torstai 31. lokakuuta 2013
tiistai 29. lokakuuta 2013
Sananlaskuja ja kävelyaatoksia.
Jo pienikin pilkahdus aurinkoa kaivaa minusta esiin ns. kunnon ihmisen. Kurpitsakeitto muhii liedellä ja imuri on vedetty keskilattialle odottamaan seuraavaa aaltoa. Ymmärrän niin karhuja ja muita talvihorroksessa viipyileviä eläimiä, olisihan lämmin pesäkolo sammalvuoteineen maukas pala tällaiselle erakolle näinä päivinä jolloin harmaus on vallitseva olotila ulkona ja sisällä. Olen istunut sohvalla puikkoja kilistellen lähes tyytyväisenä elooni ja olooni eiliseen asti, eiliseen jolloin aamuteeveen reipas urheilukolumnisti esitti kaaviokuvan avulla, miten paljon me ihmiset istumme, päivässä, kuukaudessa vuodessa (ja vuosissa.) Silmieni verkkokalvolla kulki lukemattomien kuvien suma levenevästä ahteristani aina tukkeutuneisiin verisuoniin saakka. Siitä paikasta keräsin puikkoni kasaan ja lähdin ulos haahuilemaan ja toden totta, tihkusateinen päivä sopi hyvin edellisen tunnelman jatkoksi.
Suon hurmaavat värit, aina yhtä ainutkertaiset tuoksut ja sumu joka jatkui ääerttömiin antoi päivääni uutta puhtia. Jos ei lasketa läähättävää hengitystäni, olo oli muuten ok, kävelyyn piti vaan säätää pienempi vaihde ja taukojakin tarpeen vaatiessa.
Ojaan peilautui menneen kesän muistot. Sammalen vihreä ja puun kuvajaiset värisivät myötätunnosta kävelyni tahdissa, kun tallasin eteenpäin polkua kaitaa. Kotiin päästyäni tunsin olevani uusi ihminen.
"Kun lapsi leikkii, se on terve", sanoo täkäläinen sananlasku. Leikkivä lapsi minussa tarttui tarmokkaasti kuvankäsittelyohjelman vimpaimiin, eikä tästäkään kuvasta osaa varmasti sanoa, mikä on ollut kamerani kohteena. Tykkäsin silti lopputuloksesta.
"Kukas se kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?"
Todistaakseni, että puikot ovat heiluneet ahkerasti esittelen tässä neulesatoa. Nyt päätin kyllä unohtaa tossubuumin vähäksi aikaa ja suunnata luovuuteni uuteen suuntaan. Tapettirulla ja kuumaliima odottavat paperikassi-inspistä.
"Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat", ovat onneksi vielä edessäpäin, niinpä harjoittelen tasapainoilua piirtämällä.
Aurinkoisen päivän tervehdys kaikille blogissani piipahtaville!
lauantai 26. lokakuuta 2013
Mandala 35
Keskus, lähtöpiste.
Nämä sanat mielessäni aloin puuhata mandalan parissa. Keskus pitäisi kait olla kukan muotoinen, mutta sääntöjen rikkominen näkyy olevan enemmän mieleeni. Tämän mandalan syntyyn vaikutti myös sade, joka säännöllisesti hakkaa ikkunaan.
Täältä voit katsoa lisää mandaloita. Sateesta huolimatta toivon ihanaista viikonloppua blogini vierailijoille!
torstai 24. lokakuuta 2013
Valokuvatorstain
300. haaste on sanat;
Täältä löytyy lisää kuvia sanoista.
tiistai 22. lokakuuta 2013
Sipi ja Sapina pääkaupunkiseudulla
Sipi jynssäsi ahkerasti autoaan. Hän oli tarkistanut öljyt, tankannut auton ja lattiakin oli imuroitu. Nyt ei ohjelmassa ei olleet peltohiirien kokoontumisajot, nyt lähdettiin kyläilemään isolle kirkolle, pääkaupunkiin. Sipin touhutessa auton kimpussa Sapina Peltohiiri huiski vaatteita laukkuihin, otsalohkossa kimpoili monia kysymyksiä joihin Sapina yritti kehitellä luovia ratkaisumalleja. Vaatteiden pakkaajan rooli ei ole kiitollinen, sen Sapina jo ennestään tiesi. Oikeat kengät ne vasta tuottivatkin päänvaivaa. Kiven saa viskaistuksi kengästä nopeasti, mutta jalkaan kengästä tulleen rakon kanssa on toinen juttu. Tuliaiset oli helppo nakki. Peltohiirien erityisosaamisalueelta löytyy monenlaista purtavaa, joten kopassa oli perunaa, tomaattia, paprikaa, omenaa, hilloja ja sen sellaista, joista kertyi tavaraa yhden kollin verran. Lopuksi kolonna suuntasi matkaan, laulaa hoilottaen he lähenivät kehä kolmosen liepeillä olevaa ensimmäistä pysähdystä. Aurinkoinen päivä, eikä tietoakaan lumipyrystä jolla hiiritelevison 'Poudat' olivat varotelleet tiellä liikkujia.
Tarjolla oli monenlaista aktiviteettiä:vaeltelua kallioilla, polkuja metsässä, ostosreissuja, mutta Siuntion Aurinkopolku veti pitemmän korren.
Näköalapaikan messevät maisemat ilahduttivat mieltä. Minkälaista täällä kesäisin oikein olisikaan? Tuuli puhalsi vinhasti, joten takkia käärittiin tiukasti kiinni ja huivit lämmittivät kaulaa. Aikomus piknikistä katosi tuulen puuskien myötä.
Hepat tarkenivat laitumella ja maisemat tyydyttivät valokuvaajan mieltä.
Tällä kukkijalla on pakkasnesteet paikallaan, sillä vieressä oleva lammikko oli kuurassa, mutta kukkien lumoa ei pakkasherra pystynyt lannistamaan.
Mielessä siinteli tonnikalapizza joten lähestyvä sadekuuro sai töppösiin vauhtia. Miksiköhän syksyn ensimmäiset kylmät tuntuvat paljon kylmemmiltä kuin talven paukkupakkaset? Ihanaa oli päästä sisälle ja pukea ylleen rönttövaatteet ja villasukat. Kohta syötäisiin pizzaa.
Sunnuntaina Sapinan toimiessa puuttuvan gps:n sijaisena kulku kohti pääkaupunkia alkoi. Epäkiitollinen tehtävä, toimiminen kartanlukijana ilman karttaa, johti siihen, että löysimme itsemme tuotapikaa hunningontieltä umpikujasta. Onneksi oli puhelin.
Helsingissä tutustuttiin Kanadanhanhi-polkuun meren tuntumassa. Stenehengen toteemitiehen ja Haavilippoajien rantatien puisin kalaupotuksin koristeluihin tauluihin. Olimme vaikuttuneita. Päivä oli lämmin, tuuli pysyi poissa ja matkaa kaupungin rantoja kierrellen kertyi varovasti arvioiden yhdeksän kilsaa. Ei paha.
Ja löysinpä vihdoin lukkosillalle, josta olin saanut etukäteistietoa blogeista. Sydämessäni kävi lämmin ailahdus nähtyäni niin monet rakkauden lukot. Löysin myös tutunomaisen lukon joka vakuutti minut rakkauden voimasta.
Ennenkuin ehdimme nähdä vilaustakaan pikku-Niagarasta, olimme pyhästi päättäneet saapua tälle kierrokselle uudelleen keväällä, tai alkukesästä.
Miten upeat näkymät pääkaupunkiseutu tarjosikaan Sipille ja Sapinalle? Kosken kuohuista selvisimme puistoihin ja niiden lehtiä kahiseville käytäville ja olo oli auvoisa. Yllätyksiltäkään ei vältytty, tämä poni puhui samaa kieltä kuin Sapina.
Maanantaina heitimme hyvästit ja pakkauduimme autoon kotia kohti! Kiitokset asianosaisille kaikesta osaksemme tulleesta hyvästä toivoo Sipi ja Sapina Peltohiiri.
torstai 17. lokakuuta 2013
Valokuvatorstain
299. haaste on valo. Minua inspiroi tänään lumen valo, sillä täällä satoi tänään ensi lumi.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Makrohaaste 117
on keltainen.
Ja onneksi keltaista on vielä kaikkilla, kunnes leijuu pois ja kadottaa lopullisesti värinsä sateessa ja viimeistään lumen alla. Sitä ennen annetaan keltaisen tulla elämäämme rikastuttamaan.
Täältä voit katsoa lisää keltaisia makro/teemakuvia.
lauantai 12. lokakuuta 2013
Rotkoni rauhaan....
Viime aikaisten tapahtumien valossa päätin pitää kunnon tauon, en kertakaikkiaan jaksanut päätä sängystä nostaa, joten kuvittelemiset saisivat nyt jäädä sikseen. Jokaisesta ihmisestä löytyy kuitenkin herkkä alue, kun sitä kosketetaan, tulee kosketuksi. Pehmeä musta yllätys odotti sairaalakeikalta palaavaa toipilasta. Vaikka lääkärin (ja epikriisin) mukaan voin hyvin, piti sappikohtauksen jälkeinen kuume minut aisoissa. Kosketusarkuutta oli siellä ja täällä ja monista kohtaamisista pöllämystyneenä löysin itseni lempipuuhastani, mielikuvittelemasta.
Mutta asiaan; Kiitos Susu, arvontavoitto tuli ja oli iso ilo. Näitä juuri tarvitsen, kun alkaa hallan ja muut syksyyn ja talveen liittyvät vaarat. Olen varma että Kuvittelija vielä kuvaa pimeydestä ja loskasta huolimatta, sillä kunnon vetimet käsien suojana tekee niin lämpimän ja auvoisen olon...
Ensimmäiseksi paketista tarttui käteeni kortti joka kuvan ja hervottoman tekstin kanssa pisti vatsan hytkymään. Sapesta vaan vihlaisi, mutta naurun aiheita ei viime päivinä ole liiemmin ollut. Kortin kiinnitin sängyn päätyyn. Me keski-äkäiset tai sen ylittäneet pidämme joka tapauksessa yhtä, tuli mitä tuli.
Kiitos Susu!
Jään odottamaan, koska kutsuvat minut kivien poistoon. Vaikka kivistä kovin tykkäänkin, niin sappikivistä, en erityisemmin olisi välittänyt. Silti poijaat olivat sitä mieltä, että minun olisi parempi ilman niitä. Ja niin minäkin olin ja olen.
Taidan nyt vähän levähtää. Lämpimin terveisin Kuvittelija.
lauantai 5. lokakuuta 2013
Mandala 34
Tällä kertaa aiheena on kortti. Idea syntyi korttijämistä, joita laatikot on pullollaan. Viisas ystävä sanoi, ettei koskaan kannata heittää mitään korttijuttuja pois, kun ei tiedä milloin niitä tarvitsee. Bingo, nyt hetki tuli tämän korttihaasteen myötä. Itse asiassa mandalani on palapelinomainen esitys tehdyistä korteista.
Edellinen haaste oli kai salaisuus ja salaisuudeksi sen kait olisi pitänyt jättääkin, mutta sateen liuottamana ajatus jättää kontrollin sikseen, joten menköön.
Vähän tumma mandalani on, mutta niin tuppaa salaisuudetkin joskus olemaan. Lisää mandaloita voit katsoa täältä.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Syvästi meeri huakaa
Lupasivat lämmintä tuulta lännestä joten liikkeelle lähtö helpottui huomattavasti, auringon tehdessä tuulelle seuraa. Liikaa vaatteita, huomasin miltei heti kun olin muutaman askeleen ottanut. Tein tuttavuutta föön-tuulen kanssa, tai miten se nyt kirjoitetaankaan. Mutta lämmintä yhtäkaikki ja jotenkin epätodellistä näiden pilviverhoisten ja kylmien päivien jatkoksi, jotka olin etupäässä viettänyt peittojen alla. Flunssa hiipi salakavalasti vieraaksi, alkoi kummallisilla huimausoireilla jatkui serlatuotteiden liikakäytöllä ja kuumeella sekä kaatoväsymyksellä jolloin meikäläinen veti unta pollaan, niin kuin ei ikinä. Taudin jälkeen vielä hutera ja vetämätön fiilis, mutta kokeilulenkki ulkona tuli tehtyä ja paluu koneen viereen, kuin rakkaan ystävän.
Sitäkin tuli pohtineeksi, miten uskomattoman paljon ihminen ajatuksissaan saa aikaiseksi. Tekemättömät tehdyiksi, paikat puts plank kuntoon ja kaapit kiiltäväksi. Sairauden houreita sanon minä. Luutu lepää aloillaan nuutuneena, aivan emäntänsä tapaan. Nyt kun aurinko paistaa alhaalta ja paljastaa jälleen lukemattomat kodin pinnat, ikkunoista puhumattakaan, pakenen talon varjoiselle puolelle harmauden ja sormenjälkien ulottumattomiin.
Miks täytyy siivota jos ei taho?
Jos alkujaankaan ei ole järjestyksen ihminen tai siivousorientoitunut. Silti ja juuri siksi ihmettelen sitä kritiikin määrää minkä ajatusmatoltaan löytää, maatessaan repo rankana sängyn pohjalla. Miten kaikki asiat oikeesti pitäisi tehdä, ja mikä on kun ei mikään luonnistu? Saako kaltaiseni ihminen kritisoida, edes hiljaa, ajatuksissaan, peiton alla?
Kuinka paljon paremmin kaikki olisi jos minä....
Tai jos olisi annettu voima ja valta sanoa korkeammalta...
Että esimerkillä vaan, niikö?
Mutta saa sitä silti pohtia, miksi kaupan edessä, roskakorin vieressä makaa roskat maassa. Karhun kannet ja tupakan tumpit. Miksi kaupan viimeisen päivämäärän ruuat, takuulla vielä syötäväksi kelpaavat viedään roskiin, eikä anneta tarvitseville? Tiedän, että paljon on kauppoja jotka ovat mukana näissä ruokatalkoissa.
Varmaan vatsataudin jälkitautina tulee tämä minuun iskostunut maailmanparantajan rooli. Onneksi en ole barrikaadeille kapuavaa tyyppiä, ei kestä polvet ja päätäkin huimaa. Puistonkulmiin puhujaksikaan en kyenne, joten annetaan arvo sille jolle se kuuluu.
"Arvon mekin ansaitsemme, Suomen maassa suuressa. Jos ei riennä riemuksemme, leipä miesten maatessa."
Taidan lähteä imuroimaan.
Loistavaaa viikonvaihdetta teille toivottaa Kuvittelija (kuvittelija)
torstai 3. lokakuuta 2013
Valokuvatorstain
297. haaste on aavistus.
Kerro minulle, mitä aavistelet kuvan esittävän. Lisää aavistuksia löydät täältä.
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Kulma
on makrotexin 115. aihe tänään alkavalla haasteviikolla. Teema kulkee samoja reittejä kulmia tarkastellen. Teemakuvani on näkökulmani kulmaan:
Kuvakulmaa vaihtamalla kuvan pehmeys peittää kulman näkyvistä, mutta kulman raide tekee yhtymällä harmaan poikkipuun kanssa. Sieni on ylimääräinen ilo!
Lisää kulmia voit katsoa täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)