Harmaata ulkona, harmaata sisällä. Sade ropisee ruutuun melankolisin sävelin. Kuvittelija kääntää kylkeä, mitäpä ulkona olemisella olisi minulle tarjota? Naskartelija on toista mieltä; ylös kaikk', ylös yhtenä naisena nyt...Eipä auta kuin hilata virttynyt kroppansa pystyasentoon. Millainen sää, sellainen vaatetus. Enemmän on vähemmän tässä tapauksessa, sillä vaatetta voi aina vähentää jos lämmin lykkää liian liki.
Naismuistini mukaan veneajelu Loppiaisena ei ihan heti muistu mieleen. Kummallinen on ollut tämä talvi ainakin säiden puolesta. Lämpöasteita. Nurmikko vihertää kuin kesällä. Monivuotiset kukat hehkuvat vihreää, silmut suurenevat jo. Liekö talvi tulossa ollenkaan?
Loppiaisen veneajelulle;
Kulku veneestä rannalle käy horjuvin askelin. Siitä huolimatta; Metsän tyttö tahdon olla sankar jylhän kuusiston. Mieli alkaa ilmeisesti raittiin ilman avulla virkistyä, ja askel suuntää määrätietoisesti metsän uumeniin. Ensimmäisenä tapaa tutun puuhun kiinnittyneenä. Pahka näyttää kauempaa tytön päältä, kastuneena eksoottisen kauniilta sellaiselta. Otan siitä passikuvan, ties monennenko, jonka liitän lukemattomien puukuvien kansioon. Pitäisikö perustaa jokatytön metsälehti, puita naisen silmin, tai onnellisia ovat puupäät, sillä he rakastavat puita.
Sammal on värittynyt sateisena päivänä lukuisiin vihreän vivahteisiin, joten suuntaan kulkuni ison kiven juureen. Hyvää ja kaunista on tarjolla ylen määrin. Kamera laulaa omaa lauluaan, kun mutkalle kääntyneenä haen parempia kuvakulmia, sillä valo metsän siimeksessä on hakusessa.
Eikä pahalta näytä syksyinen lehtikään, lukemattomine uurteineen, sillä talvi ei ole vielä tehnyt siitä selvää.
Mutta hei, kuka on jättänut valkoisen paperin metsän keskelle puukarahkan alle. Olen jo ottamassa pitkän askeleen, mutta Naskartelija pysäyttää minut ja nostaa sormen suunsa eteen varoittaen minua. Katso tarkempaan, hän kuiskaa. Minä katson;
Pupuli on hankkinut suojavärin, miettineekö samalla, missä lumi viipyy? Kuvittelija saa kameran vaivoin hilatuksi kuvausasentoon, samalla jänönen loikkii metsän pimentoon. Näinkö oikein? Olisinko ehtinyt napsaista siitä kuvan?
Aina kannattaa lähteä metsäretkelle, tuntui miltä tuntui..
Terkkuja metsän väeltä!
Kauniita kuvia, piristäviä löysit retkeltäsi ja pupun kuvaan saanti onkin vaikuttava, siinä se on ja niin valkoinen, toinen ihan ihmeissään on.
VastaaPoistaTuo pahka, siitä tuli eka mieleen kiepille kiertynyt metsän eläin, silmätkin on jotka sua seuraa vähän unisenaan :)
Valloittava postaus, hyvä että lähdit liikkeelle.
Seijastiina
PoistaNyt kun sanoit, minäkin näen siinä kiertyneen metsän eläimen. Ketun joka silmä tarkkana seuraa edesottamuksiani.
Onnellinen olin retken jälkeen, vaikka lähtö tuntui niin takkuiselta.
Ihanaa..juuri tuollaisena näen metsän, niin täynnä aarteita!
VastaaPoistaTaina
PoistaMetsä on täynnä aarteita, joskus löytää sadun joka askeleella.
Hienoa, kun sait pupujussinkin vielä kaiken muun ihanuuden lisäksi kuviin.
VastaaPoistaMainio tuo kanto vihreä baskeri pääsään :))
Ei ollut lainkaan huono metsäreissu!
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Sirpa
PoistaKiitos toivotuksista!
Joulukoristeita laittelen kaappeihin ja lauleskelen, ehkä ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän, ei voi toivo pettää...
Pupuli oli ihan bonusta.
Kävelyltä minäkin just palailin, sää mitä mainioin, ei pimeääkään. Kyllä Naskartelija tietää, miten hyvää ulkoilu tekee mielelle. Virkistyksen lisänä sait mukavia kuvia, jänöjussistakin ehdit napsasta. Nyt saa pupunen olla varuillaan, kun valkoinen väri ei suojaa siten, kuin pitäisi.
VastaaPoistaAimarii
PoistaNaskartelija tietää, minulla on laiskasuoni ollut viime päivät tosi kireällä, ihan piti piiskata itsensä liikkeelle. Lopputulos oli hyvä mieli ja into uuteen liikkumiseen.
Toivottavasti tulee lunta pian, sillä pupu oli kuin valkoinen huutomerkki vihreän metsän keskellä.
Jänönen kattelee uteliaana,jotta missäs lumi viipyy,sais todellakin tulla lunta jo,,.Kävin sauvakävelee aamulla,ihanaa lenkkeilyä,sielu lepää ja sitä rauhoittuu mieleltäänkin,luonnossa,,.Hyvää alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaTansku
PoistaSauvakävelyllä saa ainakin endorfiinejä ja punan poskille.
Toivon pupun lailla pientä lumipeitettä, toisaalta, lumen keskeltä emme olisi pupua havainneet.
Kauniit kuvat, nautin niistäkin.
VastaaPoistaArleena
PoistaLuonto on nyt niin kaunis.
Yleensä yllättyy positiivisesti, kun pääsee liikkeelle vaikka ei yhtään viitsisi. Kunhan viitsii vapauttaa ulkona mielensä haistelemaan ja katsomaan ympärilleen eikä ulkonakin vain jurnuta "minua ei huvita kävellä" kuten minulle joskus käy.
VastaaPoistaSinä löysin upeat luonnon värit.
Inna Vaara
PoistaTotta puhut! Minua sai vetää kuin aasia korvista, mutta sitten kun pääsin liikkumisen makuun elämä maistui pullalta.
Sateen jälkeen metsä viheriöi ja lukemattomat vihreän värit ihastuttivat siellä.
Kiitos vaan terkuista. Komeat metsäkuvat olet saanut vaikka vuodenaika on pimeä..
VastaaPoistaHarry Koo
PoistaIloni jäniksen kohtaamisesta oli niin suuri, että oli pakko kirjoittaa terveiset metsän väeltä.
Pupuli ei varmaan tiennyt miten ison ilon sai aikaan Kuvittelijan mielessä.
Kuvien lisäksi sait terveellisen happihypyn. Upeeta molemmista asioista.. Pitäisi itsekin ottaa itseä niskasta kiinni ja vinkaista ulos lenkille...
VastaaPoistaOrvokki
PoistaItseään niskasta kiinni, miten kuvaava termiä käytätkään. Olotilani ei kaivannut sateensuhjuista ilmaa ja vuode veti puoleensa, mutta olinpa iloinen että tuli lähdettyä.
VastaaPoistaNostan hattua! Minä en ole liikkunut sohvalta kuin sänkyyn viime päivinä. On kyllä nukkuminenkin niin suloista, mutta kroppa huutaa liikkeelle, joten kait sitä on lähdettävä ainakin kauppaan.
Hyvä sinä!
Susu
VastaaPoistaNukkuminen on suloista, kun vaan saa unen kiinni.
Jos kroppa huutaa liikkeelle, noudata sitä, tiedä vaikka yllättyisit!
Hyvää tätä päivää.
Onnellisia ovat puupäät.. minullekin on jostain syystä kertynyt puukuvia pilvin pimein ja aina vaan lisää kertyy, ei voi mitään kun mielikuvitus laukkaa. Kivoja löytöjä teit, kannatti lähteä liikkeelle.
VastaaPoistaSirokko
PoistaPuun viehätys tulee tuoksuista, muodoista ja mieleen vaikuttavista asioista, jotka nekään eivät liene vähäiset.Vai mitä arvelet?
Ihania kuvia,lumettomia! Täällä paistelee aurinko siniseltä taivaalta, lämpöä 18 plussaa, kohta hilpasen pikkulenkille♥ Mukavaa vuodenalkua!
VastaaPoistaKiiris
PoistaMis oikein oot?
Ei täällä vain paista aurinko, eikä lämpökään natsaa...
Mukavaa sinullekin, missä sitten lienetkin laulamassa; on ihanaa, kun aurinkoinen paistaa..
Totta, säällä kuin säällä liikkeelle, ei tiedä mitä löytää. Sinäkin löysin näin ihmeellisen luonnon. On hienoa kun osatataan pienistäkin asioista löytää hauskaa katseltavaa :)
VastaaPoistaSisko
PoistaPienet ilot ovat suuria iloja, sen olen huomannut monta kertaa..
Tuo kanto piristi mieltä ihan heti. Kun viellä bonuksena pupukin kurkisteli blogissasi, niin tulipa iloa tähänkin mustaan iltaan. Ehkä se valkoisuuskin sieltä vielä tulee,,,
VastaaPoistamm
VastaaPoistaTänään, tai viimeistään huomenna odotan talven tulevan ja tuovan tullessaan maahan valkoisen peitteen. Pupun suojaksi. Ja ilokseni.