Lapsuusmuisto
Lapsuus kultautuu muistissa helminauhan kaltaisina kuvina, kuvina jotka ovat haikeansuloisia.
Juhannuskoivut,
ensin oli pesty matot, siivottu pirtti ja leivottu, juhlaan valmistautumisen kohokohta oli kun isä toi koivut kuistin oven pieleen. Oi sitä tuoksua!
Mansikkapöperömuisto lapsuudesta
Emalimuki kädessä kulki pieni tyttö pellon piennarta pitkin salaiseen mansikkapaikkaan pellon perällä. Oliko parempaa makua kuin ensimmäisestä mansikkasaaliista tehty pöperö?
on kulkenut matkassani aina. Minun ei tarvitse kun katsoa siihen niin muistan, miten halusin näyttää isosiskolle miten saan pääni työnnetyksi tuolin jalkojen raosta sisään. Tarinalla on surkuhupainen loppu, isä joutuu sahaamaan tuolin pois päästäni, kun en onnistu tuolia yhtä taitavasti päästäni irroittamaan.
Lisää lapsuusmuistoja täällä.
Koivujen tuoksu ja auringon lämpimät metsämansikat <3
VastaaPoistaJuhannuskoivut ovat vanha perinne - ehkä teilläkin elää edelleen. Ja metsämansikoita - ne tuoksuvat ihanilta ja niitä alstenlasten kanssa etsiskellään kuten itse lapsena...
VastaaPoistaJuhannuskoivut olivat meilläkin aina oven pielessä.
VastaaPoistaMansikat heinän varteen ja kotona sitten niistä mansikkamaitoa...
Nuo juhannuskoivut, ne olivat juhannusaaton huippuetki.
VastaaPoistaMuistot ovat mukavia seuralaisia elämässä.
Ihana kuva metsämansikoista. Muistan miten ensimmäiset mansikat pujotettiin aina timotein varteen.
VastaaPoistaKyllä juhannuskoivut ja kuurattu tuvan lattia kuuluvat minunkin lapsuusmuistoihini, kuten metsämansikat myös.
VastaaPoistaJa onpa minullakin tuollainen tuoli, joka on kulkenut matkassani mitkän tien.
Aah, metsämansikoita! Niitä oli silloin ja niitä on nyt, koko tontti täynnä sinne tänne villiintyneitä mansikoita. Yritänkö pitää lapsuutta mukana, kenties, muistot ainakin.
VastaaPoistaMeillä tehtiin mustikkapöperöä talkkunasta, mansikoista tehtiin mansikkamaitoa.
Juhannus oli suurta juhlaa, kuten kerrot...ja juhannuskoivut :-)
Tukevalta näyttää tuolisi, vaikka sitä on sahattukin. Vai näinköhän kävi niin, että isäsi korjasikin tuolin entisenlaiseksi. Kyllä tuollainen tuoli mukana kulkee.
VastaaPoistaJuhannuskoivusi veivät minut mummolaan muistoissani.
Kiitos kommenteista. Tuoli on korjattu ja lapsuuden leikit on jätetty taakse. Muistot ovat jääneet kultaamaan päiviä.
VastaaPoistaMansikoita heinnvareessa ja tuoksuvat koivut, tuttuja mustoja. Tuolimuistosi ei varmaan unohdu!
VastaaPoista