torstai 14. maaliskuuta 2013
Auringon kilossa
Tekstillä ja kuvilla ei ole mitään asiayhteyttä, ajatusvirtaa kuljettaa ainoastaan Kuvittelijan rajattu mielikuvitus. Liiallinen auringossa oleskelu pakkaspäivänä tuntuu ylittävän Ree-vitamiinin saantisuosituksen.
Etelään viettävällä rinteellä, haapapuiden reunustamana se katsoo sinuun vetoavasti. Aivan kuin se kysyisi, haluatko omistaa minut? Talo edustaa 50-luvun rouheista struktuuria. Alakerta on avoin, valoisa, keskeneräinen, joten tämä monien mahdollisuuksien löytö tarjoaa osaavalle remontti-Reiskalle, ja miksei Reiskattarellekin haasteellisen tavan viettää vapaaa-aikaa.
Jos tämä vanhahko talokaunotar sai polvesi notkahtamaan, suosittelen lämpimästi vanhasta tuulenkaatopuusta sahattua leveähköä lautaa lattiaan, joka on rakentamisen kuuminta hottia meillä ja maailmalla. Nyt kun punapuut ovat käyneet vähiin Kaliforniassa, kannattaa satsata jyhkeään kotimaiseen laatuun.
Mahdollisten kosteusvaurioiden varalle, ehdotan lämmittimien tuomista paikalle hyvissä ajoin, sillä muuten seinämateriaalien runsas valikoima suorastaan tyrmää tottumattoman valtavan monipuolisilla mallistollaan. Naturen suosio on vuosi vuodelta noussut ja maanläheisten värien kirjo vie jalat alta.
50-luku ei olisi 50-luku, ellei se tarjoaisi kivivesipestyjä mattoja sekä aidon Nakkilalaisen jonka selkää stimuloiva malli on kuulu maakunnan rajojen ulkopuolella. Kuomullinen ja sulavalinjainen vaunu noudattaa nature-linjaa ja istuu maisemaan kuin nenä päähän.
Illan hämyssä, kiikkustuolissa ajatuksesi kiitävät rempan alkuaikoihin ja saatat lausahtaa; Muistatkos....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hih, oikein oivallinen rakennusopas. Kaikki tärkeysasiat huomioitu.
VastaaPoistaJa silmäni liimautuivat tuohon kuomulliseen ja sulavalinjaiseen. Hurmaava!
Olet sinä mainio tapaus, Kuvittelija:))))
Joskus on hyvä muistella vanhasta-uutta-rakentajan-muusan pääkoppaa joka tehtävään ryhtyessään, ei aistinut sen laajuutta.
PoistaHyymori auttaa tässä kuten monissa muissakin kiperissä asioissa.
Oikein mukavata ajatusten virtaa kuvien kera!
VastaaPoistaRuska
PoistaAjatus virtaa ja silloin on hyvä antaa virran viedä...
Muisteloita, muisteloita...
VastaaPoistaKuomullisesta tulee mieleen vanha valokuva, jossa isäni ja isosiskoni on, eeeh, siis siskoni istuu samantapaisissa istumarattaissa.
Tykkään sun palapelikuvista.
PS. syyhyävätkö sinun sormesi alkaa kunnostaa tuollaista vanhaa taloa..
Olen saanut vierestä seurata vanhan korjausta ja siinä tuppaa joskus vierestä katsojallekin sormi suuhun, saati sitten toteuttajalle.
PoistaEikös vain olekkin suloiset kuomuvaunut. Vaunujen aatelia.
Kivoja muisteloita..Ja mä ja mun pikkusiskoni ollaan saatu körötellä samantapaisilla ihanilla vaunuilla, hi!
VastaaPoistaHarakka
VastaaPoistaVaunut nähdessäni olin sulaa, niin ihanan vetävät menopelit jotta..
Jälleen niin mukavaa kerrontaa...! Nuo vaunut vetoavat tällaiseen vanhaan mummuun, olisi ihanat omalle lapsenlapselle:)
VastaaPoistaAurinkoa viikonloppuusi!
Eikös vaan olekkin mainion näköiset vaunut?
Poistatajunnan virta mukava virta, annetaan virrata vaan! lastuna laineilla mukana
VastaaPoistaAnnetaan kaikkien virtojen virrata..
PoistaMuisteleminen tekee hyvää ja joskus on ihan pakko muistella. Monenlaiseen kuvasi ja tekstisi minutkin johdattivat.
VastaaPoistaVanha talokaunotar ei saanut polviini notkahtelua. Vastahan semmoinen omalla kohdalla jäi taakse, siis muistoihin. Mutta tuo tukkikasa sävähdyttää.
Tukkikasa säväytti minuakin..
VastaaPoista