maanantai 28. tammikuuta 2013

Yksi askel eteen, kaksi askelta taakse





Oikeasti tätä kirjoitusta minun ei pitänyt kirjoittaa, tai ainakaan tätä ei pitänyt julkaista, mutta silloin en olisi itselleni rehellinen. Joten, Kuvittelijan painonhallinta on lähtökuopassa jälleen. Olisin paljon positiivisempi jos en olisi sattunut käymään vaa'alla tänä aamuna. Totuus on tarua ihmeellisempää, ei auttanut vaakan siirto eri huoneeseen, se sama lukema näkyi jokaisessa uudessa paikassa, mihin vaa'an kannoin. Jotkut ihmiset syövät suruunsa, toiset iloonsa, mutta minä likka syön molempiin mielentiloihin. Iloiset kuvat, jotka olin piirtänyt tätä postausta silmällä pitäen, puhuvat nyt itseään vastaan. Tänään on juuri se päivä, jolloin tekee mieli upottaa pää tyynyyn, vetää peitto korviin ja...



Ei sen näin vaikeata pitänyt olla. Sitten satuin vielä löytämään Polar-näkkileivän, joka on mielettömän ohut paperinomainen vaalea leipä joka maistuu ihanalle juuston tai muun levitteen kera. Ennen kuin huomaankaan 3-4 leivän palaa on kadonnut suuhun, jäljelle jää vain muutama murunen merkiksi, että Kilroy on käynyt täällä.



Liikunta takkuilee. Lunta on tullut tupaan ja jäitä porstuaan. Ulkona kummallinen jäinen riite riipii kasvoja. Puuskuttava hengitys ei kerro mistään äkillisestä kuntohuipusta, tai edes sinnepäin menosta, vaan...Tule apuun Anja!



Toivon, että seuraavan painonhallintapostauksen myötä nousee ilo pintaan, vaikka sydän märkänis.


17 kommenttia:

  1. Minäkin olen huomannut: ei todellakaan riitä että sanoo nyt alan laihtua..siksi olenkin vielä pitäisi-linjalla, se vaan on tiennyt painon vähittäistä nousua vuosi vuodelta.. mutta nautintoja sitä enemmän (Ryvitaa tarttui taas mukaan Suomen reissulta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jokaisella tuntuu olevan oma Ryvitamme josta pidämme kiinni. Olen ajatellut jatkaa rennommin tätä painoasiaa, ei jaksa pinkoa juuri nyt, kun sataakin taas...

      Poista
  2. No, voihan peeveli. Vaa'at ovat syvältä, omani heivasin pois reilu vuosi sitten. Farkut kertovat tilanteen.

    Mites jooga/venytykset kotona? Pistävät vrenekirron ja aineenvaihdunnan liikkeelle. Minulla on kropan herätysohjelma aamuiksi, sellaista liikuntaa, josta pidän ihan oikeasti. Laita youtubeen hakusanaksi hatha jooga tai hatha yoga, niin tulee opastusta. Hatha on lempeämpää keholle kuin antanga, jossa pitää vääntyä outoihin asentoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kamalasti taas kirotusvihreitä :D

      verenkierron...

      astanga...

      joo, ehkä jonain päivänä opin kirjoittamaan oikein

      Poista
    2. Nyt minäkin alan vahvasti kallistua vaakattomaan dieettiin.Painofiilikset eivät juuri kohota tässä melankolian suossa.

      Kirotusvirheet eivät haittaa minua, luen sieltä asian ja olen nyökkään hyväksyvästi.

      Poista
  3. Sitä sietää kysyä, että kuka kumma ne kadonneet leivät sun muut puputukset suuhuni työntää. On kai sit niin vikkelät kädet. Olisipa jalatkin vikkeliä viemään ruumiini ulos. Mutta se talvisää, viimastaa ja muuta inhaa tekosyytä, että voi pysyä sisällä.
    Tsemppiä sulle, kyllä se vaaka vielä ilostuu. Muuten, farkut voi kiristää myös turvotuksesta, mikä ei vaa'alla näy lisäkiloina.
    Kuvasi olkoon meille yrittäjille ja aikoville motto elämänmuutokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä varmaan syön kaikkien leivät, vatsa turpoaa ja mieli kulkee matalalla. Ainakin nyt talvisää ei kummemmin houkuttele kulkemaan. Vesi ja räntä piiskautuvat vaakasuoraan ikkunaan.
      Kiitos tsempistä!

      Poista
  4. Minäkin oloen kokeillut erilaisia lattioita, kun välillä tuntuu, että vaaka ei voi olla suorassa, kun se jatkuvasti valehtelee. Patteritkin olen vaihtanut, mutta aina vaan...
    Lempeä halaus kanssasisar, ei ole helppoa ei.
    Piirroksesi ovat iloisia, imetään niistä voimaa ja mennään katsomaan Susun ehdottamaa joogaa. Olen miettinyt muutenkin, että se voisi olla minulle sopivaa. Jotenkin kiinnostaisi. Kokeillaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuna tässä melankoliavaiheessa ei sytytä mikään. Vaakan laitoin piiloon. Ajatus terveellisesta ruokavaliosta on vielä voimassa.Katotaan kuin ämmän käy?

      Poista
  5. Tämä sydäntalvi tuo huolia jokaiselle. Minulla ei pitäisi olla isoja huolia, mutta kumma pallo on kasvanut navansetuville. Sitä olen katsonut nokkavarttani pitkin ja pyytänyt poistumaan. Ei ole vielä kehoituksesta ottanut vaarin :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sinulle auttaa kehoitus kerro ihmeessa minulle, nyt olen yrittänyt tsempata itseäni tosi kovasti. Veto on vaan tuntuu olevan pois.

      Poista
  6. Uskon ja luotan, että kun ilmat lämpenee tekee mieli uloskin enemmän. Aloitin syyskuussa kuntosalilla käynnin...marraskuun matkan jälkeen en ole vilkaissutkaan siihen suuntaan.
    Kuvasi ovat todella ihanat. Mitenkäs se menikään...Jaksuhalit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jaksuhaleista. Ne onkin olleet tarpeen, sillä jaksu on pitempään ollut kateissa.

      Poista
  7. Älä vaan anna vaakan syödä iloa päivistäsi. Se vehje ei ole sen väärtti. Omakohtaisen ja vankan kokemuksen myötä tykkään, että liikuntaa saa rehkiä=harrastaa tosi paljon, ennen kuin se kiloja vähentää, kyllä kaiken A ja O on kuitenkin, mitä syö, miten syö ja milloin syö. Liikunta on tietenkin oiva tuki siinä. Toisaalta olet varmaan myös huomannut, miten loistavan liikuntatempauksen päälle on hirvittävä nälkä? Jos ei ole valmiina mitään "oikeaa ruokaa", niin tulee helposti syötyä ne kalorit takaisin, mitä just oli hikenä valuttanut.
    Miksi nähdä niin paljon vaivaa vaaan kanssa, varsinkaan jos ei ole varsinaista terveysongelmaa, kuten esim verenpainetautia, diabetesta, kulumavikoja? Vaaka pirulainen pilaa helposti muuten niin hyvän päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveysongelmien takia tätä teen, tai minun pitäisi tehdä. Vaaka on piilotettu. En aio sen antaa kontrolloida elämää tässä vaiheessa, kun hallintakin on kiikun-kaakun.
      Teimme loistavan liikuntatempauksen, kuljimme noin 14 kilometriä jäällä ja sen jälkeen olen ollut monta päivää ihan naatti.

      Poista
  8. Mä olen myös koittanut laihduttaa jos jonkinlaisilla keinoilla!
    Mutta aina kun kuvittelen, että olen nyt varmaan laihtunut, niin eikös vaaka näytäkkin aina sitä samaaa vaan, tai sitten on nousuun päin menossa!!!!
    Joskus sitä miettiikin, että pilatakko elämänsä sillä laihdutuskuurilla, vai antaako olla kokonaan.
    Koittaa vaan pikkasen kattoo, mitä suuhunsa laittaa..
    Onko sen nyt niin väliä loppujen lopuksi, onko pikkasen ylipainoo, vai ei.
    Se on eri juttu, jos sairaus vaatii laihduttaan.
    En tiiä, mikä olis oikea tapa tämän asian suhteen, muttei ainakana se, että sillä pilaa koko elämänsä, miettimällä erilaisia laihdutuskeinoja ja vaihtoehtoja, joita kuitenkaan en pysty noudattamaan.
    Parasta on se, että itsellä on hyvä olo, oli sitten lihava tai laiha!
    Hyvää loppuviikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa.
      Mutta toisaalta polvet vaatii laihduttamaan, samoin labra-arvot kertoo omaa kieltään, siinäpä sitten urakkaa kerrakseen.
      Hyvää loppuviikkoa sinulle Harakka!

      Poista