Tiedättekö mikä on hiihtelijän ja hiihtäjän ero? Sitäkin pohdin eilen, kun polvet aladoopina ja aluspaita märkänä yritin pitää naskartelijan katseeni ulottuvissa. Annoin hänelle luvan hiihtää lujaa, sillä tärisevät polveni ja hengitykseni tiheys ei luvannut hyvää matkaseuraa ajatellen. Jos unohtaa edelliset puutteet jäällä oli mainio hiihtää. Noin viiden sentin kerros pehmeää lunta ei pahemmin haitannut hiihtelyä ja harvinaista kyllä, ei edes tuullut, mitä niin usein tuppaa järvellä tekemään.
Olisi pitänyt ottaa oppia puista. Niiden nöyryys on puhuttelevan kaunista. Tietysti taapersin kamera kaulassa joten sain ikuistaa puiden ikiaikaista oppia. "Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis" Jo ensimmäinen sujutteluni järven jäälle olisi mahtanut olla kaunista katseltavaa. Polvet harallaan ja vaappuen päädyin järven jäälle. Lisäksi suksistani tuntui puuttuvan kääntöominaisuus, joten suoraan vaan alas niin pitkälle kun painovoima vei..
Huomatkaa rakkaat kanssablokkaajat, idea hiihtämisestä oli minun ja usutin naskartelijankin ensimmäistä kertaa suksille tänä talvena. Olisi minun se vanhastaan pitänyt tietää, että jo monojen laitto jalkaan tuo tarpeellisen hien pintaan, saatikka sitten sitoa itsensä vielä kiinni niihin lautoihin. Eikä mieleeni olleet edes ehtineet ne vanhat kouluaikojen muistot hiihtokilpailuista verenmakuisine suineen.
Maisemaa ei käynyt moittiminen. Järveä reunasteneet puut olivat kuorruttaneet itsensä mitä kauniimmin ja lumi jään keralla oli tehnyt ihailtavakseni kauneimpia taideteoksia mitä kuunaan osasi kuvitella.
Aurinko pysyi piilossa, se ei toiveistani huolimatta suostunut näyttäytymään. Mutta se riitti minulle, niin kuin hiiteleminenkin, sillä jossain vaiheessa käänsin sukseni takaisin rantaa kohti. Kahvi tulisi maistumaan ihanalta. Ja lieden lämmössä olisi mukava kuivatella märkää paitaansa.
Annoin itselleni papukaijamerkin yrittämisestä. Ja jos kunto tästä nyt kohisten alkaa nousta, saatan löytää itseni toistekin lylyä lykkimästä.
Arvaatteko muuten mikä on kuvittelijan mielestä hiihtäjän ja hiihtelijän ero?
Perässä hiihtelijöitä on tullut tunnettua, hiihtäjiä en niinkään.
VastaaPoistaHyvä sinä!! Minua ei saisi suksille kuin kuolemala uhkailemalla ja sittenkin voisi tehdä tiukkaa.
Kiitos Susu!
PoistaNo, kyllä hiihtelemiseni enempi sellaista pakkopullaa oli, hyvä mieli tuli vasta jälkeenpäin.
Aivan ihana postaus niin kuvineen kuin hauskoine teksteineenkin!!
VastaaPoistaHiihtäjä mennä lykkii, hiihtelijä ehtii nauttia kauniista maisemistakin :))
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Sirpa!
PoistaTodella nauttii katselusta enempi kuin hiihtelystä.
Hyvä sinä, papukaijamerkkisi olet ansainnut. Kyllä on kauniit maisemat.
VastaaPoistaHiihtelijän tuntee kaulassa roikkuvasta kamerasta :)
Miiwi
PoistaPapukaijamerkit ovat tehneet minut aina niin iloiseksi, kiitos!
Kaulassa roikkuvasta kamerasta, niinpä, ja joistakin muista riippuvista paikoista;heh-ee
hah, toinen menee ja toinen meinaa!
VastaaPoistaNuo norjat puiset kaariportit on niin kauniita metsäpolkujen koristeita!
Parasta on kuitenkin hiihtokahvit ja paakkelsi.
Hyvä sinä!!! Ohoh, täällä meinaa paistaa aurinko!
Meinaan, että sinäkin meinaat. Tuntuu niin mukavalta meinaajan vinkkelistä!
PoistaPaakkelsit oli kotona, mutta muuta murua oli riittämiin. Ja kahvia, aah!
Nyt puhallat sen auringon kiireen vilkkaa tännepäin, täälläkin meinaan kaivataan sitä...
Minähän tyttö puhalsin... se hävisi täältä tyystin poies.
PoistaHitaasti hiihtelee hiihtelijä ja kauniita maisemia ihailee.
VastaaPoistaNoissa maisemissa ei kannata kiirehtiä, vaan paras on siemaista tuplasti happea ja näppäillä muistoksi kuvia.
Juuri näin Arleena: Happea tuplakuvilla ja pieni hiki kuvittelijan pinnassa, siinä osallistumisen iloa kerrakseen.
PoistaJäin tänne oikein asumaan, kun ensin piti lukea kaikki hyvät neuvot edelliseen postaukseen :-D
VastaaPoistaJa lisää näyttää tulevan, kun suksillekin jo olet päässyt. Minä hiihdin nuorena kiintiöni täyteen. Kilpailin ja sitten Hyräilijän ja lasten kanssa hiihdettiin ja lasketeltiin.
Sinun latusi näyttää niin houkuttelevalta, että kameran kanssa voisin itsekin kuitenkin lähteä. Jäällä en ole paljoa hiihtänyt, koska aina pelkään, että se pettää altani. Aurinkoisella ilmalla se olisi varmaan upeaa. Hienoja kuvia sait ilman aurinkoakin.
Unna!
PoistaMä en oo hiihtänyt edes nuorempana, joten kiintöistä kohdallani ei voi edes hiiskaista, mutta tulipahan kokeilluksi.
Maisema järvellä on lähes satumainen, niin monta pupunloikkaa ja ketunkävelyä ylitin että.. Ja olinpa näkeväni ilveksen jäljetkin metsässä. Naskartelija kyllä epäsi, mutta mä intin, että mikä muu eläin tekee pyöreät jäljet metsään..
Hienosti olet päässyt alkuun. Kuvaaminen ja maisemien ihailu onnistuu mainiosti hiihtelyn kanssa. Kun vauhdin pitää sopivana, se on nautinto, usko pois. Kannattaa palkita itsensä myös kunnon reissukaffeilla.
VastaaPoistaEttäkö mikä hiihtelijän ja hiihtäjän ero? Hiihtelijä huomaa ja näkee paljon muuta matkallaan, kuin vain ladun edessään. Hiihtelijä kiinnittää enemmän huomiotaan luontoon, huomaa esim. kaikki hiihtelijää nöyrästi kumartavat puut.
Olen myös vuosien saatossa siirtynyt hiihtelijöiden joukkoon nauttimaan.
Mä olen hyvä palkitsemisasiassa. Siis hiihtämään jatkossakin jos tulosta voi odottaa palkintojen kera..
PoistaSe on totta, hitaasti kiirehtien ulkopuolinen maisema avautuu eteen paljon rikkaampana.
Melkein sain sen verenmaun suuhuni :)
VastaaPoistaTämä oli kyllä mukavasti kerrottu ja kuvitettu!
Hiihto on aikamoinen laji! Se herättää kirjoittajassa tunteiden koko skaalan.
PoistaTällä hiihtelyretkellä oli leppoisaa, kaunista ja kaikin puolin mukavaa, kiitos! Omasta hiihtelystä lienee kuutisen vuotta.
VastaaPoistaTällä hiihtelyretkellä oli leppoisaa, kaunista ja kaikin puolin mukavaa, kiitos! Omasta hiihtelystä lienee kuutisen vuotta.
VastaaPoistaPico
PoistaNyt on korkea aika nousta suksille, tuntuu varmasti erilaiselta ja eksoottiseltakin?!
Just noin. Hiljaa hyvä tulee. Sopiva vauhti niin, että ehtii napsimaan kuviakin. Hyvä sinä!
VastaaPoistaHarry K.
PoistaAina pitää ehtiä kameran kanssa, siksikin tuo perässähiihtelijän rooli istuu niin passelisti hartioilleni.
Säännöllinen liikunta on hyvä tapa. Luin tuossa eilen internetistä, että liikunta tunti ruokailun jälkeen syö tehokkaimmin kaloreita.
VastaaPoistaKiitos Aina!
PoistaTaidankin sitten lähteä taipaleelle tänään ruokailun jälkeen.
Hiihttäjä hiihtää,hiihtelijä ehtii kuvata ja kuvitella.
VastaaPoista