torstai 14. marraskuuta 2013
Valokuvatorstain
303. haaste on kaamos.
Minulle kaamos on ensisijaisesti mielentila. Tässä tilassani auringonvalolle olisi kysyntää. Kun aamuhämärä antaa iltahämärälle kättä ja siinä välissä sataa ja tuulee, mieleni kaamos on huippulukemissa. Olen yrittänyt sopeutua ja löytää kaamoksesta elämänvoimaa. Suolla ja metsässä se tulee vastaan, ja opettaa hyväksymään.
Kotipihan vallaton veitikka ei kaamoksesta piittaa.
Lisää kaamoskuvia täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaamoksen eläneenä muutaman kesänkin yli, tiedän, että tuo on totta. Kaamos on mielentila.
VastaaPoistaOnneksi on vuosien mittaan oppinut joitain keinoja olla putoamatta liian syvälle pimeään. Sinnitellään.
Ulkoilu luonnossa on hyvä vastapaino sisällä nuokkumiselle.
VastaaPoistaKaamoksesta saanee myös nauttia!?
VastaaPoistaLuonnossa kaamos näkyy kauneimmillaan. Oravat piristävät satunnaista kulkijaa sopivasti.
VastaaPoistaKaamosaika väsyttää kauheesti :(
VastaaPoistaMutta kyllä me pärjätään.
Ihanaa että ihmisiä jotka osaa ottaa sen oikein , itse vihaan tätä vuoden aikaa
VastaaPoistaIhanan veikeä orava, jonka vaatetus alkaa jo olla talvimuodin mukainen :)
VastaaPoistaOikeasta paikasta olet hakenut piristystä kaamoksen torjuntaan!
VastaaPoistaSiellä kyllä mieli ja koko kroppa virkistyy ja saa uutta voimaa jatkaa pimeydessä...ja ennen kuin huomataankaan, niin onkin jo taas kevät!
Kaunis kuva tuo ensimmäinen !!!
VastaaPoistaKaamos on tosiaan mielentila ja välillä on vaikea keksiä keinoja siitä selviämiseen, mutta aina siitä jotenkin selviää. Tuo oravakuva on hauska :) Molemmat kuvat on kauniita.
VastaaPoista