Minusta tuntuu, kuin edellisestä postauksestani olisi kulunut paaaaaljon aikaa, jos ei päivissä, niin ainakin kokemuksissa, joita on kertynyt roppakaupalla. Ennen joulua fiilistelin millainen jouluni tulisi olemaan. Joitakin koettuja muistoja haluan jakaa kanssanne, elämyksiä, jotka saivat vanhankin nuortumaan ja sielun soimaan herkkiä säveliä.
Aatoaatonaaton kynttilähartaus vanhassa kirkossa sai tunteet nousemaan uusiin ulottuvuuksiin. Laulut ja kohti tuleva teksti, ja kaiken yllä leijuva pyhän tuntu. Kynttilät lyhdyissä väreilivät ihmislapsen sydämen lailla.
Perheen kokoontuessa joulupöytään koin runoilijan tavoin; tässä ympärilläni ovat ne ihmiset joille minun on tarkoitettu olemaan hyvä. Joitakin asioita on vaan niin mahdoton puristaa sanojen muotoon. Musiikkiesitys, vaivalla kootun piparkakkutalon maisteleminen ja riemu yhdessä olemisesta, lämmitti mukavasti sydäntäni.
Tapanin ajelu suvun perinteiseen joulujuhlaan ja siellä virinnyt joululaulutuokio oli ehdottomasti päivän parasta antia. Allekirjoittanutkin sai yllätyksellisesti pääosan Petteri Punakuono- esityksessä, koska ennen joulua otettu varaslähtö suklaan suloiseen maailmaan sai aikaan komeahkon finnin keskelle nenäpäätä jouluani valaisemaan.
Ensimmäinen arkipäivä joulun jälkeen kuljetti meidät Reposaareen, meren rantaan, jonka usvainen kauneus oli todella palkitsevaa kauan jatkuneen ylensyömisen ja vaakatasossa oleskelun jälkeen. Ei haitannut sade, eikä rannan liukkaat kivet, olo oli kaikin puolin viihtyisä. Valopilkku, muuten sateisessa maisemassa oli tyrnimarjat, joita oli pensaissa todella runsaasti.
Hyväksi lopuksi sananen Kuvittelijan psyykestä. Olen ollut viime aikoina tosi saamaton kommenttien kirjoittamisessa. Suonettehan sen anteeksi, sillä syksy on minulle aina niin vaikeaa aikaa. Pimeys ahdistaa. Valon tarpeeni on huutava. Nyt on kuitenkin käännytty kulkemaan kohti kevättä. Ja toivon mukaan kevät herättää minussa uinuvan karhun talvihorroksesta lisääntyvän valon myötä.
Toivon kaikille blogini vierailijoille oikein hyvää vuotta 2014!
Lämpimin terveisin Kuvittelija
Kiitos samoin Sinulle! Kaikkea hyvää Uuteen Vuoteen!
VastaaPoistaTämä pimeys tosiaankin rasittaa psyykeä, vettä satanut monta päivää, liukasta että henkensä kaupalla käy jo postilaatikolla! Parin viikon kuluttua huomaa jo päivän jatkuneen, -oli sitten lunta tai ei!
Heippa Sini!
VastaaPoistaTäälläkin sataa ja sataa parasta aikaa. Minua kutsuu lämmin sohva jonka uumeniin aion kääriytyä.
Joulun nauhoitetut ohjelmat odottavat katsojaa...
Kyllähän tämä pimeys on niin ..hmmm hankalaa ja laittaa hermot koetukselle.
VastaaPoistaLyhyt aika ulkoilla tai tehdä pihalla jotakin puuhaa. Ja sitten kuitenkin sataa.
Tukkoiseksi vetää kaikinpuolin olotilan.
Parempaa seuraavaa vuotta sinullekkin!
Taina
Poistatänään onneksi aurinko vilahti, siitä riemuisena lähdin kuvaamaan. Kts. bannerikuva!
Lämpimät jouluterkut sinullekin ♥
VastaaPoistaSeijastiina
PoistaKohta vuosi vaihtuu. Uusi on jo oven takana. sitä odotellessa...
Pimeys vierittää ajan ja se vierii vain liian nopeasti, ei oikein ehdi kaikkea mitä pitäisi. Onneksi mennään jo valoa kohti.
VastaaPoistaMukavaa joulun jatkoa sinulle ja
oikein hyvää uutta vuotta.
Arleena
VastaaPoistaValoa kohti meneminen antaa uutta potkua elämään. Tänään täällä oli jo lupaavan valoista auringon säteet kulyasivat tienoon ihanasti.
Lämmin kuvaus tunteiden täyttämästä joulustasi. Kiitos kun jaoit sen kanssamme. Osaat kadehdittavasti ilmaista hyvää oloasi (vaikka siinä rinnalla saattaakin kulkea myös tummempia ajatuksia, kuten postauksessasi myös toit esille).
VastaaPoistaHyvää vuotta 2014 Sinulle!
Inna V.
PoistaJouluun liittyy lämpimiä muistoja, mutta myös yksi surullinen jonkä jälkeen sävy on muuttunut. Aamutonta yötä ei vielä ole joten suunnataan uuteen valoisin mielin. Eikös niin?
Joulusi on ollut tunnelmallinen ja kun joulu on ohi alkaa päivä hissukseen pidetä. Siis valoa näkyvissä.
VastaaPoistaTämä epätodellinen talvi on sarjassaan ihmetys. Kesällä oli kuivaa ja järvet ja joet huusivat vesipulaa, nyt ne ovat täyttyneet yli ääreidensä. Kyllä täälläin sataa, mutta useimmin onneksi lumena. On taas vaihteeksi kaunis pehmeä vitivalkoinen lumi kattamassa tietä ja metsiä. Minua oikea talven ilme houkuttaa ulos. Ymmärrän, että on ikävää sinulle tämä ikuisuudelta jatkuva tumma syksyn tuntuinen talvi. Ehkä sinun on vaikeampi tajuta minun kaamoshulluuttani, joka pikemminkin tuntee kaihoa sydänalassaan, kun päivät alkavat pitenemisensä. Kerrassaan mahtavaa, että me ihmiset ollaan niin eri puusta.
Toivotan sinulle hyvää vuotta 2014
aimarii
PoistaNiinpä, nyt tosin pitkästä aikaa sataa räntää, joten luntakin on näkyvissä, edes hetken..
Ymmärrän kaamoshulluuttasi ja jollain kaihon osasella kaipaan Lappiin joulua viettämään. Mieheni lupaa antaa kyytin lähinna olevalle asemalle, mutta mukaan ei lupaa tulla, sillä jouluksi en kotoa mihinkään lähde.
Tiedän, että pitkä pimeä syys liittyy elämässäni pitkään pimeään aikaan jolloin valo ei "kuoleman varjon maahan" loistanut. Vuosi vuodelta suru pyyhkiytyy pois, mutta palaa toisinaan pieninä osasina mielen pinnalle. Sellaista elämä on.
Hyvää vuotta 2014, pitääpä oppia sekin sisäistämään.