lauantai 15. kesäkuuta 2013

Sekalaista ajatusvirtaa




Auringon noustessa kultaamaan puut ja pensaat, käppäilin kamera kädessä ulos kuvaamaan kasvojansa pesseyttä pihamaata. Vesisade on viilentänyt ja raikastanut ilman ja kaiken elollisen, mutta minusta se on kuorinut esiin surumielisyyden, kaihonkin.
"Ei se raukaksi tee, sitä jos pyyhkäisee silmäkulmastaan kyyneleen, siihen kumman tiukkaan tarttuneen.."
Loirin Inari soi kaihoa ja ikävää ja siihen on melankolisen helppo samaistua.

Jos omaa melankolisuuttaan on vaikea käsittää niin omassa pihassaan tehtyjä istutusratkaisuja eri toten. Kenen päähän pälähti istuttaa tammi kuusiaidan viereen?. Hevoskastanja taas on vallannut talon päädyssä sellaisen tilan, että eiku vesuroimaan sen alta ja läheisyydestä pienempiä pensaita. Niin lähtivät mökkiruusu, juhannusruusu ja kolmas luonnosta löydetty ruusu, ja kastanja sai kasvutilaa ympärilleen. Aune-päärynä kököttää kohta kastanjan suojassa, varjossakin, niin pelkään. Mutta se saa olla, sillä ajatus itse kasvatetuista päärynoistä saa veden kielelle.


Kastanjat ovat alkaneet kasvattaa möhkylöitään ja mitä ilmeisemmin pitävät tästä suvesta sateineen ja auringonpaisteineen.

Helmikuun lopulla istutetut tomaatintaimet viruivat kituen purkeissaan aikansa, olimme jo valmiit ostettuihin taimiin, viimeisenä keinona kannoimme ne sisään auringon puolelle ikkunan tuntumaan, ja kas kummaa, kuin etelänmatkalaiset konsanaan, alkoivat lehdet saada väriä ja kasvukin elpyi silmissä. Nyt kasvihuone näyttää tältä ja pieniä tomaatinalkujakin pilkistää, joten jos kesää riittää syyskuulle toiveissa on omaa satoa. Ei paha.

Palloheisi on näyttänyt Kuvittelijalle voimansa, niinpä en voi unohtaa keneltä olen saanut alun tähän kaunistukseen. Kuin antajansakin, se on opettanut minulle kärsivällisyyttä. "Voi kuinka me sinua kaivataan..."


Pääskysetkin ihmettelevät tätä kesää, miten keskelle pihamaata voi yht'äkkiä ilmestyä lätäkkö, missä voi juoda ja peilata itseään.


Kesästä innostuneena Kuvittelijakin luuli kasvaneensa itäistä pituutta, enemmän kuin läntistä leveyttä ja asteli suihkunraikkaana kauppaan uimapuvun ostoon. Tietty määrä tarmoa tarvitaan, ennen kuin pystyy sovituskopin ahtaudessa katsomaan itseään peiliin. Koppi vaan pyörähteli kun kiskoin ja ahtauduin kyseiseen vaatteeseen. Ja näkymät sitten, voi turkanen, voin mä harrastaa naku-uinia edelleenkin rannan rauhassa. Onko se niin vaikeaa tehdä uimapukua Rubensin mitat omaavalle, kysyn vaan? Ei luulisi. Kaksi levyistä mustaa stretsiä ja kaksinkertaiset saumurilla vahvistetut saumat. Huom. eikä rinnan päälle mitään kirkuvan punaista kukkaa, eikä varsinkaan toppauksia!

Tuletko poimimaan, nyt näitä on.



 

11 kommenttia:

  1. En ole vuosiin uinut uimapuvussa, nakuna vaan, mökillä ei kukaan katsele.
    Viime kesänä tajusin, kun piti mennä uimaan ihan muualla, ettei minulla ole uimapukua. Oli outoa. No, miss märkä-teepaitana nousin merestä.

    En osta uimapukua, en :(

    VastaaPoista
  2. Sulla on siellä niin kaunista joka paikassa. Lintusillakin on oma uimaaltaansa, hi!
    Ja se uimapuvun koitto on kamalaa, en taida uskaltautua siihen juttuun tänä kesänä lainkaan, hi!
    Hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
  3. ihana varsinkin punainen kanerva kelopuiden seassa

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja vehreää,tätä katsellessa melankolisuus katoaa! Ihania kukia!!

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvia! Ihania pääskysiä, niitä meillä ei näy, onneksi äidin luona saan ihailla niiden liitoa.
    Olemme jo syöneet ensimmäiset kurkut kasvihuoneesta, mutta tomaatit eivät ole saaneet vielä väriä.

    Naurattaa tuo uimapukujuttu, vaikka ei saisi nauraa, itselleni nauran, kun samat hiet on koettu. Uskollisesti kun etsin, niin löysin sopivan, joten ei se mahdotonta ole.
    Hauska piirros taas :-)

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia, eka on mun mielestä kuitenkin number ykkönen.
    Uimapuvuista, pari viikkoa sitten pistäydyin ao. kaupassa. Kun mulla on tosi kaunis - ja kallis simppari (housut ja sellainen hameellinen yläosa), jonka kanssa käyn uimahallissa. Aikomus olis ostaa halliuikkari, ettei tää mun ainoa kulu allasvedessä. Myyjä nauroi ja sanoi, että "kuluu" ne käyttämättäminäkin. Nyt oli nättejä hameellisia yksosaisia (sellaiset syvään uurretut lahkeet on täysin out, onneksi). Mutta emmä jaksanutkaan alkaa sovitella, joten mulla on edelleen tää yksi ja ainoo.

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia, nuo kukat poimisin mielelläni.
    Minulle tulisi ruusuja ikävä, istutit ne varmaan jonnekin muualle.

    VastaaPoista
  8. Etenkin ensimmäinen ja viimeinen kuva, ihania.
    Tuo uikkarien osto on aina yhtä työlästä. Seuraavaksi ostan sellaisen tankinin, ainakin niin olen ajatellut.
    Kiva postaus!

    VastaaPoista
  9. luulin ekaks et olit lähtenyt reissuun. mulle vois käydä samoin, jos yllättäin löytäisin itseni sovituskopista;)

    VastaaPoista
  10. En osta uimapukua. En mistään hinnasta. En ottaisi edes ilmatteeksi. Komppaan tässä Susupetalia, jos uimaan menen, niin se on sortsit ja teepaita:)))
    Sellaiset on tämän tyypin ulkoiset mitat:))))
    On muuten komea kastanja, ja varmasti kyllä suorittaa puutarhavalloitusta!

    VastaaPoista
  11. Hauska postaus ja niin monelle meistä tuttua hommaa tuo uimapukujen sovittelu :) Kastanjat ym. ovat minulle täysin outoja puulajeja. Mutta jos tuo hulavanne oikeasti pyörähtelee vyötärölläsi, niin pärjäät pian jopa ampiaisillekin ..;-)

    VastaaPoista