keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tarvitseeko tyhjä lato katon?





Kauneus on katsojan silmissä.
Tätä niin kuin montaa muutakin usein kuultua sanapartta olen mielessäni pyöritellyt. Pyöritellyt ainakin silloin, kun valokuvaamisen voima saa minut jälkeenpäin ihmettelemään ja kysymään itseltäni; mikä minua tässä kohteessa viehättää. Olimme tulossa mökiltä ja yhtäkkiä Naskartelija päätti pysähtyä ajaen auton tien sivuun. Vanha ja joka suuntaan vinksallaan oleva hirsirakenteinen suuli oli kiinnittänyt huomiomme lähes samanaikaisesti.

Hämärtyvässä illassa, rakennus veti puoleensa magneetin tavoin. Kuin vanhan soittimen säröilevä ääni  rakennus kosketti minussa nuoruusmuistoja. Muistot saapuivat kaukaa ja toivat nenääni kuivan heinän tuoksun. Olin jälleen lapsi. Oli kesä. Ja isä ajoi hevosella isoa heinäkuormaa saapuen ladon eteen. Kohta oviaukko peittyi vauhdilla latoon työnnetyistä heinistä, hangojen avulla siirretyt  heinät siirtyivät tottuneesti heinäpinkan päälle, ja minun tehtäviini kuului sotkea heinät tiiviisti, että mahdollisimman paljon heinää mahtuisi pieneen latoon. Oli kuuma. Jokaisen kuorman välissä isä suolasi heinät, heittäen useita kourallisia karkeaa suolaa heinien joukkoon. Joskus sain suolanrakeen suuhuni. Heinät pistelivät joka paikkaan ja lopuksi pää osui kattonauloihin kun päivä alkoi olla illassa.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Tätä taitoa en ole vanhempana tarvinnut. (Taitaisinko vielä heinän sotkemisen salat, luulen niin, sillä ainakin painovoima olisi puolellani heiniä sulloessa.) Aikuistuessani ajattelin jättää taakseni ne lukemattomat askareet, mihin vanhampani minut laittoivat, sillä harmi oli päällimmäinen tunteeni lapsena, kun konttasin lanttumaata peraten ja naapurin tytöt ja pojat pyöräilivät kilvan uimaan ja muihin kesäleikkeihin huudellen minulle iloisena tervehdyksiään.

Ei tyhjä lato kattoo tarvitse.En tiedä tarvitsisiko minun latoni "katon" mutta joitakin viisauden hippusia tarttui minuunkin, kaikesta huolimatta. Sananlaskuilla ahkeruuten kasvatettu, ei niin vain pääse eroon kasvatusohjeistaan. Sillä,

ei oo koiraa karvoihin katsomista, sanoi äitini ja sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto.

  
Ei lämmin luita riko, eikä vilu vaivoja vähennä. 

 Asunnot olivat hyvin ilmastoituja, eikä home-ongelmaa ollut kuin mehuissa ja leivässä, josta se näppärästi vuoltiin pois. Home paransi laulunääntä, minulle sanottiin ja miksen olisi siihen uskonut, olinhan yhdeksän laulaja koulussa.


Kuvaaminen avaa tien muistoihin, tien jonka joskus luulee kokonaan tukkeutuneen. Polku avautuu tavalla, josta saa kiitollisen mielen. Aikoinaan omia lapsia kasvattaessani opin, että se joka eniten 'kasvoi' ei ollut lapsi. Jälki viisastuneena ajattelee; nyt osaisin kaiken paremmin, mutta tosiasia on että vain naapurin lapset on helpompia kasvattaa.

Kuvittelija kysyykin nyt, onko sinua kasvatettu sananparsien viisauksilla?



23 kommenttia:

  1. Isämme ammensi pohjattomasta sananparsivarastosta viisauksia joka käänteeseen. Ja näitähän riittää:

    Ensin työ, sitten leikki. Tulee mies räkänokasta, vaan ei tyhjän naurajasta.Jolla ei ole riihirimputtimia, sillä ei ole kirkkokemputtimia. Sitä sanaa ei sano, jonka kelkassa ei kule. Ei kukko käskiin laula. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan. Ensin asia tutkitaan, sitten vasta hutkitaan. Yrittänyttä ei laiteta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Malttaa köyhä keittää, vaan ei jäähyttää. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Missä voi sulaa, siinä nahka palaa.

    Tähän on tultu näillä opeilla. Minä olen kuullut, että sokeripala parantaa ääntä, mutta uutta on se, että homekin sitä tekisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piri
      Oijoi, mikä viisauksien suma. Suurimmalta osalta tuttuja, mutta kirkkokemputtimet ja sitä seuraava sananparsi olivat ennenkuulemattomia.

      Meitä näillä ohjeilla kasvatti äiti. Sananparsien varasto tuntui pohjattomalta, sarjaan kuului myös aikas joukko julkaisukelvottomia juttuja.

      Poista
  2. Kauniit kuvat, hienosti patinoituneesta ladosta.

    Kyllä vaan... sananparsia on lapsuudessa tullut kuultua ihan kyllästymiseen asti. Mutta niin tuli myös omat lapset kasvatettua sananparsien avulla. Sitä välillä yllättyi, millaisia sananparsia muistaakaan ja kuinka paljon, kun niiden luuli jo unohtuneen.
    Eniten käyttämäni sananparsi varmaan on:"Sitä saa mitä tilaa..." tai "Niin makaa kuin petaa..." jne. Nuo sinunkin mainitsemat, varsinkin pari ekaa ovat olleet ahkerassa käytössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ameba Donna

      Lato oli minunkin mielestäni tosi kaunis ja muistot jotka heräsivät kuvan myötä ovat ihania.

      Niinpä niin. Keskimmäiseni keräsi näitä viisauksia vihkoonsa, joten kait niitä tuli käyttäneeksi omanakin aikanaan.

      Poista
  3. Heti tuli mieleen ainakin yksi, mummon oppi: "Säästä, säästä, säästä tulitikkukin!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini
      Näin se menee, ja jos jatkais näillä sanaparsilla, jos jonkun tavaran tänään hävität, huomenna sitä tarvitset.

      Poista
  4. Komeat kuvat ladosta!
    Kyllä noita sananparsia kuuli usein, josklus tuntui että liikakin, mutta niin vain kiertää, että omille muksuillekkin niitä tuli saneltua vuosien varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mummeli

      Elämä on usein hyvillä päätöksillä kullattu, niin minäkin aikoinaan päätin olla kasvattajana erilainen kuin oma äitini, mutta sama sabluuna oli käytössä.
      Sananparsineen kaikkineen...

      Poista
  5. Kauniit latokuvat.
    Ei ole sananparsilla ohjattu elämääni, itse kyllä niistä pidän ja koetan jotain aina lohkasta kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina

      Hyvät lohkaisut sopiviin kohtiin keskustelussa tuovat kanssakäymiseen hienoa sykettä.

      Poista
  6. Niin tuttuja ovat minullekin nuo sananparret. Kyllä niitä lapsena kuuli ja mikä etten niitä joskus vielä nytkin käytä.
    Tuli mieleen tämäkin, joka tuulen kylvää, se myrskyn niittää.
    Ai sinäkö sait hyvät lauluäänen hometta maistelemalla? Minäkin yritin, muttei se konsti kohallani tehonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aimarii

      Niinpä niin minulle uskoteltiin, enpä tainnut lapsenakaan asiaan uskoa.

      Vanhaa hyväksi koettua kansanviisautta löytyy eri puolilta Suomea. Onkohan kukaan koonnut niistä kirjaa?

      Poista
  7. Minuakin vetää puoleensa aina nämä harmaat rakennukset.
    Upea on lato.
    Muistan yhden sananparren lapsuudestani. Mummoni käytti aina.
    "Läski on piukassa kuin paska Junttilan tuvan seinässä"
    Mummoni oli pieni ja pyöreä.Piti kontrollia syömisestään.
    Samaa sanontaa käytän minä..pieni ja pyöreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina T.

      Hm, vai Junttilan talon seinässä, meillä oli sakset aina Mäkelän tykönä kiven päällä, kun niitä äidiltä kysyin.

      Minäkin pidän erityisesti harmaista vanhoista rakennuksista.

      Poista
  8. Samanlaisella heinäpellolla on oltu ja ladossa polkemassa heiniä, haravoimassa ojan pientareita jne. Porkkana-, punajuuri- ja kaali sarkoja on perkattu, harvennettu ja keväällä kaalin taimet istutettu.
    Muistoja tulvahti mieleeni paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena
      Me voitais sitten peukuttaa samanlaille lapsuuskokemuksille.

      Muistojen polulla on kiva kulkea.

      Poista
  9. Eipä ole kasvatettu sanaparsilla nuo kaikki olen kuullut vanhemmiten toisten sanomana. Latokuvat on hienoja.

    VastaaPoista
  10. Pidän alimmasta kuvasta erityisesti. Olet vanginnut siihen täydellisen tunnelman.
    Itsekin latoheiniä talloneena muistan haavat jaloissa, joita suola kirvelsi. Tosin sen huomasi vasta ehtoosaunassa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiris
      Nytpä minäkin muistan miten ehtoosaunassa jalat kirvelsi..

      Poista
  11. Tuota ladon katon tarpeettomuutta en ole ennen kuullut, kaikki muut sanonnat on tuttuja lapsuudesta, ja paljon paljon muita, jotka muistan vasta kun kuulen ne. Näiden avullahan meitä tosiaan kasvatettiin, joka tilanteeseen melkein löytyi sopiva. Homettakin on tullut syötyä, jotta laulunääni paranisi, ei vaan toiminut, mutta äänellään se variskin laulaa. Kivoja muistoja herätteli latosi.

    VastaaPoista
  12. Sirokko

    Kasvatus konsteina ihan pätevät sanonnat eivät taitaisi nykynuoriimme enää upota?

    VastaaPoista