupeltamisen vähentäminen olisi ensimmäinen haaste!
    Hauskasti kuvitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipä on niin hyvää..Siksi tässä varmaan kiemustelenkin.
      Kiitos "kannusta"!

      Poista
  10. Vähän ja useasti, niin alkaa tippumaan paino. 107kg:sta 95kg pudotin itse. Ton viisi otan kesään mennessä vielä pois. Ja ihan syömällä. Kävely on hyvä se kun laittaa varpaaseen verenkiertämään, niin silloin se kiertää myös aivoissa. Unenlahjat paranee ja aineen vaihdunta myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän ja useasti, kiitos niin vähän arvelinkin. Jos pitää pitkiä ruokataukoja tuppaa syömään enemmän kuin on hyväksi.
      Onnea onnistumisestasi!

      Poista
  11. Ihana postaus täällä sulla!
    Ja samoilla ajatuksilla täälläkin ollaan, terveyden vuoksi pitäisi edes pikkasen laihtua!
    Edes pikkasen!
    Muttakun...
    Niin muttakun kaikki ruoka on niin hyvää ja aina on niin kamala nälkä!
    Ja se suklaatikin on niin hyvää ja jäätelökin"!
    Mutta oon ajatellut,. etä pikkuhiljaa...hiljaa hyvää tulee sanotaan, hi!
    Tulin kurkkaileen nyt blogeja pikkasen, tulen pian kyllä kokonaankin takaisin, mutta nyt kuitenkin kurkkailen ensin, hi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka Heippa hei, sinäkin ilmestyt pitkästä aikaa.. Tervetuloa takaisin!
      Niinpä, hiljaa hyvää tulee..

      Poista
  12. Ihan kuin omat ajatukset, paitsi etten osaisi noin hyvin kirjoittaa tästä iänikuisesta propleemasta.
    Harry on oikeassa, pitäisi syödä usein, mutta vähän, noin 5 kertaa päivässä säännöllisin väliajoin. Ja omenakin on yksi kerta :)
    Kamalinta tässä touhussa on minusta se, että kun kuitenkin tietää syyt, seuraukset ja tavat elää oikein, niin silti ei mitään noudata.
    Jääkaapissa pitäis olla vaan ne ns. pienet annokset, eikä mitään nautinnolllisuutta. Kun meillä naisilla paino nousee muutenkin iän myötä, jollei ole tarkkana.
    Talviliikunta ei myöskään ole minun heiniäni, mutta taitaa se talvi olla vain tekosyy ...
    Tsemppi sinulle, kuin meille kaikille.

    VastaaPoista
  13. Sitä olen minäkin miettinyt, miksi ihminen on niin tottelematon? Tietää, että aiheuttaa itselleen vahinkoa ja heti kun on tarjolla jotain namia, asia karkaa mielestä kauas pois.

    Tsemppiä ystävät ja kiitos kannustuksestanne. Olen nyt paljon rohkeampi kulkemaan päin tuulta.

    VastaaPoista
  14. Niin pitäisi alkaa enemmän liikkumaan itsenikin, yleiskuntokin aika kehno. Kuvasi kyllä piristävät oloa, hauskoja!
    Kerran kokeilin saada kannustusta HeiaHeia sivuilta. Jonkin aikaa se innnosti, vaan jotenkin on taas jäänyt. Kavereiden kannustus olisi voinut auttaa. Pitäisköhän taas aloittaa? Onko tuttu https://fi.heiaheia.com/account

    VastaaPoista
  15. Heiaaa ei ole tuttu, pitäneepä vierailla siellä..
    Liikkumaan pitäisi, kunhan nyt saisi hiukan tuulta purjeisiin..
    Mun yleiskunto oli alkaessa nolla, siitä lähdettiin liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos innostut mukaan, niin etsi minut, olisi mukava saada kavereita kannustamaan ja kannustettavaksi, minulla on monta käyttämätöntä tsemppi merkkiä :) Aloitin siellä kuukauden treenin, nollasta alkuun...

      Poista