Kuusi kuvaa kesästä

Nappasin Marjukan, Kameran kertomaa-blogista tämän haasteen hänen todella upeiden kuviensa ja eletyn kesän innoittamana. Kevät ja kesä on aina ollut minun aikaani, jopa siinä määrin, että koen eläväni aivan eri taajuuksilla silloin. Jo maaliskuussa, kun ilmestyy ensimmäiset pälvet, nuuhkin mullan tuoksua, kuuntelen purojen lirinää ja olen onnellinen pidentyvistä päivistä. Mutta asiaan. Ensimmäinen ilonaiheeni oli kun havaitsin sinitiaisen kotiutuneen mosaiikkipönttöön jota kieli keskellä värkkäsin edellisena talvana.

Kun järven pinta on tyven ja pilvilampaat lipuvat paikalle, koen luontoäidin tai isän olevan perin suopea lapselleen. En kyllästy katsomaan pilvien muotoja ja niiden heijastuksia. "Tämä taivas, tämä maa", niiden arvo on mielessäni/mielestäni mittaamaton.

 

 Kun juhannus on painunut muistojen joukkoon alkaa kalastaja minussa elää ja tunnen kuhan maun suussani. Niinpä istun veneen kokkaan naskartelijan suureksi hämmennykseksi ja upotan veteen vieheeni ja voi sitä riemua kun ensimmäinen nykäys tuntuu!

Vain harvoin kohtaa luonnossa metsässä liikkujan tai kaksi ja silloin on tunne, nyt olen kohdannut jotain elämää suurempaa. Hengitys tiivistyy ja käsi haparoi kameraa, joka juuri äsken pyöri käsissä. Kuin satumaasta he ilmestyivät eteemme tien mutkassa ja satuun he nopeasti katosivat, antaen kuvittelijalle kuitenkin mahdollisuuden tallettaa muisto.

Sateinen kesä mahdollistaa kukkien loiston. Tämä väriltään erittäinen terapeuttinen kukka säilöytyy muistini lokeroihin pitkän ja pimeän varalle.

Lappi. En voi unohtaa tätä myöhemmän iän löytöä joka saa sydämeni läikkymään yli. Puuton lakeus, miten ihana täällä on hengittää. On Kilpisjärvi mielessäin.

Tämän kuuden kesäkuvan haasteen voit napata tästä mukaasi. Niin minäkin tein ja lupaan tulla katsomaan sinun kuviasi, kun käyt jättämässä täällä merkin. 
Rauhallista viikonloppua sinulle!