Kuvittelijan aktiviteetit

ovat olleet ylen runsaat kahden viime viikon aikana. Sohvaperuna on kammennut itsensä ulos ja luontoon.

Sotsilla taisi olla huomattavampi vaikutus liikkumiseeni, mitä tohdin edes ajatella. Ensin nappasi lumilautailu ja sen moninaiset ranit ja korkit Kuvittelijan sellaiseen mielikuvituskierteeseen, ettei siitä päässyt eroon kuin piirtämällä. Sillä kuvitelma itsestäni lumilaudalla johon pikku jalkaseni on sidottu kiinni, kiitämässä huimaa vauhtia alamäkeen, saa sellaiset naurunpyrskähdykset aikaan ettei vähä mitään. Pitäisi pystyä laskemaan myös porraspuun kaidetta pitkin, hypätä hyppyristä ilmaan käsi laudassa kiinni ja päätyä vielä jaloilleen muutaman pyörähdyksen jälkeen. Mitä vielä keksivätkään? Ne kerrat kun viime vuosina olen ollut molemmat jalat irti maasta, ovat päätyneet ks:n polille kipsaustalkoisiin.

Käveleminen suolla ristiin rastiin osoittautuikin sitten huomattavasti koukuttavammaksi, kuin osasin ajatella. Suo oli jäässä ja se kantokykyluokitus oli superia. Ei tarvinnut meikätytön vältellä kermejä ei kuljuja, sai saapastella tuulen kohistessa korvissa ja joutsenten huudellessa tervehdyksiään taivaalta. Luit oikein, ne ovat saapuneet, valkoiset ystävämme. Huutelin niille, että nyt on vasta helmikuu saattaa takatalvi yllättää, huudoistani huolimatta he lensivät määrätietoisesti eteenpäin.

Suon värit, niin huikeat, ja kamera heräsi eloon pitkän hiljaisen ajan jälkeen.

"Matkamies ei mittaa elämää, suuret pyörät pyörii itsestään, pienet täytyy panna pyörimään."

Oppiiko vanha koira temppuja? Geokätköily oli minulle uusi tuttavuus, ja mielenkiintoinen se täytyy myöntää. Mutta sillankaiteen yli kiipeämisen jätin nuoremmille ja ketteräjalkaisimmille, sillä  katsominenkin sai minut pelkäämään.

Olihan se toki jännittävää, kun kätkö löytyi. Saatiin kirjata löytyneeksi monta paikkaa.

Hulppeat luistelusäät on luku sinänsä. Kun tuuli ja leuto sää on pyyhkäissyt lumet näiltä seuduilta, se on tehnyt samalla ihmeitä jäälle. Jään sileä pinta houkuttaa väkisinkin jatkamaan tätä tynkätalvea luistelemalla ja kelkottelemalla. Kalastamisesta puhumattakaan, sillä hääpäivän vietto jäällä onkien  sekä nuotion lämmössä eväitä nautiskellen, jäänee kultaisimpien päivien joukkoon.

 Kuvittelija kiitää luistimilla ainoastaan kuvitelmissaan, sillä aikuisiässä ostetuista luistimista hiiri söi talvivarastossa nauhat ja se oli minulle merkkinä: suutari pysyköön lestissään.

Toivon teille blogini vierailijat oikein nautinnollisia kevätpäiviä, ja jos se tästä vielä talveksi muuttuu, me kyllä kestetään. Eikös niin?

Ensi viikolla laitetaan tomaatin siemenet multaan.