Varaston perältä löytyi pieni nuhjaantuneen näköinen laatikko, jonka kannoin ulos auringonpaisteeseen tarkempaa tutkistelua varten. Jo aamulla olin päättänyt puhaltaa sisäiseen Alma Tomuuni virtaa ja siivota hieman. Salaperäisen näköinen laatikko suorastaan huusi, avaa kansi. Istuin nurmikolle jonne tyhjensin laatikon sisältöineen ja lapsi minussa heräsi välittömästi eloon. Mitä kaikkea ihminen nurkissaan säilyttääkään
Siellä oli muutama.Brion lelu70-luvulta jotka tomuisina kyyristelivät laatikon pohjalla odottaen uutta tulemistaan.
Seuraavaksi löysin pienet pienet kahvikupit ja lopuksi koko astiaston kermakkoineen ja muine tykötarpeineen. Mistähän nämä olivat aikoinaan meille tulleet? Pesin pikkuruisen astiaston, pyyhin pölyt leluista sekä heittäydyin vatsalleni nurmikolle kuvaamaan niitä. Onneksi Naskartelija on jo tottunut kummallisiin touhuiluihini, eikä nostele edes kulmakarvojaankaan enää, nähdessään minut touhuamassa nurmikolla lelujen ja astioiden kanssa.
Jos nyt tuumitte onko lapsuuteni leikkeineen päättynyt liian varhain. Ehei, lapsenmieleni säilyi kuusitoistavuotiaaksi jolloin vielä muistan leikkineeni paperinukeilla.
Näinäkin päivänä löydän itsestäni leikkivän lapsen, eikä paljoa tarvi pintaa raaputtaa.
Inspis siivoukseen valui mielestäni kuin vesi hanhen selästä, kun ohi lepatti perhonen. Sen jäljille lähdin
kameran kera unohtaen varaston siivouksen. Koska siivetönnä en voi lentää, karisti perhonen minut nopeasti matkastaan, niinpä kuvailin kukkia ja kuvasaalis oli mittava.
Perhoset pitävät erityisesti tämän mökkiruusun tuoksusta. Saappaat jalassa nokkospuskassa seisten kuvasin ruusua. Parvi hyttysiä piiritti minut ja heidän lähentymisiinsä kyllästyneenä vaihdoin nopeasti paikkaa.
Keltaista ja vihreää. Luonto taitaa sommittelun ja värien salat.
Puna-ailakit vilkkuvat ruohostossa, niiden vuoro kukkia on nyt, ellei sitten eilinen kaatosade ja rakeet joita täällä toistamiseen satoi tehneet kukista selvää jälkeä.
Lämpöisiä terveisiä toivottelee Kuvittelija jokaiselle blogiystävälle!
Mitenkäs tämä tuntuu kauhean tutulta.. meillä mösjöö kyllä vielä välillä kohottelee kulmakarvojaan ja luo merkitseviä katseita, mutta hällä väliä. Eka kuvan mäyriksen veli asustelee meillä ja lähettää terveisiä, aika harmaaksi on senkin huulikarvat jo muuttuneet ja piilottelee kopissaan kai liian rajuja leikkejä peläten.
VastaaPoistaSirokko
VastaaPoistaSiis me leikimme Brion leluilla. Leikkivä lapsi on onnellinen!!
Aarrekätkön olet löytänyt. Oi sinä lapsi ikuinen:)
VastaaPoistaAivan mahtava piirus jälleen. Hymyn herätti huulilleni:)))) niiettä leukain hytkyi!
Huiskista!
Kiiris
PoistaMitähän lapsenmielisistä sanottiinkaan?
Kuvittelija tekee piirustamalla sen, mitä oikeasti pitäisi tehdä, eikä maata mahallaan nurmikossa. Onko moista kuultu?
Huiskis itsellesi!
Ostinkin tuollaisen Brion mäyriksen vuoden täyttävälle lapsenlapsellemme. Lauantaina sitteen nähdään mitä pikkuneiti tykkää.:)
VastaaPoistaMeille on juhlaa ukin kanssa, kun saamme heittäytyä lapsenmieliseksi, ihan luvan kanssa.
Ihana postaus ja tuo piirustus on vallan mainio!!
Sirpa
PoistaAi, onko nuo Brion lelut vielä valmistuksessa. Lapseni muisteli ainakin kovasti koiralla leikkineensä.
Leikkimieltä sinulle ja ukille!
Oi, miten hieno pikku astiasto! Varaston kaivelu saattaa olla iloatuottavaa.
VastaaPoistaAinakin silloin kun tekee löytöjä.
Poistatäälläkin Brio koiruli viettää luppopäiviä odotellen lapsenlapsia;) onpa vartesi hoikistunut kuntoilukuurisi myötä, kyl kelpaa lähteä juhannus karkeloihin!
VastaaPoistaIlona W. Ainoastaan mielikuvitusvarsi, tämä oikea on edelleen voimissaan.
PoistaEikö ole ihanaa tämä eläkeläisen elämä: voi rauhassa olla lapsi uudelleen ja leikkiä. Minullakin on jemmassa vastaavaa kohtausta varten posliiniset pienet kupit. Mutta ne eivät ole noin vanhat ja hienot, vaan Emmin jäljiltä. Säilytän hänen tytärtään varten ;-)
VastaaPoistaÄlä noita aarteita siivoa pois vaan säilytä ja laita esille parhaalle paikalle.
Meille riittää, kun mielikuvitus lentää ja sivellin kaartaa kauniisti kaikki liikkeet. Hieno sarja lopuksi, kiitos :-)
Hyvää kesäiltaa!
Uuna
PoistaJeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!
Näin minäkin haluan sen nähdä, kokea ja elää.
Nurmikolla on mukava leikkiä, ei tarvitse lapsi olla ja välillä kuvata kauniita kukkia.
VastaaPoistaPiirustuksesi tuovat aina hymyn huuulille. Kiitos :)
Millin
PoistaTerveisiä tältä 'lapselta' sinulle!
Ihanan kesäistä
VastaaPoistaArleena
PoistaKiitos
Kylläpä onkin kaunis kaffeekalusto löytynyt kätköistä. Kiva löytö ja pakkohan niillä on hiukan leikkiäkin. Minua kiehtoisi alkaa nukkekoteilemaan, mutta en uskalla aloittaa, kun se vie kuitenkin minut kokonaan mennessään..
VastaaPoistaIsältä pojille on meillä lelut ja (varsinkin lautapelit -70 luvulta)nyt kulkeneet. Ja joka kerta kun käväsevät mummolassa, paikkoja pengotaan vieläkö on kätköissä leluja, joilla "isi" on leikkinyt. No niitä pikkuautoja on vielä kymmeniä hengissä ja uudelleen kovassa käytössä.
Selma
PoistaMitä opimme tästä? Kaikki pitäisi aina säilyttää, tai ainakin kestävät ja jo aikoinaan leikityt lelut kokevat näin uuden tulemisen.
Kesä ja hupsuus.
VastaaPoistaKuka sanoo milloin saa lapsettaa... Muistot ja nostalgia, se kuuluu elämään.
Kivat kuvat ja teksti.
Orvokki
PoistaNiinpä, ja nyt kun on sille aikaa, annan palaa.
Eihän me kasveta aikuisiksi koskaan? Lapsenmieli on paras säilyttää aina.
VastaaPoistaBriolelut on olleet meilläkin suosittuja, vaan ei niitä ole enää, vissiin käytetty loppuun puhki.
Aimarii
Poistasovitaan niin, ei kasvata, perustetaanko lapsenmielisten leikkivä yhteisö?
Kiva on kesällä ulkona leikkiäkin.
VastaaPoistaJa niin ihania leluja sulla onkin.
Astiasto oikein aarre, älä vaan riko sitä leikkiessäsi, hi!
Meilläkin oli vanhemmalla lapsella se brion koira-lelu.
Mutta ei taida enää meiltä löytyä, kurjuus!
Piirrustuksesi oli ihana!
Hyvää kesän-jatkoa sulle!
Harakka
PoistaYritän olla varovainen, että sitten kun tuut leikkimään saat sinäkin juoda kahvia pikkuruisista kupeista
Niin kauan kun lapsemieli säilyy, olemme onnellisessa asemassa ja onnellisia muutenkin, Maailmassa on niin paljon totisuutta. Hienot lelut ja kukat :-)
VastaaPoistaAina
PoistaLapsenmieli, totta sitä löytyy..
Meillä on vain yksi elämä ja on vain hyvä jos osaa ottaa irti arjesta aina välillä.
VastaaPoistaHarryK
PoistaArjen ilot ne ne parhaita ovatkin.
Ihastelin tuota kahvikuppitunnelmaa yli kaiken, ihan samanlainen taidan olla itsekin. Harry tuossa yllä sanoikin kaiken olennaisen:)
VastaaPoistaMustis
PoistaKahvihetkiin liittyy vahvaa tunnelatausta!