Neljä vuodenaikaa Kuvittelijan silmin

Sain Kahelinkulmalta jo aikapäiviä "aktiivinen luontoblogi-tunnustuksen." Siitä ilahtuneena, mutta niin perin juurin hitaana toimimaan, anelen haastajalta pitkää pinnaa, sillä vastaus haasteeseen alkaa muodostua vasta nyt. Ehkä siksi, ettei se kevät niin vaan tullutkaan, miltä ensin näytti. Pakkaset paukkuu edelleen ja Kuvittelija kulkee villaisissaan ja nenänpäässä tippa. Tuskin tomaatin siemeniäkään kannattaa vielä laittaa kylvöön, luulen mä. No niin, siis haasteeseen. Tässäkin haasteessa on säännöt, mutta koska olen sääntöjen kierron mestari, toteututan tämän tavallani ja toivon ettei haastajani laita sitä pahakseen. Laitan kuvat vuodenajoista, ja kerron mitä ne minulle merkitsevät. Siis vuodenajat.

Kevät
-on minulle Vivaldin neljästä vuodenajoista se ensimmäinen, siis kevät soi
- jo Tapaninpäivänä tunnen miten keväinen tuuli alkaa puhallella mieleni huoneissa
- talvipäivän seisauksen jälkeen lisääntyvä valon määrä saa minut aloittamaan jotain uutta, esim. laihdutusta, joka lähes yhtä säännönmukaisesti kariutuu.
-helmikuussa istutan tomaatin siemenet pieniin purkkeihin, joka vuosi päätän että vain muutama taimi, mutta lopussa niitä on aivan liikaa.
-maaliskuussa toivon, että saan vetää saappaani kärjen avulla pieniä vanoja räntälumeen, että sula vesi pääsee pois puroja pitkin pois.
"Kevät tuli
lumi suli
purot pani
puli,puli" edustaa minulle maalisrunojen aatelia.
-huhtikuussa odottelen hiirenkorvia ja muuttolintuja. Kun 'räystäät tippuu', on Kuvittelijan kevät parhaimmillaan..

Kesä
-on yltäkylläisyyden aikaa
-lumen sulaminen, ensimmäiset hiirenkorvat puissa, joutsenten laulu ja vihdoin tulevat pääskyset
-oma energiani on huipussaan, hypähtelen kamera kaulassa kiveltä toiselle ja usein jään myös kivien väliin pousun huntut märkänä.
-kaikki tapahtuu luonnossa niin kiivaaseen tahtiiin, ettei tahdo pysyä perässä
-riippukeinussa omenapuun alla, syntyvät mielettömät kuvitelmat, jotka usein sellaisiksi jäävätkin
-valoa on, lämpöä on ja ne kesäyöt...
-ensimmäinen mansikkakakku..
-kun vanamo tuoksuu, kissankello kilkattaa, nuokkuhelmikkä taipuu kameran edessä ja lemmikki kukkii on Kuvittelijan kesä.

Syksy
-useimmille ihmisille syksyn saapuminen merkitsee samaa, kuin minulle kevään. Siinä missä valo herättää minut uuteen elämään, saa syksy toiset nauttimaan kynttilän valosta ja pimeistä illoista.
-minulle syksyssä on parasta värit
-sienet ja marjat
-omenat
-kuulakkaat päivät
-ruskamatkat
mutta samalla se tuo mukanaan pimeän ja sateisen sään, pimeyden joka lisääntyy päivä päivältä ja ahdistaa minua. Siksipä syksystäkin kamerani etsi valon pilkahduksia

Talvi
- onneksi pitkä pimeä syksy vaihtuu vihdoin ja viimein joulun valoon. Joulu on juhla keskellä talvea josta alkaa henkinen kevääni.
- sillä tapanina päivä on jo kukonaskelta pitempi, ja se jos mikä antaa toivon kevään tulosta
- talvi on pakkasen ja lumen liitto, jota voi ihailla ikkunasta ja kääriytyä shaalin alle lämpimään
- talvi on kauniita lumisia maisemia
-kuurankukkia
-lumileikkejä
-ja harrastamista laidasta laitaan
-sopivan kevytmielisenä voi tehdä vaikka enkelinkuvia hankeen, jos tarkenee

Mielikuvani vuodenajan vaihteluista ovat kuvin ja mielikuvin lyhyesti luetellut edellä. Jos haluat vastata tähän haasteeseen, olisin enemmän kuin kiitollinen, sillä haastaminen on vaikeinta mitä tiedän. Juuri siksi minusta olisi hauska tietää esim.miten kaupungissa asuva kokee vuodenaikojen vaihtelun. Haluatko kertoa siitä?