Silloin joskus entisessä elämässäni jota työ niin vahvasti määritti, kesäloman vesisateiset päivät saattoivat minut epätoivon partaalle. Maatessani auringossa saatoin rusketusta hankkimalla todentaa hinnalla millä hyvänsä olleeni lomalla. Outo juttu näin jälkikäteen ajatellen moinen palvonta. Aurinkosta pidän edelleen, se on voimavara joka pitää minut liikkeellä. Niin tunnen. Mutta ei sadepäivätkään täysin hukkaan heitettyjä päiviä ole.Sateen ropsutellessa ikkunoihin voi kääntää kylkeä ja kaivaa mielikuvittelukassinsa esiin, sillä kesällä voi sateesta huolimatta;
Soutaa. Suloinen kesäinen tihkusade ja järven pinnalla etenevä sateen solina on musiikkia korvilleni, etenkin jos tietää sen jälkeen pian pääsevänsä pirtin lämpimään. Lisäksi sateella voi mennä uimaan. Hyppiä laiturilta alas vallattomasti, kuten ammoin lapsena vaatteet päällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti