tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vaakatonta painonhallintaa...





 
Painon hallinta on ajatustasolla huomattavasti helpompaa, kuin toteutettuna. Aamuisin kun ruoka ei maistu, sitä funtsii, tästähän tämä lähtee. Annas olla kun tulee ilta, silloin se alkaa. Lenkki sohvan ja jääkaapin välillä uurtaa lattiaan syvän vaon. Onko näkyvissä mitään valoa tunnelin päässä tässä painoprojektissa?


Sunnuntain aurinko herätteli kulkijan varhain taipaleelle, tällä kertaa järven ylittäminen jäi haaveeksi, sillä lunta tuprutteli männä viikolla noin neljäkymmentä senttiä. Tutkimme karttaa ja löysimme retkeilyyn sopivat auratut metsätiet josta piipahdimme järvellekin kulkien autojen jättämissä jäljissä pari kilometria.


Aamun pakkaset menivät keskipäivää kohti poskelleen, sillä aurinko paistoi sen kuin jaksoi ja lopulta asteet keikkuivat nollan pinnassa. Silloin kun ei tuule, silloin on tyyntä ja lämmintä niin. Kahvi maistui luonnon keskellä, eikä näköalaa käynyt moittiminen.


Talvilenkkarit on parhaimmat menopelit mitä tiedän, on tilaa, lämpöä ja askelkin pysyy kutakuinkin joustavana. Vai olisiko tämä laitettava kunnon kohenemisen piikkiin, sillä sellaista loppuunvedetyn meininkiä ei kävellessä enää tuntunut. Taidan laittaa plusmerkinnän kunto suoritukseeni.


Metsän suojasta bongattu lumileopardi loikoili kiireettömänä puun oksalla.




Niinpä mekin vaistomaisesti hidastimme tahtia, kun laskeuduimme järven jäälle.Suksisauvat auttavat taituroidessä jään ja lumen keskellä. Aurinko paistoi kirkkaammin kuin aiemmilla retkillämme. Aurinkolasitkin olivat enemmän kuin tarpeen.




Hyötyliikuntaa lumen luonnin muodossa on saanut harrastaa tänä talvena yltäkyllin. Mökin polut on tarkoituksellisesti pidetty kapealinjaisina, sillä Kuvittelijan voimavarat ovat tässä liikuntamuodossa rajalliset.


Aurinko paistaa. Pitäisikö lähteä ulos? Tänään on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, joten laulan oodin ilolle ja riemulle!

 

10 kommenttia:

  1. Tykkään noista lilliputtipoluista.. just lapion levyisistä.
    Mielettömästi on lunta, milloin mahtaa sulaa.
    Tuttua toi iltasyöpöttelyn halu, vaikka koko päivänä ei juuri nälkä ois vaivannutkaan
    .
    Telkusta tuli eilen varteenotettava elimistön korjausidea. 2/5 eli kahtena päivänä viikossa saa syödä 25 % kalorintarpeesta (n. 500.. kcl) ja muina eli viitenä päivänä voi syödä aivan kuten ennenkin. Taidan kokeilla. Koehenkilä laihtui, mutta pääasia oli elimistön kohonneiden vaara-arvojen aleneminen.

    VastaaPoista
  2. minustakin nuo kapeat polut riittää, miksi aurata koko piha, jos ei ole tarvista. polut ovat sitä paitsi myös todella kauniit katsella:)
    kuntosihan alkaa nousta kohisten, kohta jo menee ylikunnon puolelle. minulla melkein kuukauden kestänyt flunssa teki tehtävänsä, tänäänkin olin läkähtyä hiihtolenkillä vaik ihan hissuksiin vain mentiin.

    VastaaPoista
  3. On sinulla varmasti kunto kohentunut. Hyvä! Tuosta on hyvä jatkaa kunnolliseen kesäkuntoon.

    VastaaPoista
  4. Kyllä kuule sillä kävelymäärällä, minkä sä kävelet, saa jo syödäkkin!
    Mutta tuttua juttua, että varsinkin illala se nälkä yllättää, on se ihme juttu kyllä!
    Nytkin vaan tässä istun ja syön nälkääni ekaks löytynyttä hampparin väärää jääkaappista.
    Mutta asiaan, toi Orvokki puhui asiaa, mieskin katsoi ton ohjelman telkusta.
    Siinä mies paastosi kaksi päivää viikossa ja 5 päivää söi, mitä tykkäsi.
    Mutta paastopäivinäkin sai syödä, oliko sen nyt sitten 600 kaloria mies ja sitten nainen tietty vähemmän.
    Ja hänen kaikki veriarvonsa parani, kolestroliarvot pienenivät ja muutkin tulivat paremmaksi.

    Me justiinsa tossa juteltiin miehen kanssa, että jos vaikka kokeiltaisiinkin tätä, jos vaikka onnistuis, se nähdään sitten?
    Mutta ainoastaan, en tiedä sittenkään, uskallanko alkaa paastoomaan sitä kahtakaan päivää, kun mulla on se kamala rotanmyrkky marevan, ja se heti se syömättömyys, vaikuttaa niihin arvoihin.
    Katotaan nyt, mitä teen, uskallanko alkaa siihen hommaan, mutta jos sillai pikkuhiljaa..niin sitten.


    VastaaPoista
  5. Aurinkoa on todellakin riittänyt ja päivät ovat olleet jopa keväisiä.
    Talvimetsässä voi tehdä hauskoja huomioita, kuten löysit lekottelijan puun oksalta.
    Kaunista on.

    VastaaPoista
  6. Kaunista ja lupaavaa valoa tunnelin päästä näkyy :)

    VastaaPoista
  7. Kylläpä taas piirustit aivan ihanan kuvan! Minusta sinä olet mainiolla ns. pudotusmatkalla näitten tallustus reissujesi kanssa! Eikä vaakaa tarvita, kyllä vaatteet kertoo:)
    Hoilotan oodin sinulle!

    VastaaPoista
  8. Hyvä sinä, luulen että kuntosi on kohdallaan. Ei huonokuntoinen pitkiä reissuja talvella jaksa tallustella.
    Tunnelin toisen pään valo sen kun kirkastuu. Tsemppiä edelleenkin.

    VastaaPoista
  9. Valo näkyy jo, kyllä siitä hyvä tulee :-)

    Olen joulusta asti yrittänyt järkevästi pudottaa, mutta heikosti onnistuu täälläkin. Nyt aloitin runsas pari viikkoa sitten omanlaiseni karppauksen ja heti alkoi paino pudota. Sanon siksi omanlaiseni, koska syön vain kalaa ja vähän broileria, eli salaatteja pursuaa jo korvistakin. Sitten olen tehnyt juurespataa ja se on oikein herkkuani. Leipä ja peruna ovat pannassa. Olen tehnyt rieskaa munasta ja tattarista. Tattari ei muodosta niin paljoa hiilihydraatteja kuin tavallinen vilja. Rieskaakaan en syö paljoa, mutta aamutee "vaatii" jotain seurakseen. En osaa kuvitella aamulla syöväni paistettuja pihvejä. Enhän niitä muutenkaan syö. Eikä ruokani ole kermassa paistettua kuten monilla karppaajilla, koska en voi käyttää maitotuotteitakaan. Keksittävä siis on kaikenlaista, mutta nyt näyttää lupaavalta ja uskon saavani alkukesäksi uusia vaatteita :-D

    VastaaPoista
  10. Kuvittelija kiittää kommenteista!

    VastaaPoista