Hauki on kala

"Kosteasta kolostaan, nous hauki puuhun laulamaan."
Kuinka usein uimarin mieleen edes juolahtaa isot kalat, kun helteen uuvuttamana kierähtää veden vilvoittavaan syleilyyn. Istuimme esikoiseni kanssa laiturilla, puiden heittäessä passelisti varjon päähän, joka on ollut viime päivinä koetteella helteiden hetteiköissä. Kaislat kahahtelivat tyynnyttävästi vienossa virtauksessa, muuten oli melko hiljaista. Kunnes kaislikosta kajahti. Ei kerran, eikä kahdesti, vaan parikymmentä kertaa siellä vaaniva petokala syöksähti saaliin kimppuun. Vesi molskahti ja pyörteili hetken, kunnes sama toistui uudelleen. Seurasimme silmä tarkkana veden liikkeitä, eikä aikaakaan kun näimme hauen selän veden pinnalla. Tuonne en enää mene uimaan, kuului ääni vierestäni.

Asia konkretisoitui kun kalastaja saapui rantaan saaliineen, sillä hauki on julman näköinen peto.

Paljon lempeämpää on seurata pilvien muotoja, ja ihailla taivaalle hetkeksi syntynyttä sydäntä. Se oli kallellaan niin kuin elämäkin on riippumatosta tarkasteltuna.

Sukkabisnes jatkuu. Olen säilönyt kesän lämmön jokaiseen silmukkaan ja ajatus lämmön siirtämisestä
eteenpäin on vauhdittanut neuleharrastustani.

Malvan herkyys tarttuu kuvaajaan, uusien kuvakulmien haku käy työstä helteellä. Mitäs läksit?

Koettakaapa pyydystää aurinko, se onnistuu villasukkien avulla laiturin nokassa. Ei maar, pitää lähteä herukoita poimimaan, mikäli tulee sateessa tauko.
Adios amigos ystävät!


Ilta; Herukat poimittu sadetta uhmaten. Jippii onpas messevä fiilis!

Kukasta kukkaan

Herään kahdeksalta. Koti on hiljainen josta päättelen Naskartelijan vastanneen suon kutsuun. Käppäilen keittiöön ja laitan aamupuuron keittymään ja mutterikahvin sihisemään, sen jälkeen hiivin ulkoportaalle nuuhkimaan aamun tuoksuja. Kylmä pohjoinen puhuri sai minut kääntymään kannoillani ja palaamaan keittön lämpöön. Asteita on plus kolmetoista, onko tämä tottakaan? Äkkiä villasukat jalkaan.

Kuuntelen passiivisesti aamuteeveestä kahden maahanmuuttajan ja kirjailijan keskustelua suomalaisten humalahakuisista juomatavoista. Satakunnan kansa uutisoi ja kuvaa etusivullaan messevän kokoista omaan käyttöön Virosta haettua juomalastia. Päivän teemana mediassa tuntuu olevan alkoholi. Minun ohjelmassani on aamupuuro ja kahvi. Voileivällä on tuoresuolattua kuhaa, suurta herkkuani. Senjälkeen voin lähteä kamerakierrokselle.

Salkoruusu on vihdoinkin avannut kukkansa. Se loistaa ja hehkuu vasten kukan vihreää vartta. Huomaatko minut, se kuiskaa. Tietenkin, vastaan ja näpsäisen kukasta kuvan.

Koko kesän meitä kukinnallaan ilahduttanut pelargonia ei jää tällä hetkellä yhdenkään pihakukkijan varjoon. Ostamisesta asti se on kukkinut sanoisinko ihan koko rahan edestä. Eikä sitä tarvitse edes nyppiä. Kukkaa olen muistanut kehua. Äiti jo aikoinaan opetti, että kehua pitää, että kukat jaksaisivat kukkia, niinpä olen tehnyt kehumistyötä ahkerasti. Lannoitustakin on käytetty!

Naskartelija  palaa suolta hillasaaliineen, leveä hymy kertoo jo ennen saaliin tarkkailua tuloksen.
Paprikat kasvavat kovaa vauhtia ja kurpitsat tekevät päivä päivältä enemmän satoa.

Vaaleanpunainen ruusu on ruusujen kaunotar.

Paljon kauneudesta ei jää jälkeen kärhö, joka on intoutunut kukkimaan aika tavalla. Kiinnostukseni on varastanut myös tapa, millä kärhö sitoo itsensä telineeseen joka on laitettu seinään kärhön avuksi. Se kieputtaa pienet väkäsensä nopeasti siihen kiinni. Joten pienen puhurit eivät kärhöä irroita seinästä.
Tunteekohan kukat kylmää?

Kukkaiskieltä sanotaan rakkauden kieleksi, mutta mitä sanotte tästä?

Heinäkuinen sekametelisoppa

Bloggaus, miten mainio tapa se onkaan. Aika kuluu kuin siivillä. Nopeasti sormi hakkaa näppäimistöllä silloin, kun pitäisi tehdä jotain järkevämpää. Tuntuuko tutulta, vai olenko minä yksin tunteineni?

Ei maar, sanoo satakuntalainen, tossua on pian asetettava toisen eteen. Tossuista puheen ollen, olen saanut hirmuisen kilpailijan netille. Esikoiseni antama "resepti"on poikinut jo neljät tossut ja viidennet on valmistumassa. Täytyy lepuuttaa välillä hartioitaan etteivät ne vallan jumittuisi, mutta kaikki muu on nyt saanut jäädä tämän neuleinnostuksen varjoon. Malli on simppelin yksinkertainen joka sopii meikäläiselle kuin nenä päähän.

Jotakin maaniseen vivahtavaa tämä meidän perhe potee, siinä missä minä neulon, juoksee Naskartelija suolla lakkojen  perässä ja kilpaa muiden poimijoiden kanssa.. Aamuinen keittön pöytä näyttää tältä, ennen kuin pakastimen kansi kolahtaa. Maistuu mainiolta kaurapuuron keralla, koettu on, nam!

Ensimmäinen kurpitsasato on poimittu ja pannulla suhisi kasvispainotteinen muhennos koostuen kurpitsankukista, kurpitsoista, porkkanoista, valkosipulista ja oli niin hyvää ettei sanotuksi saa, ei sitten millään. Tämä tekee eetvarttia muodoilleni tämä suunnaton touhuilu jääkaapin, hellan ja kasvimaan kolmiossa.

Perhosia ei ole päivien viiletessä ollut turhan paljon liikkeellä. Tämän yksilön bongasin ja niinpä sai kaikki muu jäädä kun juoksin (?) hakemaan kameran ja onnistuin napsaisemaan siitä kuvan, ennen kuin se leyhähti lentoon kevyesti ja silkkisesti  kuten vain perhoset osaavat. Jos tiedätte hänen nimensä kertokaa ihmeessä, saan samalla lisätä perhostietouttani.

Sateesta huolimatta olen silloin tällöin pulahdellut järveen, eikä vesi tunnu ollenkaan kylmältä silloin kun ilman lämpötila on alhainen. Saunasta tosin, sillä mikäs sen ihanampaa kuin nauttia kosteista saunan löylyistä ennen ja jälkeen uimisen. En ole vieläkään ostanut uimapukua ja taitaa se jäädä ostamatta tältä kesältä, koska huomasin miten venyvää neulosta M-kokoinen vanha uimapukuni on. Puku ei ole enää täydessä timmissä, mutta eipä ole puvun omistajakaan joten näillä mennään.

Näitä pikkuisempia tossukoita oli mukava neuloa. Lanka ei ollut ihan niin tykkyä kuin edellisessä mallissa ja niinpä ne valmistuivatkin ennätysajassa.

Tämä sillisalaatti jonka olen nyt koonnut ruohonleikkuuinspistä odottaessani, pitää sisällään yhden kysymyksen, osaatko arvata miten kysymykseni jatkuu: Huomasitko blogia lukiessasi miten olin........?

Tossun ohje: Koska minulle neuleohjeet ovat täyttä hebreaa esikoiseni on käyttänyt n.s sisäpiirin sanoja kuten pompula kuvaamaan kerroslukua. Olen neulonut alakuvassa oranssin tossun varren aina oikein neuleena, ja kääntänyt työn vaakasuoraan ja poiminut siitä ne vaaditut 13 silmukkaa iltin tekoa varten(Iltti=kaistale joka tulee jalkaterän päälle)

Hiiop ja sitten neulomaan!

Värikollaasi# 136

                                Pitkästä aikaa mukana. Vihreä inspiroi. Lehti.

                               Täällä on lisää kollaaseja.

Kaihon kultamaa

Yhden kuvan päivä, kuvan joka kuljettaa kirjoittajaa muistojen tielle. Kuvan, joka vyöryttää silmien eteen tuhat muistoa. Sata sanaa. Heinäpelto. Isä. Haravakone. Hevonen. Lämpö. Heinän tuoksu. Kahvihetki.

Kuva joka kuljettaa Kuvittelijan "kaihon kultamaahan".
Mitä ajatuksia kuva sinussa herättää? Haluatko kertoa niistä minulle?

Vapaana mielikuvittelemaan

Laitanpas täältä oikean heinäkuisen kasvishymyn mandalaa koristamaan. Mansikkaposket, persikkasilmät ja valkosipulikulmakarvat kertonevat keventyneestä ruokavaliosta jos mikään.

Ja että tilanne tulisi kertakaikkiaan selväksi, heinäkuussa kuljetaan paljasjaloin nurmikolla, kuikuillaan kameran kanssa maastossa ja nautitaan kesästä. Jookos?

Lisää heinämandaloita täällä.

Sieltä, täältä...

Hauet nappaavat syöttiin vedenalaisilta kareilta ja kivien kainaloista. Niinpä pyörimme salaisen syvänteen reunan tietämillä ja samalla koetimme missä kulkee tiiran kipupiste pelon suhteen. Tiira pysytteli kivellä, mutta eipä napannut haukikaan, joten kuvaamiseksi se sitten kohdaltani jäi- sillä kertaa.

Kun pullea ahven tarttuu syöttiin, niin kokematonkaan kalastaja ei voi erehtyä. Se tokoo ja hyppii ja pyydystäjä luulee suurenkin saaliin napanneensa. Aikas muhkea veikko ahveneksi nousi ja kalstajan ilme oli näkemisen arvoinen.

Hillanpyytäjä lähtee liikkeelle varhain, silloin kun Kuvittelija vielä kääntää kylkeä unen suloisissa syvyyksissä. Lähisuot ovat trampattuja sillä hillaa on tänä kesänä kerätty moniin koteihin. Naskartelija törmäsi hillasuolla toiseen "varhaisheränneeseen" marjan poiminta puuhissa. Suon upeat maisemat kyllä kiehtoisivat, mutta jätän suosiolla rämpimisen parempijalkaiselle naskartelijalle. Suolta löytyy muutakin kuin hillaa, jos sattuu kameraa mukanaan kantamaan.

Kasvihuoneen satoa odotellessa pitää tyytyä kaupan tomaatteihin, kauan ei kuitenkaan tarvi enää odottaa jos aurinko jaksaa lämmittää niin tämäkin muhkea tuotos päätyy lautaselle ja n.s. parempiin suihin. Kyseessä on pihvitomaatti. Sen hauska kasvutapa ilahduttaa kuvittajaa.

Neuleharrastus virisi esikoisen vierailusta, sain uuden ohjeen ja puikot suihkaa sen kuin ehtii..

Kuvatessaan ei välttämättä tiedä mitä on kuvannut. Kuvan rajausvaiheessa vasta huomasin pörräävän ötin kuvan ylälaidassa.

Ruusut kukkivat. Niiden kauneus on ikiaikaista. Sanasta ruusu, tulee mieleeni juhla, kaste, konfirmaatio, häät, syntymäpäivät j.n.e Arjessa ruusun tuoksu kuljettaa Kuvittelijaa juhlatunnelmiin. Kukkia kuvatessa niiden kevyt kauneus tarttuu ja saa hymyn nousemaan huulille. Aurinkoista maanantaita teille kaikille jotka vierailette Mustarastaan laulussa!

Auringon paistaessa suoraan päähän.............

Nyt on aika kipittää suolle, etenkin jos tykkää muuraimista, rämpimisestä suolla, sekä harvinaisesta herkusta aamiais ja/ tai kahvipöydässä. Huonopolviset älkööt vaivautuko, tietää kirjoittaja, joka joskus on yrittänyt pysyä naskartelijan kannoilla. Ensimmäisessä allikossa saappaani ryysti vettä, takapuoleni otti maakosketuksen tavalla joka jätti pysyvän muistijäljen muuten niin hataraan pääkoppaani. Meikä sipsuttelee vain pitkospuilla ja ottaa joskus muutaman askeleen sivuun, palatakseen nopeasti kovalle maalle. Muuraimet hillona ovat suurta herkkua lättyjen, jäätelön ja juuston kanssa. Ei paha.

Epätavallisen paljon tuntuu tulevan myös ahomansikkaa, lapsuuteeni herkkua jonka maun tuntee kielellään mielellään. Jos nappaa käteensä timotein, tuon heiluvan heinän, niin voi verrytellä lapsuutensa poluilla pujottamalla mansikoita heinän korteen. Mutta mikä tahansa röpelöheinä käy jos timoteitä ei löydy.

Lokkien käyttäytymisestä sananen. Nyt kun kuha käy koukkuun on ilo seurata lokkien ruokailutapoja. Linnut lienevät viisaampia kuin osaan kuvitellakaan. Naskartelijan saapuessa saaliinsa kanssa kotirantaan ja ryhtyessä kalanperkuuseen, asettuvat lokit asemiin. Vahvemmat tarkkailevat kiviltä ja arvossa alemmat lipuvat huolettomasti ees-taas lahden poukamassa. Kun perkuujätteet jätetään tietyn kiven päälle syntyy valtava kaaos. Silmänräpäyksessä joukko aktivoituu, tapahtuu sekä äänellistä, että taiturimaista syöksähtelyä aterian kimppuun.

Mangoldi, kesäkurpitsat ja pian pavut ovat sysänneet mökkikurmeen uudelle tasolle. Ja uudet perunat, niiden maku maalta suoraan haettuna on niin loistava, että nytkin virtaa ajatusten vuo keittön salaiseen makumaailmaan. Perunoiden kasvu osoittaa niiden pitäneen tästä kesästä. Ja minä pidän perunoista. Ja joo- vaa'alla en ole käynyt tiedän kyllä että pitäisi, mutta nyt ei pysty, ei pysty..

Lapsi kävi kotona. Äidillä on kesävarpaat. Kesävarpaassa kesäinen kukka ja kukassa apilalle ominainen tuoksu, syvän sydänkesän humalluttava aromi.

Lopuksi vielä romanttinen pläjäys. Mökkiarbeettan lomassa voi heittäytyä riippumattoon ja hakea aitan uumenista Barbara Cartlandin parhaista parhaimmat rakkauden huikeat julkitulot, kirjoissa joissa kreivi se ja se, saa monien vaikeuksien jälkeen köyhän orpotytön ikiomakseen ja lopussa he toisiinsa ylimaallisella rakkaudella kietoutuneena saapuvat onnen kultamaahan, tai jotain sellaista.

Naskartelija kulkee ohi ja kysäisee jokos paroni on löytänyt omansa ja hymyilee jotenkin vinosti. Aivot tyhjentävä luettava tekee mainion olon tiskivuorien odottaessa keittiön altaassa inspiraatiota.
Sama pätee tähän postaukseen, matot on ulkona ja Kuvittelija odottaa, milloin Alma tomu sysää kirjoittajan liikkeelle. Sitä ennen, adios amigos, kohdataan auringon laskiessa hiljaisten siltojen alla.

Runon ja suven ja Eino Leinon päivänä

"Jälkeen aamu-usmien
järvi hopeoituu
päivätönnä päilyen
koreaksi koituu."

"Kuvastelee koivu, kuus,
rannan viita viilee,
kummallinen hiljaisuus
syvyydessä piilee."

"Sadekuurot kulkevat
kaukaa siellä täällä,
käy kuin aallon unelmat
virit vetten päällä."

"Harras niinkuin ystävän
taivahan on tuntu
vaihtuva kuin elämän
kaukometsän huntu.."

"Sataa munkin mielehen
hopeainen seule
kaartaa kautta aatostein
samettinen neule."

"Niinpä hunnun alle jään
sillä peitän pääni,
uskon yhteen ystävään
yhteen elämääni."



/Eino Leino Pilvinen päivä

Hyvää runon, suven ja Eino Leinon päivää toivoo Kuvittelija riippukeinustaan. Lukekaa ystävät runoja!