torstai 14. marraskuuta 2013

Valokuvatorstain




303. haaste on kaamos.
Minulle kaamos on ensisijaisesti mielentila. Tässä tilassani auringonvalolle olisi kysyntää. Kun aamuhämärä antaa iltahämärälle kättä ja siinä välissä sataa ja tuulee, mieleni kaamos on huippulukemissa. Olen yrittänyt sopeutua ja löytää kaamoksesta elämänvoimaa. Suolla ja metsässä se tulee vastaan, ja opettaa hyväksymään.

                                Kotipihan vallaton veitikka ei kaamoksesta piittaa.

                                         Lisää kaamoskuvia täällä.



10 kommenttia:

  1. Kaamoksen eläneenä muutaman kesänkin yli, tiedän, että tuo on totta. Kaamos on mielentila.

    Onneksi on vuosien mittaan oppinut joitain keinoja olla putoamatta liian syvälle pimeään. Sinnitellään.

    VastaaPoista
  2. Ulkoilu luonnossa on hyvä vastapaino sisällä nuokkumiselle.

    VastaaPoista
  3. Kaamoksesta saanee myös nauttia!?

    VastaaPoista
  4. Luonnossa kaamos näkyy kauneimmillaan. Oravat piristävät satunnaista kulkijaa sopivasti.

    VastaaPoista
  5. Kaamosaika väsyttää kauheesti :(
    Mutta kyllä me pärjätään.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa että ihmisiä jotka osaa ottaa sen oikein , itse vihaan tätä vuoden aikaa

    VastaaPoista
  7. Ihanan veikeä orava, jonka vaatetus alkaa jo olla talvimuodin mukainen :)

    VastaaPoista
  8. Oikeasta paikasta olet hakenut piristystä kaamoksen torjuntaan!
    Siellä kyllä mieli ja koko kroppa virkistyy ja saa uutta voimaa jatkaa pimeydessä...ja ennen kuin huomataankaan, niin onkin jo taas kevät!

    VastaaPoista
  9. Kaunis kuva tuo ensimmäinen !!!

    VastaaPoista
  10. Kaamos on tosiaan mielentila ja välillä on vaikea keksiä keinoja siitä selviämiseen, mutta aina siitä jotenkin selviää. Tuo oravakuva on hauska :) Molemmat kuvat on kauniita.

    VastaaPoista