Tunnen sään

"Ei lämmin luita riko, ei vilu vaivoja vähennä."
Näillä on näinä päivinä menty, iho nihkeänä, suu janoisena, mutta minä en valita. Sillä,  joka talven pakkaset muistaa, se ei kesän lämpöäkään pahana pidä. Enpä tiedä mikä on saanut taas iloisesti pulpahtelemaan nämä kansan viisauksiksikin luokitellut lauseet. "Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman" lienee peräisin suuresta kirjasta, mutta kun liikettä ansaitsemiseen ei ole ja silti otsa on hiessä, voi päätellä että huh hellettä, sano sika pakkasta. Saattaapa tästä nyt vetäistä sellaisen harhapäätelmän että Kuvittelija on viettänyt liikaa aikaa auringon paisteessa. Totta sekin, mutta myös varjoon suojaan on  kiirehditty alta polttavan auringon.

Säiden äkillistä muuttumista olen nyt saanut seurata ja toisaalta ihmetellä, sillä lähes kaikkea on saatu taivaan täydeltä. Aamulla herätessä on aurinko paistanut seestyneen järven pinnalla samalla se on värjännyt koko maiseman sellaiseen loistoon, johon ei ole sanoja. Lähes hartautta tuntien olen hipsutellut aamukasteisessa ruohikossa rantaan. Istunut tutulle kivelle ja huokaillut kaiken kauneutta. Tosin melko nopeasti myös nostanut peffani kiveltä ja hakenut suojaa hyttysiltä, jotka kevät on herättänyt inisemään ja toimimaan veripalvelutöissään.

Säätietoja puolella korvalla kuulevana sain idean poikasen, käydäänpä kokemassa katiskat ennenkuin luja läntinen tuuli tekee niiden nostosta extreme-lajin. Ja oikeassahan ne meteorologit ovat, iltapäivällä alkoivat pilvilampaat kasvattamaan korkeutta ja muuttamaan väriä. Senkin olen näinä päivinä oppinut, että harmaat pilvet puskevat sadetta, paljon, ja suuria pisaroita jotta ihoon sattuu. Salamointihan se on, mikä saa Kuvittelijankin hiljaiseksi ja kyyristelemään sen mahdin edessä. Ja kun UKKO-UKKO taivaan kannella alkaa kolistella kattilan kansia, silloin on pois oksat ja männynkävyt. Pillit pussiin ja menoksi. Kotona tehdään sadekartoitus, tarkastetaan kasvihuone, kerätään kotiloetanat ja vietetään sadesiestaa sisällä vaakatasoisessa vedossa.

Eikä aikaakaan kun ikkunapellit kolisevat ja totta kuin mikä, sataa peukalonpään kokoisia rakeita, joita sitten ihmetellään ja kuvataan, ennenkuin ehtivät sulaa. Tällaista tämä Suomen suvi parhaimmillaan on, sadekin on trooppista plaatua, vaikka tunne sää-ohjelman meteorologi toista väittikin.

 Ja kun mökillä on niin huikea vetovoima näin kesäisin, unohdetaan hetkeksi ne hyttyset ja palataan taas sinne, onnen ja auvon lähteille. Ihaillaan hetkinen sateesta kosteaa nurmikkoa ( sekin pitäisi taas leikata) ja painutaan mökin suojaan odottamaan unen hellää hoivaa.

Ja jos nukku tulee herätään virkeänä sateiseen aamuun. Lämpötila on laskenut 26 asteesta 12, ja se tuntuu iholla ja hengityksessä. Aamusauna lämpiämään ja saunasta uimaan. Huikea kokemus sekin, kun ilman lämpötila on paljon veden lämpötilaa matalampi. Vesi tuntuu lämpimältä kuin linnunmaito. Mitä se sitten tarkoittaakaan, sillä sananlaskuilla tässä aloitettiin ja sananlaskulla lopetetaan. Tämä seuraava on rakkaan äitini yksi vakiosananlaskuista joilla hän pikku pömpöösejään herätteli uuteen päivään; "Täällä vaan maataan ja mä olen jo käynyt Loukaskosken auringolla, ennenkuin veräjä nousi."

Blogini vierailijoille tiedoksi, kommentoimiseni edellä kerrotuista syistä viivähtelee, mutta aina kun palajan takaisin virtuaalipoluille käyn teitä tervehtimässä. Monin rakkain terveisin Kuvittelija!