lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pienet ilot




Ajattelinpa unohtaa tietsikan olemassaolon tykkänään ja hitaasti kiiruhtaa läpi tämän sykkivän ja kuuman kesän. Jalan kipeytyessä on pakko ottaa rennommin ja enhän voi olla jakamatta kanssanne näiden päivien iloja. Pieniä ehkä joillekin, mutta minulle iso harppaus matkallani unelmien laidalle. Kun on oppinut pienistä asioista iloitsemaan, voi niiden avulla saavuttaa maailmoja jotka jo luulee iäksi menettäneensä. Siksipä pieni ruskea vilahdus saunapolulla piti omasilmäisesti tarkistaa. Ja tottahan se oli. Tämä söpöläinen painautui lähelle maan kamaraa ja kuvitteli varmaan minun häipyvän kun aikansa odottaisi.

Siinä me sitten luotiin silmäyksiä toisiimme, olin melko varma pupulin pakenemisesta, kun hivutin käteni hiljaa kameraan ja nostin sen kuvausvalmiuteen. Pikkuisella oli ruoka-aika eikä se niin vain säikähtänyt, tosin tunsin sen pitävän minua silmällä kaiken aikaa. Ja kun polulle kerran oli lähdetty, polulla pysyttiin. Lähtihän se pupu vihdoin lipettiin, otti n.s.Ritolat ja meni niin että tanner tömisi pöpelikköön. Kuvittelija pysyi polulla, sillä seuraava kesäinen kohde pilkahteli iloisesti jo heinistössä.


Ei ihme, että nämä tropiikin helteet ja sade yhdessa saavat  ihmeitä aikaan. Pikkuruisia keltaisia kanttarelleja oli polun vieret täynään, kuin taivaasta olisi tipahtanut maan päälle tähtisumua. Tunnen suussani paistettujen kanttarellien maun ja jään odottelemaan vesi kielellä kasvamistaan aikuisiksi.

Nuokkuhelmikkä edustaa pikkuisten ilojen isoa aatelia, jo siitäkin syystä, että se saa minut pudottautumaan polvilleni ja makaamaan isänmaata syleillen paremman kuvan aikaansaamiseksi. Metsän halki paistavat auringon säteet valaisevat kohteen. Kun nousen seisomaan olen kutakuinkin tyytyväinen tulokseen. Ei tällä silti vielä kilpailuja voiteta, mutta koen pärjääväni hyvin omassa sarjassani.

Veden liplatus vetää vastustamattomasti puoleensa. Niinpä hiffailen laiturille johon par'aikaa kuuluu kuikalle ominainen varoitushuuto. Tuulihaukka kirkuu ja lokit käyvät ankaraa reviirikiistaa äänistä päätellen. On sydänsuven aika. Kuvittelija on onnessaan ja rikas riemussansa yksin vaan.

Toivon onnellisia tuokioita kesäpoluillesi! Mielenkiintoisia kohtaamisia. Pieniä ja isoja iloja. Kesän makuja ja hiekkaa varpaisiisi. Pupuli ja minä tykätään salaatista, joten toivomme yhdessä että kesäkeittiösi anti olisi sydänystävällinen.

Rakkaudella Kuvittelija!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannuksen arvoitukselliset kuvat




Aatto juhlista jaloin. Sää tarjosi vaatimattomallekin maulle täyden kattauksen. Aurinkoa, henkäyksen kevyttä ja lämmintä tuulta. Ilman pehmeys vaikutti kait Kuvittelijaankin pehmentävästi, ainakin pyöristävästi, sillä kaksi pääateriaa lukuisine välipaloineen, jäätelöäkään unohtamatta maistui. Aurinkosta siirryttiin omenapuiden varjoon, välillä tehtiin vilvoitteleva pyräys veteen ja samaa uusiksi. Ei paha. Kamerakin surrasi kiitettävästi, tosin tuotos jäi odotettua laimeammaksi, niin kuin yleensä tuppaa käymään. Mitä näet ensimmäisessä kuvassa?

Jälleen oppi vanha koira uuden tempun, tai tiedoksiko sen sanoisin?

Oikein mää pelästysin, saunan ikkunasta kurkisti vastaani metsänpeikko, vai olisiko sittenkin ollut saunatonttu? Mitä arvelet?

Sytyttikö joku grillin, vai laittoi saunan lämpiämään? Juhannusillan savuinen valoilmiö.


Äitii, äitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii, en uskalla hypätä! Arvaa uskalsiko?


Ja metsäpolun varrella kukki, mikä? Tarkennus meni pieleen, eikä ihan ensimmäistä kertaa, mutta yrittäkääs säätää namikoita kaakkoon, huitoa hyttysiä ja taiteilla pylly pystyssä parempaa kuvakulmaa. Ei aina onnistu, ei ainakaan minulta.

Kyllä piirtelinkin, ihan silkasta piirtämisen ilosta.

Kotona odotti kukkaan puhjennut pioni. Eikö kesä olekkin ihana aikaa?






torstai 20. kesäkuuta 2013

Voiko juhannus jo tulla





Kun on tarkistettu lähitienoon luonnonkukkavarat, eli tarvittava määrä kukkia löytyy tyynyn alle juhannusaattoyönä helppeästi?


Voiko juhannus tulla, kun on ajettu nurmikko leikkurilla ja puleerattu pensaan alustat trimmerillä?


Voiko juhannus tulla kun on tarkistettu uimaveden lämpötila ja kirmattu nakuna saunasta veteen?


Voiko juhannus tulla, kun on tarkistettu sää monesta mediasta ja lopuksi hankittu oma säätyttö juhannussäätä ennustamaan?


Voiko juhannus tulla, jos säätytön vaihtaa uuteen optimistisempaan malliin? "Pessimisti ei pety", sanoi säätyttö kun saapasteli meille säätä ennustamaan..


Voiko juhannus tulla, kun uusi säätyttö ennustaa lämmintä poutaista jaksoa juhannukseksi ja kaikki muut meteorologit ennustavat sadetta?


Tuleeko juhannus, kun rannan kaislat lausuvat minulle Eino Leinon Nocturnea?


"Jo valkenee kaukainen ranta ja koillisest aurinko nousee. Ja auteret kiirehtii pois, kun pohjoisen palkeet käyvät. Kun mennyt on yö, kun kimmeltää kesäinen aamu ja linnut ne laulelee."

Oikein hyvää mittumaarin aikaa kaikille ihmislapsille!



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Sekalaista ajatusvirtaa




Auringon noustessa kultaamaan puut ja pensaat, käppäilin kamera kädessä ulos kuvaamaan kasvojansa pesseyttä pihamaata. Vesisade on viilentänyt ja raikastanut ilman ja kaiken elollisen, mutta minusta se on kuorinut esiin surumielisyyden, kaihonkin.
"Ei se raukaksi tee, sitä jos pyyhkäisee silmäkulmastaan kyyneleen, siihen kumman tiukkaan tarttuneen.."
Loirin Inari soi kaihoa ja ikävää ja siihen on melankolisen helppo samaistua.

Jos omaa melankolisuuttaan on vaikea käsittää niin omassa pihassaan tehtyjä istutusratkaisuja eri toten. Kenen päähän pälähti istuttaa tammi kuusiaidan viereen?. Hevoskastanja taas on vallannut talon päädyssä sellaisen tilan, että eiku vesuroimaan sen alta ja läheisyydestä pienempiä pensaita. Niin lähtivät mökkiruusu, juhannusruusu ja kolmas luonnosta löydetty ruusu, ja kastanja sai kasvutilaa ympärilleen. Aune-päärynä kököttää kohta kastanjan suojassa, varjossakin, niin pelkään. Mutta se saa olla, sillä ajatus itse kasvatetuista päärynoistä saa veden kielelle.


Kastanjat ovat alkaneet kasvattaa möhkylöitään ja mitä ilmeisemmin pitävät tästä suvesta sateineen ja auringonpaisteineen.

Helmikuun lopulla istutetut tomaatintaimet viruivat kituen purkeissaan aikansa, olimme jo valmiit ostettuihin taimiin, viimeisenä keinona kannoimme ne sisään auringon puolelle ikkunan tuntumaan, ja kas kummaa, kuin etelänmatkalaiset konsanaan, alkoivat lehdet saada väriä ja kasvukin elpyi silmissä. Nyt kasvihuone näyttää tältä ja pieniä tomaatinalkujakin pilkistää, joten jos kesää riittää syyskuulle toiveissa on omaa satoa. Ei paha.

Palloheisi on näyttänyt Kuvittelijalle voimansa, niinpä en voi unohtaa keneltä olen saanut alun tähän kaunistukseen. Kuin antajansakin, se on opettanut minulle kärsivällisyyttä. "Voi kuinka me sinua kaivataan..."


Pääskysetkin ihmettelevät tätä kesää, miten keskelle pihamaata voi yht'äkkiä ilmestyä lätäkkö, missä voi juoda ja peilata itseään.


Kesästä innostuneena Kuvittelijakin luuli kasvaneensa itäistä pituutta, enemmän kuin läntistä leveyttä ja asteli suihkunraikkaana kauppaan uimapuvun ostoon. Tietty määrä tarmoa tarvitaan, ennen kuin pystyy sovituskopin ahtaudessa katsomaan itseään peiliin. Koppi vaan pyörähteli kun kiskoin ja ahtauduin kyseiseen vaatteeseen. Ja näkymät sitten, voi turkanen, voin mä harrastaa naku-uinia edelleenkin rannan rauhassa. Onko se niin vaikeaa tehdä uimapukua Rubensin mitat omaavalle, kysyn vaan? Ei luulisi. Kaksi levyistä mustaa stretsiä ja kaksinkertaiset saumurilla vahvistetut saumat. Huom. eikä rinnan päälle mitään kirkuvan punaista kukkaa, eikä varsinkaan toppauksia!

Tuletko poimimaan, nyt näitä on.



 

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Minäkö aikuinen?


Varaston perältä löytyi pieni nuhjaantuneen näköinen laatikko, jonka kannoin ulos auringonpaisteeseen tarkempaa tutkistelua varten. Jo aamulla olin päättänyt puhaltaa sisäiseen Alma Tomuuni virtaa ja siivota hieman. Salaperäisen näköinen laatikko suorastaan huusi, avaa kansi. Istuin nurmikolle jonne tyhjensin laatikon sisältöineen ja lapsi minussa heräsi välittömästi eloon. Mitä kaikkea ihminen nurkissaan säilyttääkään 
Siellä oli muutama.Brion lelu70-luvulta jotka tomuisina kyyristelivät laatikon pohjalla odottaen uutta tulemistaan.



Seuraavaksi löysin pienet pienet kahvikupit ja lopuksi koko astiaston kermakkoineen ja muine tykötarpeineen. Mistähän nämä olivat aikoinaan meille tulleet? Pesin pikkuruisen astiaston, pyyhin pölyt leluista sekä heittäydyin vatsalleni nurmikolle kuvaamaan niitä. Onneksi Naskartelija on jo tottunut kummallisiin touhuiluihini, eikä nostele edes kulmakarvojaankaan enää, nähdessään minut touhuamassa nurmikolla lelujen ja astioiden kanssa.

Jos nyt tuumitte onko lapsuuteni leikkeineen päättynyt liian varhain. Ehei, lapsenmieleni säilyi kuusitoistavuotiaaksi jolloin vielä muistan leikkineeni paperinukeilla.
Näinäkin päivänä löydän itsestäni leikkivän lapsen, eikä paljoa tarvi pintaa raaputtaa.


Inspis siivoukseen valui mielestäni kuin vesi hanhen selästä, kun ohi lepatti perhonen. Sen jäljille lähdin
kameran kera unohtaen varaston siivouksen. Koska siivetönnä en voi lentää, karisti perhonen minut nopeasti matkastaan, niinpä kuvailin kukkia ja kuvasaalis oli mittava.


Perhoset pitävät erityisesti tämän mökkiruusun tuoksusta. Saappaat jalassa nokkospuskassa seisten kuvasin ruusua. Parvi hyttysiä piiritti minut ja heidän lähentymisiinsä kyllästyneenä vaihdoin nopeasti paikkaa.



Keltaista ja vihreää. Luonto taitaa sommittelun ja värien salat. 



Puna-ailakit vilkkuvat ruohostossa, niiden vuoro kukkia on nyt, ellei sitten eilinen kaatosade ja rakeet joita täällä toistamiseen satoi tehneet kukista selvää jälkeä.



Lämpöisiä terveisiä toivottelee Kuvittelija jokaiselle blogiystävälle!


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mandala 28





Koska mandalakin hidastaa tahtia kesän ajaksi, ottaa haasteen vastaajakin vinkistä vaarin ja hyppää sieltä kohti yli missä aita on matalin.. Keräsin valkoiselle pyöreälle alustalle paljon vihreää ja kävelin rantaan laittaen tämän teoksen uimaan. Vesi teki mandalalleni tepposet. Se alkoi kuljettaa 'lauttaani' pitkin veden pintaa ja minulle tuli kiire näpätä siitä muutama kuva, ennenkuin irroitin kameran kaulastani ja syöksyin sen perään.


Kesää kaikille toivoo vihreään hurahtanut Kuvittelija.

Täällä voit katsoa lisää mandaloita!


torstai 6. kesäkuuta 2013

Valokuvatorstain 290 haaste on




Lapsuusmuisto
Lapsuus kultautuu muistissa helminauhan kaltaisina kuvina, kuvina jotka ovat haikeansuloisia.


Juhannuskoivut, 
ensin oli pesty matot, siivottu pirtti ja leivottu, juhlaan valmistautumisen kohokohta oli kun isä toi koivut kuistin oven pieleen. Oi sitä tuoksua!


Mansikkapöperömuisto lapsuudesta
Emalimuki kädessä kulki pieni tyttö pellon piennarta pitkin salaiseen mansikkapaikkaan pellon perällä. Oliko parempaa makua kuin ensimmäisestä mansikkasaaliista tehty pöperö?

Tuoli 
on kulkenut matkassani aina. Minun ei tarvitse kun katsoa siihen niin  muistan, miten halusin näyttää isosiskolle miten saan pääni työnnetyksi tuolin jalkojen raosta sisään. Tarinalla on surkuhupainen loppu, isä joutuu sahaamaan tuolin  pois päästäni, kun en onnistu tuolia yhtä taitavasti päästäni irroittamaan.

Lisää lapsuusmuistoja täällä.


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Tunnen sään






"Ei lämmin luita riko, ei vilu vaivoja vähennä."
Näillä on näinä päivinä menty, iho nihkeänä, suu janoisena, mutta minä en valita. Sillä,  joka talven pakkaset muistaa, se ei kesän lämpöäkään pahana pidä. Enpä tiedä mikä on saanut taas iloisesti pulpahtelemaan nämä kansan viisauksiksikin luokitellut lauseet. "Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman" lienee peräisin suuresta kirjasta, mutta kun liikettä ansaitsemiseen ei ole ja silti otsa on hiessä, voi päätellä että huh hellettä, sano sika pakkasta. Saattaapa tästä nyt vetäistä sellaisen harhapäätelmän että Kuvittelija on viettänyt liikaa aikaa auringon paisteessa. Totta sekin, mutta myös varjoon suojaan on  kiirehditty alta polttavan auringon.



Säiden äkillistä muuttumista olen nyt saanut seurata ja toisaalta ihmetellä, sillä lähes kaikkea on saatu taivaan täydeltä. Aamulla herätessä on aurinko paistanut seestyneen järven pinnalla samalla se on värjännyt koko maiseman sellaiseen loistoon, johon ei ole sanoja. Lähes hartautta tuntien olen hipsutellut aamukasteisessa ruohikossa rantaan. Istunut tutulle kivelle ja huokaillut kaiken kauneutta. Tosin melko nopeasti myös nostanut peffani kiveltä ja hakenut suojaa hyttysiltä, jotka kevät on herättänyt inisemään ja toimimaan veripalvelutöissään.



Säätietoja puolella korvalla kuulevana sain idean poikasen, käydäänpä kokemassa katiskat ennenkuin luja läntinen tuuli tekee niiden nostosta extreme-lajin. Ja oikeassahan ne meteorologit ovat, iltapäivällä alkoivat pilvilampaat kasvattamaan korkeutta ja muuttamaan väriä. Senkin olen näinä päivinä oppinut, että harmaat pilvet puskevat sadetta, paljon, ja suuria pisaroita jotta ihoon sattuu. Salamointihan se on, mikä saa Kuvittelijankin hiljaiseksi ja kyyristelemään sen mahdin edessä. Ja kun UKKO-UKKO taivaan kannella alkaa kolistella kattilan kansia, silloin on pois oksat ja männynkävyt. Pillit pussiin ja menoksi. Kotona tehdään sadekartoitus, tarkastetaan kasvihuone, kerätään kotiloetanat ja vietetään sadesiestaa sisällä vaakatasoisessa vedossa.



Eikä aikaakaan kun ikkunapellit kolisevat ja totta kuin mikä, sataa peukalonpään kokoisia rakeita, joita sitten ihmetellään ja kuvataan, ennenkuin ehtivät sulaa. Tällaista tämä Suomen suvi parhaimmillaan on, sadekin on trooppista plaatua, vaikka tunne sää-ohjelman meteorologi toista väittikin.


 Ja kun mökillä on niin huikea vetovoima näin kesäisin, unohdetaan hetkeksi ne hyttyset ja palataan taas sinne, onnen ja auvon lähteille. Ihaillaan hetkinen sateesta kosteaa nurmikkoa ( sekin pitäisi taas leikata) ja painutaan mökin suojaan odottamaan unen hellää hoivaa.



Ja jos nukku tulee herätään virkeänä sateiseen aamuun. Lämpötila on laskenut 26 asteesta 12, ja se tuntuu iholla ja hengityksessä. Aamusauna lämpiämään ja saunasta uimaan. Huikea kokemus sekin, kun ilman lämpötila on paljon veden lämpötilaa matalampi. Vesi tuntuu lämpimältä kuin linnunmaito. Mitä se sitten tarkoittaakaan, sillä sananlaskuilla tässä aloitettiin ja sananlaskulla lopetetaan. Tämä seuraava on rakkaan äitini yksi vakiosananlaskuista joilla hän pikku pömpöösejään herätteli uuteen päivään; "Täällä vaan maataan ja mä olen jo käynyt Loukaskosken auringolla, ennenkuin veräjä nousi."



Blogini vierailijoille tiedoksi, kommentoimiseni edellä kerrotuista syistä viivähtelee, mutta aina kun palajan takaisin virtuaalipoluille käyn teitä tervehtimässä. Monin rakkain terveisin Kuvittelija!




sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Sunnuntai




"On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain. Ei liiku lehti tuomen on lintunenkin vait......."


"Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Sininen on järvi, sinisyyttä heijastaen.."

Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen..