Kauan suunnitelmissa ollut metsän harvennus saunan ja mökin välissä tuli ajankohtaiseksi, kun naskartelija nakitti minut sanoista kiinni: "Nyt olisi hyvä harvennuspäivä, jos saisi apulaisen kiskomaan kuusenoksia metsän pimentoon." Minullehan se sopii, sanoin ja ennen kuin huomasinkaan seisoin tönkkömuikkuna isoissa haalareissani ja muutamaa numeroa liian suurissa saappaissa arbeettan äärellä. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun moottorisaha hyrähti käyntiin ja puuta alkoi kaatua.
Alkuun kaikki sujui kuin rasvattu ja kävin 'nuoruuden' innolla kiinni oksiin kasaten niistä kerta kerralta isomman vyyhdin kainalooni. Kuusia kuten ihmisiä, on monenlaisia. Harvaoksisista tuli ystäviäni, pitkä-ja tuuheaoksaiset sotkeutuivat jalkojeni alle. Olin monta kertaa kaatua taakkani kanssa poluille ja lepotauon odottaminen näkyi jo kauas tulipunaisista poskistani.
Miten äärimmäisen rentouttavaa oli pötköttää kuusivuoteella. Miksei metsässä voisi nukkua kuusien oksista tehdyssä laavussa ja hengittää raikasta ulkoilmaa, mietiskelin siinä hiljaa maatessani. Lopuksi piti kaataa saunaan päin kallellaan oleva koivu. Siinä sahaajan toimia seuratessani tiesin, metsuria ei minusta olisi koskaan tullut, sillä puun kaatosuunnan arvioimiseen tarvittavaa kokemusta ei opita kuin käytännön työssä. Se meni just siihen minne piti, sanoi metsuri koivun kaaduttua.
Lopuksi kärrättiin puut pinoon ja ah miten maukkaalta kahvi maistui töiden lomassa.
Illalla kotona tutustuin uusiin lihaksiin, joita en, huomasin, ollut käyttänyt pitkään aikaan. Kuinkahan monta metsäistä puuhapäivää tarvittaisiin jo kadotetun kuntoni saavuttamiseksi ennalleen? Lähdetäänkö huomenna uudestaan, metsurin kysymykseen vastasin; suutari pysyköön lestissään...
Tänään puuhastelin akryylivärien kimpussa. Tykkään kyllä enempi vesiväreistä, mutta ei yrittänyttä laiteta.
Oikein ihanaista alkavaa viikkoa kaikille teille, jotka vierailette blogissani!
Miten sitä onkaan niin paljon lihaksia, joista ei ole tietoinen edes vuosikymmenien jälkeen!
VastaaPoistaMetsurin homma on hurjaa, minulle sopisi paremmin tuo kuusen alla köllötteleminen, paitsi etten pääsisi omin neuvoin tuolta ylös.
Itselläni olen huomannut, että mieliala vaikuttaa siihen, minkälaisia materiaaleja käyttää maalatessa. Onneksi on valinnanvaraa.
Susu
PoistaItse asiassa tuo kuusen alla köllöttäminen oli paljon hauskempaa kuin luulinkaan, heittätymisessä on aina omat riskinsä. Ylösnousu se vasta voimille otti.
Enpä olekaan aiemmin huomannutkaan mielialan vaikuttavan piirtämiseeni. Nyt huomaan, minulla on intoa piirtää paksusti ja voimakkain värein.
Ihanan postaus! Tuo makoilu kuusivuoteella voisi olla aika mukavaa, tulisi samalla ulkoiltua ;=))
VastaaPoistaItse olen nimittäin nyhjännyt sisällä, on nii-in ikävä sää, ettei ulos tee mieli yhtään.
Kevättä lupaa kaunis bannerisi!
Sirpa
PoistaBannerikuva on taiten valittu. Sadekuva ei napannut joten loihdin kevään arovuokkojen avulla.
Makeasti sanotaan oravankin makaavan sammalvuoteellansa, samaa tein minä, niin makeasti että..
Kiva, sinä olet eri taitava, hallitset moottorisahan käytön ja kaikki.
VastaaPoistaKaunis akvarelli työ, voih, kumpa itse osaisin vielä, varmaan jo väritkin on kuivuneet, on vuosia kun jotain maalasin.
Kivaa viikkoa, tosiaan ihkut nuo kukkaset keväiset bannerissa :)
Seijastiina
VastaaPoistaMoottorisahaa käytteli kyllä Naskartelija, minä olin se joka kurkin nurkan takana.
Piirtäminen on terapiaa minulle, mitään järkevää ei synny, mutta tahto tuhertamiseen on ja pysyy..
Metsurin homma on mukavaa ja ei tarvitse käydä salilla ;)
VastaaPoistaItse tyydyn olemaan vain apurina isojen puiden kaadoissa, vänkäri on hyvä apulainen silloin. Piirtäminen ja maalaaminen on hyvä vastapaino fyysiselle pakertamiselle.
Ameba Dee
VastaaPoistaTosiaan, jos toimisi vaikka metsurin apulaisena ei salille tarvitseisi mennä koskaan. Tuskin pystyisikään, ainakaan alkuaikoina.
Hyviä vastapainoja molemmat. Mosaiikkityöt alkavat myös houkutella.
Pihka tuoksuu, se on luonnon tuoksua eikä siihen voi kyllästyä.
VastaaPoistaVihreät havutkin tuoksuvat.
Tunne melkein niiden tuoksun tänne saakka.
Arleena
VastaaPoistaSe just on parhaista parhainta, kuusen ja pihkan tuoksu. Ja raittiin ilman ja tunteen, että on saanut kammettua itsensä ylös sohvan uumenista. Ja illalla saunan jälkeen olo on niin lokoisa ettei sanat riitä kertomaan.
Havupedillä on tullut nukuttua armeijan aikaan ja hyvin nukutti, niin teltassa kun laavussakin.
VastaaPoistaHarry Koo
PoistaMainitsemaasi asiaa aiemmin ihmetelleenä pyörrän ennakkoluuloiset asenteeni, havupeti on mukava.
Kun metsänrintä punertaa, alkaa pihoilta kuulua moottorisahan pörinä. Taitaa olla se aika. Onnellinen sinä, kun omistat tuollaisen haalarin. Haalari inspiroi pötkähtelyyn. Tuleeko teille nyt järvinäkymä? Näyttää jo järvi pilkottavan ylimmässä kuvassa.
VastaaPoistaPiri
PoistaKuuluu kevääseen tuo moottorisahalintu, ehdottomasti.
Nyt järvi pilkottelee enemmän, ei kuitenkaan kokonaan, sillä tuulelle on hyvä jättää purtavaa. Haalari oli lainassa, mutta kätevä tuollaisissa hommissa.