keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Makrotexin aiheena on



Kello

Kello oli ostettu 50-luvulla. Mieheni lapsuudenkodin keittiössä se kukkui säännöllisin väliajoin, ilmoittaen näin ajan kulumisesta. Kello. Käkikello. Minä en silloin voinut sietää käkikelloja. Se oli mielestäni niin ruma ja äänekäskin vielä, se peijooni.



Jostain kumman syystä se ilmestyi autotallimme seinälle, olkoon ajattelin. Siellä se ei häiritsisi minua kukunnallaan.




Nyt kun sille on ikää kertynyt yli kuusikymmentä vuotta, aloin katsella kelloa uusin silmin. Ikään kuin se vanhetessaan olisi muuttunut kauniimmaksi. Ehei, sama kello se on kuin ennenkin. Minä olen muuttunut. Siinä on tämän jutun pointti. Naskartelija entisöi kellon ja tuo sen seinälle, yksi myönnytys sentään tehdään hyväkseni, käki ei kuku. Joka perheeseen riittää yksi yökukkuja.


Täällä on lisää kelloja.



21 kommenttia:

  1. Minunkin lapsuudenkodissani oli vihreä käkikello joka kukkui. Nykyään en kestä äänekkäitä kelloja. Tämä on kyllä kaunis.

    VastaaPoista
  2. Käki kukkui ennen mummolassanikin, kello on edelleen seinällä samassa paikassa, aika on pysähtynyt.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin oli olohuoneessa = salissa käkikello lapsuudenkodissani. Sieltä sen kukunta ei häirinnyt, koksa tuota huonetta ei normaalisti käytetty kuin vieraiden aikana.

    VastaaPoista
  4. Nostalginen kello. Mukavaa, että se on löytynyt paikkansa uudelleen. Hyvä silti, ettei se kukunnallaan estä nukkumasta. En ikinä ole ymmärtänyt, miksi kellon pitäisi hälyttää puolen tunnin välein läpi vuorokauden. Huonounisten painajainen!

    VastaaPoista
  5. Huh, onneksi ei kuku!
    Muuten käkikellot ovat kyllä kauniita ja tähän liittyvä tarina syventää kuvaa.

    VastaaPoista
  6. Minäkään en jostain syystä oikein tykännyt lapsuudessani meidän kukkuvasta kellosta :)

    Kivat kuvat ...

    VastaaPoista
  7. Just samanlainen kello löytyy jostain varastoni periltä, väsyin kukuntaan.
    Persoonallinenhan tämä on...:)

    Saa nähdä, tuleeko joskus Minullakin laitettua uudelleen seinälle.
    Liekö ehjä enää...

    VastaaPoista
  8. Kauniitahan käkikellot ovat. Mutta, sen kukunta öisin olisi jo liikaa :)) Niin se mieli muuttuu vanhetessa...

    VastaaPoista
  9. Rakastan käkikelloja, niitä ei minulla tosin ole. Mutta rakkaan enolani seinällä kukkui kaunis käkikello.
    Kaunis vastaus.

    VastaaPoista
  10. Kaunis kello, todella arvokas ja hieno. Käki voi vähän rasittaa joskus, mutta ehkä siihenkin tottuu?

    VastaaPoista
  11. Hauska! Minä olisin lapsena halunnut tälläisen käkikellon meille, ne olivat olevinaan jännittäviä ja pohdinkin aina, että onkohan siellä oikea lintu ;)

    VastaaPoista
  12. Voi käkikello :) En nukkuisi jos sellainen kotona tikittäisi ja laulaisi....

    VastaaPoista
  13. Aivan ihana tarina ja kello! Muistan mummulan seinältä käkikellon kun olin lapsi. Muistoja, muistoja...

    VastaaPoista
  14. Häirikkökello :) Mutta tuo on minusta tosi kaunis käkikello. Ei mitään räikeitä värejä.
    Sinänsä minulla ei ole mitään suhdetta käkikelloihin. Kotona ei ollut, mutta muistan, miten mummilassa oli jännä seurata käen ilmestymistä.

    VastaaPoista
  15. Mun lapsuuden kodissa oli myös käkikello ja muistan vielä sen kukunnankin.
    Hienoksi on miehesi kellon laittanut ja hieno se on seinälläsi.
    Mutta hyvä, kun ei kuku, sillä yöllä varsinkin se haittaisi, hi!

    VastaaPoista
  16. Hieno käkikello, ei uskoisi kuusikymmen vuotiaaksi :D Pappani luona oli käkikello, mitä lapsena kuuntelin... kivoja muistoja tuli mieleen kuvistasi!

    VastaaPoista
  17. niin me muutumme ja se on hyvä se! viisas oli ukkokultasi, ymmärsi vielä tulevan senkin päivän, kun arvokas käkikello pääsee takaisin huoneen seinälle;) meillä ei ole koskaan ollut käkikelloa, kirppareilta olen niitä katsellut useinkin, mut viel ei ole vastaantullut sopivaa. akka ja ukko ilmapuntarin sen sijaan löysin, sitäkin olin haaveillut jo kauan.

    VastaaPoista
  18. Komeista kävyistä se näkee olevan jo vanha

    VastaaPoista
  19. Onpas siinä kaunis kello. Kaunis oli myös tarina siitä :)

    VastaaPoista
  20. Minä muistan että mummon siskolla oli mökillään käkikello jolla oli hikka. Ei laulanut kukkuu vaan kuu'uk

    VastaaPoista