Yhden kuvan päivä, kuvan joka kuljettaa kirjoittajaa muistojen tielle. Kuvan, joka vyöryttää silmien eteen tuhat muistoa. Sata sanaa. Heinäpelto. Isä. Haravakone. Hevonen. Lämpö. Heinän tuoksu. Kahvihetki.
Mitä ajatuksia kuva sinussa herättää? Haluatko kertoa niistä minulle?
Minulle tulee heti mieleen isä saapashousuissaan ja jatsareissaan. Pitkät jalat eteen ojentuneina ja hevosen suitset käsissään.
VastaaPoistaMeillä ei ollut varsinaisesti maatilaa, oli vain pieni peltopläntti ja siellä heinää lehmää varten. Isä kävi muualla töissä, mutta oma peltokin piti hoitaa. Myöhemmin pellolle kylvettiin sokerijuurikasta ja arvaa kuka siellä konttaisi ja harvensi :-D
Lisään vielä, että ihana bannerikuva. Vesi aivan keinuu, lähes tulee ulos näytöltäni.
PoistaSaapashousut ja jatsarit, koskahan ne tulevat muotiin jälleen?
PoistaIsän heinäpeltogarderoopissa sandaalit korvasi jatsarit. Kengistä pisti esiin vanuttuneet pässinpökkimät villasukat.
Minun polveni kului kontatessa rehukaali ja lanttumaalla. Oi niitä aikoja.
Heinäpellolla paljaisiin jalkoihin pistelevät leikatut heinäntyngät, hevosen puhkiminen, tuoksu. Heinäkasan päällä tallominen, jotta kyytiin mahtuisi enemmän heinää. Mehutauko, lettipullaa!
VastaaPoistaOijoi, ja ne heinäntynkät pisteli niin, varsinkin kun oli sotkemassa heiniä ladossa isä heitti karkeaa suolaa että heinä säilyisi ja se lisäsi pistelyä.
PoistaMeillä oli kahvia pullossa jonka päällä pidettiin villasukka, että kahvi pysyisi lämpimänä. Uudisraivaajatermospullo-malli maalta.Heh!
Kyllä kuvasi vie minutkin vuosikymmenten taakse heinäpellolle. Useimmiten isä haravoi oman hepan vetämällä haravakoneella, just tuon näköisellä. Saatiin me isommat lapsetkin sitä hommaa kokeilla. Muistan, miten sain muutaman kerran jälkiharavoidessani heinäseipäänkin kaadettua. Taisi loppua konepelillä haravointini niihin haavereihin.
VastaaPoistaTottakai heinätyön lomassa nautitut vehnäskahvit muistuvat mieleen, myös monesti kesken helteisen päivän "pikaiset" kipaisut uimassa. Ei ne koskaan niin paikaisa olleet, kun matkaa oli noin parisen kilsaa yhteen suuntaan ja pellolle palatessa hiki tuplasti lähtöön verrattuna.
En muista koskaan haravoineeni koneella, muuten kyllä kyllästymiseen asti. Isä hoiti sen homman ja muistyan miten seurasin kun isän käsi kävi säännöllisesti vivulla joka irroitti heinätukun haravan kynsistä.
PoistaKyllä mekin saimme joskus uida, osa pelloista oli joen partaalla ja vesi oli kylmää kun lähteitä oli jokea lähellä.
Muistan mustan hevosen ja ylpeän pellavapään haravakoneen rattailla. Kun vivusta jalalla painoi, niin heinäkääry jäi taakse ja uusi alkoi syntyä. Hieno kuva ja mukava muisto menneisyydestä :-)
VastaaPoistaMeidän heppoja oli Kimmo ja Osmo ja molemmista hevosista on mukavia muistoja. Olivat lauhkeita kuin isäntänsäkin ja hauskaa leikkiä oli kun juoksimme hevosten vatsan alta.
PoistaKuvasta muistuu mummolat mieleen! Meistä kaupunkilaislapsista ei ollut kuin lastin ja ladon heinien tallojiksi. Pelloilla kuitenkin heinäntekoaikaa kuljimme, mie aina paljain jaloin vaikka pisteli ja löysimme ojienpenkereiltä metsämansikoita, nams!
VastaaPoistaHeinäntekoaika vaikutti kaupunkilaisesta varmaan erilaiselta kuin meistä jotka synnyimme ja kasvoimme heinän keskelle. Pakolta se usein tuntui, ja ilo oli suuri, kun joskus heinäpäivänä satoi, silloin sai mennä aittaan maata ja kuunnella sateen ropinaa katolla.
PoistaMuistan lapsuudesta vierailut sukulaisissa maalla. Juuri tuollainen oli haravakone, pientareellta löytyi metsämansikoita ja vastalypsetty maito maistui:)
VastaaPoistaVastalypsetty maito, en muista koskaan maistaneeni, mutta lukemattomat kerrat muistan miten tehtiin viiliä maidosta ja joukkoon laitettiin viilin siementä. Aah mikä maku!
PoistaUpea kuva.
VastaaPoistaMinulle tämä tuo mieleen vanhat Suomi-Filmit. Mitään omakohtaista muistoa ei ole. Ja museoissa vaan olen nähnyt. Mutta kai se on suomigeeneissä, että nämä laitteet on ns. "tuttuja" vaikkei olisikaan.
Niinpä, samanlaista nostalgiaa se tuntuu olevan muistikuvissani, Suomi-filmiä parhaimmillaan. Ei ollut Ansaa, eikä Taunoa, mutta tietty vivahde heinälatoromantiikkaan ja kumpupilviin saa mielikuvituksen liikkeelle.
Poistamukava nähdä haravakoneesi viel kokonaisena, monet ovat niistä pyörät irrottaneet porteiksi ja istuimista tehneet jos mitäkin! tallistamme löytyy samanlainen punaisena, säilytän sitä aarteenani lukuisten muistojen kera. yksi niistä on isäni kertomus äitini haravakoneen käytöstä. yleensä meilläkin isäni haravoi, mut joku kerta äitini oli päättänyt iltalypsyn jälkeen lähteä haravoimaan kaivopellon sarat. aluksi kaikki oli sujunut mallikkaasti, kunnes heppa (oliko Tiina tai joku toinen nimeltään, aimarii voisi muistaa paremmin) oli jostain pillastunut ja äitini oli kuulema saanut aikamoista kyytiä, haravakoneen pukilla oli kuitenkin pysynyt! itse olin niin pieni "haravakoneen aikaan", etten koskaan saanut oikeasti ajaa haravakonetta, monet leikit sen pukilla kuitenkin on tullut leikityksi.
VastaaPoistaps kiitos tästä mukavasta muistelupostauksesta:))
Minäkin olen monet kerrat haravakoneella leikkinyt ja myöhemmässsä elämässä haaveillut miksei polkupyörään yhdistetä haravakoneen istuinta satulaksi. Hyvin ilmastoituna ja mitoitettuna se antaisi levon pakaran monille lihaksille...
Poista