Sekalaista ajatusvirtaa

Auringon noustessa kultaamaan puut ja pensaat, käppäilin kamera kädessä ulos kuvaamaan kasvojansa pesseyttä pihamaata. Vesisade on viilentänyt ja raikastanut ilman ja kaiken elollisen, mutta minusta se on kuorinut esiin surumielisyyden, kaihonkin.
"Ei se raukaksi tee, sitä jos pyyhkäisee silmäkulmastaan kyyneleen, siihen kumman tiukkaan tarttuneen.."
Loirin Inari soi kaihoa ja ikävää ja siihen on melankolisen helppo samaistua.

Jos omaa melankolisuuttaan on vaikea käsittää niin omassa pihassaan tehtyjä istutusratkaisuja eri toten. Kenen päähän pälähti istuttaa tammi kuusiaidan viereen?. Hevoskastanja taas on vallannut talon päädyssä sellaisen tilan, että eiku vesuroimaan sen alta ja läheisyydestä pienempiä pensaita. Niin lähtivät mökkiruusu, juhannusruusu ja kolmas luonnosta löydetty ruusu, ja kastanja sai kasvutilaa ympärilleen. Aune-päärynä kököttää kohta kastanjan suojassa, varjossakin, niin pelkään. Mutta se saa olla, sillä ajatus itse kasvatetuista päärynoistä saa veden kielelle.

Kastanjat ovat alkaneet kasvattaa möhkylöitään ja mitä ilmeisemmin pitävät tästä suvesta sateineen ja auringonpaisteineen.

Helmikuun lopulla istutetut tomaatintaimet viruivat kituen purkeissaan aikansa, olimme jo valmiit ostettuihin taimiin, viimeisenä keinona kannoimme ne sisään auringon puolelle ikkunan tuntumaan, ja kas kummaa, kuin etelänmatkalaiset konsanaan, alkoivat lehdet saada väriä ja kasvukin elpyi silmissä. Nyt kasvihuone näyttää tältä ja pieniä tomaatinalkujakin pilkistää, joten jos kesää riittää syyskuulle toiveissa on omaa satoa. Ei paha.

Palloheisi on näyttänyt Kuvittelijalle voimansa, niinpä en voi unohtaa keneltä olen saanut alun tähän kaunistukseen. Kuin antajansakin, se on opettanut minulle kärsivällisyyttä. "Voi kuinka me sinua kaivataan..."

Pääskysetkin ihmettelevät tätä kesää, miten keskelle pihamaata voi yht'äkkiä ilmestyä lätäkkö, missä voi juoda ja peilata itseään.

Kesästä innostuneena Kuvittelijakin luuli kasvaneensa itäistä pituutta, enemmän kuin läntistä leveyttä ja asteli suihkunraikkaana kauppaan uimapuvun ostoon. Tietty määrä tarmoa tarvitaan, ennen kuin pystyy sovituskopin ahtaudessa katsomaan itseään peiliin. Koppi vaan pyörähteli kun kiskoin ja ahtauduin kyseiseen vaatteeseen. Ja näkymät sitten, voi turkanen, voin mä harrastaa naku-uinia edelleenkin rannan rauhassa. Onko se niin vaikeaa tehdä uimapukua Rubensin mitat omaavalle, kysyn vaan? Ei luulisi. Kaksi levyistä mustaa stretsiä ja kaksinkertaiset saumurilla vahvistetut saumat. Huom. eikä rinnan päälle mitään kirkuvan punaista kukkaa, eikä varsinkaan toppauksia!

 

Tuletko poimimaan, nyt näitä on.