Vuosikampa # 15

Ilman suhteellinen kosteus on lisääntynyt tihkusateiden ja kaatosateiden myötä paikoitellen trooppiseksi, jonka lähialueiden tulvat lehtikuvissa ja vedenpinnan huikea nousu kotijärvessä todentavat. Aurinkokin on paikoin pilkahdellut pilvien lomasta, tosin vähäisemmin kuin kirjoittaja monien muiden tavoin on toivonut. Vuodatuksen käytössä on huoltokatko, joten palasin kauan sitten luotuun blogspotin mustarastaan lauluun. Vanhemmat lukijani muistanevat mustarastaan laulun?  E

Sitten vuosikamman vakiokohteeseen:

Syventynyt vehreys näkyy ensimmäiseksi ja taustalla oleva punainen rakennus vielä pilkottaa puiden lehtien lomasta. Nyt odotaan ensimmäistä satoa vaaleasta kuulaasta. Tomaatit odottavat auringon valoa kasvaakseen isommiksi ja mehevimmiksi  pihvitomaateiksi.

Mansikka-aika on parhaillaan. Satoa tulisi enemmänkin, mutta sade tekee marjoille tepposensa. Salaatin joukossa mansikat ovat superhyviä. Kokeilkaapa!

Pionit kärsivät sateesta ja tuulesta. Kukinta kesti vain nopean hetken.Onneksi kärhöt aloittavat kukintaansa.

Lomanviettäjät sallivat yhden blogikuvan ottamisen itsestään. Vanhojen lehtien luku on aina perinteiseti kuulunut kesään. Sadekesiin erityisesti

Taivaan värejä ihailevalle tämä kesä on avannut uuden sivun elämää. Niin moniaita värejä kuvittelija tuskin muistaa nähneensä.

Vuosikampa 15 avaa polun vakiokohteisiin ympäri maata ja mannerta.

Lyö ruutuun sade loputon..

Silloin joskus entisessä elämässäni jota työ niin vahvasti määritti, kesäloman vesisateiset päivät saattoivat minut epätoivon partaalle. Maatessani auringossa saatoin rusketusta hankkimalla todentaa hinnalla millä hyvänsä olleeni lomalla. Outo juttu näin jälkikäteen ajatellen moinen palvonta. Aurinkosta pidän edelleen, se on voimavara joka pitää minut liikkeellä. Niin tunnen. Mutta ei sadepäivätkään täysin hukkaan heitettyjä päiviä ole.Sateen ropsutellessa ikkunoihin voi kääntää kylkeä ja kaivaa mielikuvittelukassinsa esiin, sillä kesällä voi sateesta huolimatta;

Soutaa. Suloinen kesäinen tihkusade ja järven pinnalla etenevä sateen solina on musiikkia korvilleni, etenkin jos tietää sen jälkeen pian pääsevänsä pirtin lämpimään. Lisäksi sateella voi mennä uimaan. Hyppiä laiturilta alas vallattomasti, kuten ammoin lapsena vaatteet päällä...

Ja sateen vihdoin tauottua jäädä unelmoiden katselemaan taivaan värejä.

Heippa ystävät!

Vuodatus pitää kesätaukoa korjuun merkeissä, niin minäkin. Piipahdin vain sanomaan mansikan poiminnan lomassa MOI