keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Makrohaaste 137
Tällä kertaa kuvataan pikkuväkeä. Äkillinen kohtaaminen pikkuväen kanssa tekee sekä kuvaajalle, että kuvattavalle tepposet. Hetken molemmat pelästyksissään jähmettyivät, mutta tällä kertaa kuvaajan etuna oli kädessä olevan kameran lisäksi nopeammat refleksit.
Kuva on vanha, mutta sykähdyttää vieläkin Kuvittelijaa tämä koettu lähikontakti.
Lisää pikkuväkeä voit katsella täältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mukavia, mutta myös harmillisia ullakon asukkeja.
VastaaPoistaRapistella nämä peijoonit osaavat, mutta omalla tavallaan niin suloisia.
PoistaKomiat korvatupsut tällä kurrella.
VastaaPoistaEn minäkään kaipaa katon täytteisiin näitä, vaikka muuten muakvia seurattavia ovatkin.
Bannerikuva lienee tuore? Joko noin pitkällä kevät!
VastaaPoistaPappilanmummo
VastaaPoistaToin lehtikuusen oksia maljakkoon, noin kolme päivää kului ja sitten alkoivat viheriöidä.
Hieno kohtaaminen! Minullakin oli mielessä linnut tai orava mutta eipä heitä näkynyt tähän hätään!
VastaaPoistaSini
PoistaMinä osallistuin vanhalla kuvalla. Ei sitä ihan joka päivä pääse katsomaan oravaa muutaman sentin etäisyydeltä!
Ihanat lehtikuusen oksat, niitä mieki oikein jäin kattomaan. Ei oo meillä enää, kun kaadettiin pois...
VastaaPoistaOravalla on vesikampaus :)
Sanna
PoistaLehtikuusi on kaunis alkaessaan vihertää.
Lähelle olet päässyt!
VastaaPoistaSusu
PoistaAvasin oven ja siellä se pikku repsukka kurkki minua kasvojeni tasalla oven pielessä.
Ihana kurre, voi ,toisella on märät tupsut ihan, hellyttävä on hän ja ihana kuva ♥
VastaaPoistaSeijastiina
PoistaHellyttävä hän on, totta tosiaan.
Suloinen kurre. Näyttää poikaselta, liekö...
VastaaPoistaLiplatus
PoistaPoikanen vasta, siksi kuvaaminen taisi onnistuakin.
Ilmeikäs kuva! Taitaa olla sateinen sää, kun korvatupsut ovat ihan märät.
VastaaPoistaSuloisia otuksia, mutta syksyisin pohjattoman nälkäisiä. Tai paremminkin kätkijöitä, jotka eivät osaa lopettaa. Joka syksy suunnittelemme erilaista lautaa, mistä saisi säännöstellä.
Usva
PoistaSatoi vettä niin että rapisi, mutta kun avasin ulko-oven sain tietää mistä rapina kuului.
Ompa se säikähtäneen näköinen, voi ressukka. Ihana pikku- orava :) On sillä karvat pystyssä korvissa.
VastaaPoistaPikkuinen se oli ja hellyttävä oli kohtaaminenkin.
PoistaOravaisten pikkuväkeä.
VastaaPoistaArleena
Poistaniitäpä niitä!
Ne pitävät kivaa rapinaa seinällä, ovat hellyyttävän näköisi pieni tuholaisia. Ritva
VastaaPoistaSillarit
VastaaPoistaTotta, niin hellyttäviä ovat.
Meillä käy neljä oravaa säännöllisesti. Ihania, mutta röyhkeitä ja myös vihaisia jos ei heti oo ruokaa tai se on vähissä. Hellyttävähän se Kurre on, nyt ootellaan vaan pikkukurreja, vattat on jo pömpöllään.
VastaaPoistaUnelmikko
VastaaPoistaPikkukurreja, niinpä..
Oravat ovat söpöjä, meillä ne hyörivät lintulaudan alla ja päällä. Sinun orkkusi on sateen kastelemana kuin pieni rokkari ;)
VastaaPoista