Kirjoitan Sinulle pitkästä aikaa. Ääneni on kesän laulamisesta käheytynyt, eikä nämä marraskuiset sateet ole ääntäni erikoisemmin kirkastaneet.
Päivällä suuntasimme auton nokan kohti linnunlaulupuuta. Auton moottorin tasainen hurina ja tuulilasinpyyhkijän ääni turrutti minut kokonaan. Perille päästyämme huomasimme alkajaisiksi, että viikon vanha nuotio on sytyttänyt vieressä olevan kannon kytemään. Sateesta huolimatta kanto palaa kituliaalla liekillä. On hiljaista. Sade piiskaa järven pintaa. Marraskuinen hämärä ympäröi tienoon kuin harmaa viitta.
Sisällä sytytämme tulen uuniin. Puut palavat iloisesti räiskyen. Juomme kahvia tulen loisteessa ja pohdimme mökin vetovoimaa.
Lähden kamerakierrokselle. Löytyyhän luonnosta punaisia ilonpilkahduksia. Reppu tyhjänä, mutta mieli kevyenä suuntaamme takaisin arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti