Varjossa on viileää, mutta auringon puolella taloa säteet porottavat kuumasti ja olo tuntuu melko ränsistyneeltä. Pitääpä hakeutua varjoon, ja lisättävä juotavan veden määrää.
Elokuun satoa kypsyy, sen kuin ehtii korjata. Vaaleat kuulaat ovat kasvaneet muhkeiksi ja omenapuu voihkii runsaan sadon onnea. Siis hilloamaan. Osani onnesta on omenien pilkkominen keitettäväksi. Keittiössä tuoksuu hillo, kuin Dronningholmilla konsanaan. Naskartelija on elementissään hilloisäntänä. Hän punnitsee, mittaa ja soseuttaa. Hän sekoittaa kuumentaa ja makeuttaa. Hän on hillomaakari.
Sato on tänä vuonna melko runsas, mutta ei hätää, hillolle löytyy ottajansa. (Ainakin aiemmin on löytynyt) Oikein mehukas kuulas saa hymyn kohoamaan koko naamalle. Mehu juoksee sormien lomasta kyynärpäätä kohti ja olo on kuin lapsena konsanaan, paitsi, ettei meillä ollut vaaleita kuulaita vaan superhappamia saunapuun omenia ja niitäkin syötiin innokkaasti joskus muinoin.
Tomaatit saavat uuden olomuodon soseesta jota olen tehnyt "oikotie-onneen-reseptillä". En kalttaa enää tomaatteja, vaan pilkon ne kattilaan valkosipulin ja basilican kera, loraus öljyä sekaan ja muhimaan. Ja sur-rur laite soseuttaa tomaatit soseeksi. Soseen joukkoon leivon isoja lihapyöryköitä joita maustan parmesaanilla, kananmunalla ja mustapippurilla, ja suolalla. Paistamisen jälkeen roiskautan ne soseeseen ja nautin net keitetyn pastan kera ja runsaan parmesankerroksen kanssa. Namskis, sanon minä.
Paljon ei tarvinnut sataa, kun pihamaan nurmikko sai uudet vieraat. Nämä hattivatit ilmestyivät suuren sateen jälkeisenä päivänä osoittaen neuvoen tien vanhoille tutuille kanttarellipaikoille. Kanttarellipitsaa on syöty enemmän kuin olisi hyväksi-minulle.
Pääskysillä on alkaneet kokoontumisajot. Tämän kuvan ehdin näppäistä ennen kuin ne lehahtivat lentoon osoittaen kaiken kattavan valppautensa lähtökiireidensä keskellä.
"Hyvästi jääkää, nyt hyvät ystävät
maille vierahille, jo pääskyt lähtevät."
Ilmassa oleva haikeuden kipinä tarttuu väkisinkin tänne jäävään. Mutta ne tulevat takaisin, eivätkö tulekin?
Hihih-hillomaakari:)))) Voi miten ihanaa lukea soljuvaa maukasta tekstiäsi, ihanilla kuvilla höystettynä. Nam nam!!!!
VastaaPoistaKiiris
VastaaPoistaEtkö ole aiemmin kuullut hillomaakarista? Hillomaakari valloittaa keittiön, samaan aikaan pakenen sieltä etten joutuisi mihinkään kovin tärkeään hommaan, kuten esim. punnitsemaan omenalohkoja.
Minun osani on kehua ja kiittää. siinä olen hyvä!
Olipa maukasta luettavaa jälleen! Silmissäni näin, kuinka valkeakuulaan mehu valui kyynärpäitäsi kohti...:)
VastaaPoistaOlet onnekas, kun sinulla on oma hillomaakari ja tietysti niitä omenoita.
Mukavia viikonlopun hetkiä!
On hyvä asia, että perheessä on edes yksi hillomaakari. Ilolla siirsin hilloiluni osaavampiin käsiin.
PoistaJokos nyt taas on viikonloppu tulossa? En tahdo pysyä ajan perässä vaikka miten hölkkään.
Minä jouduin hillomaakariksi ihan oma-alotteisuuttani, kun en voinut vastustaa omppujen tuoksua, onneksi ei kovin suuria määriä tarvinnut. Joko pääskytkin lähtevät, ehtivätkö ennen minua, runsas pari viikkoa on vielä aikaa kerätä kesämuistoja.
VastaaPoistaSirokko
PoistaOma-aloitteellisuudesta saa aina lisäpisteitä ja papukaijamerkin.
Pääskyjen lähdöstä en tiedä, mutta langat ovat olleet piukeenaan, sunnittelevat varmaankin matkareittejä.
Onpa hyvä kun sinulla on oma hillomestari. Minä joudun kyllä tekemään kaikki osuudet. Tosin puussani oli vasta yksi omena, mutta kyllä jostain lähipiiristä omenia yleensä on ilmestynyt.
VastaaPoistaTomaatit ovat tänä vuonna pääasiassa amppelitomaatteja (vaikka kasvoivatkin ihmeen suuriksi) ja ne häipyvät kummasti suoraan kasvihuoneesta. Yhden runkotomaatin punaposkiset ovat saaneet kaveriksi punasipulia, tilkan öljyä ja yrttejä.
Tomaatit ovat mehukkaita ja superisoja tänä vuonna. Minäkin tykkään sipulista, mutta olen huomannut että vatsani ei, joten olen yrittänyt löytää kiertoteitä maustamisen maailmaan.
PoistaPaljon luonnonsyötävää sinulla.
VastaaPoistaMutta ihanin on noi pääskyset langalla. En ole aikoihin nähnyt tuollaista kuvaa luonnossa.
Aurinkoista puuhasteluperjantaita.
Täällä maaseudun rauhassa näkee vaikka mitä, ne seitsemän metsoa mökkitiellä kutkuttavat vieläkin, kamera oli kotona ja siinä ne seisoivat vaikka miten kauan. Ainoastaan muistokuvina nyt.
PoistaJoo syötävää on vaikka millä mitalla.
ikkunastani näen myös linnuista piukeena roikkuvat langat, siis täälläkin lintujen kokoontumisajot alkaneet. voi et tykkään näistä kuvaannollisista ilmaisuistasi! mul tuli ihan Huovisen Hamsteri mieleen, teilläkin Naskartelijan toimesta lähinnä? kellarin hyllyt täynnänsä hillopurkkeja ja pakastin piripintaan täytettynä. muistelen vielkin lähes kateudella runsaita lakkasaaliita, mitä Naskartelija kantoi kotiin.
VastaaPoistaHuovisen hamsteri, niinpä! Tänä aamuna just sanoin kun katsoin eilistä hillopurkkikasaa keittiössä, että onneksi täällä ei ole karhunvatukoita ei olisi päivää ilman marjastusta.
PoistaPuolukkaan mennään ensi viikolla. Lupasi vetää minut perässään metsään. Huonopolvisena ei marjojen poimiminen ole lempparipuuhaani, mutta jos buranan voimalla koettais.
Niinpä. Ei valoa ilman varjoa ja päinvastoin. Linnut alkavat suunnata pois kylmeneviltä pihoiltamme. Voi taasen sitä talvea, miten sen kestää :o
VastaaPoistaAina, enpä ole uskaltanut luoda talvelle vielä ajatustakaan, sillä pimeitä, sateisia syysiltoja minä kammoan. Tuulen riipiessä lehdet puista, maan mustuus ja öiden pimeneminen, ajatus lumen valosta vähän auttaa. Onpahan kuitenkin luvassa uusi kevät sitten joskus..
PoistaHiljennyt on pihamme lintujen laulusta.
VastaaPoistaSieniä ei ole vielä noussut pihalle, mutta uskon piakkoin ilmestyvän.
Ihanan muhevia ja meheviä kuvia.:)
Mukavaa viikonloppua!
Viikonlopuksi on luvassa sateita, ehkäpä sienetkin virkistyvät?
PoistaIhanat kuvat, erityisesti linjakkaat tomaatit ovat edukseen!
VastaaPoistaTämä vuodenaika tekkee ihmisestä hamsterin :)
Vikki
PoistaTotta, tänään olen taas säilönyt kasvimaan tuotteita.
Ikioma hillomaakari olisikin mukava! Omput ovat meillä vähän rupisia, kun ei ruiskutettu. Tomaatteja tulee senkin edestä. Kiva postaus kuvineen!
VastaaPoistaMillin
PoistaJoopa, tämä tuntuu olevan
oikea tomaattikesä.
Pientä haikeutta on ilmassa, vaikka hillo tuoksuu ja tomaatit värittävät päivääsi. Mikä kumma siinä vaan on, että juuri ensimmäiset merkit syksyn lähestymisestä tuovat tuota haikeutta.
VastaaPoistaAimarii
PoistaHaikeutta on mielessä ja ilmassa.
Kauniita luonnon antimia! Kaunis on ollut kesäkin. Kuulostaa kivalta, kun olette yhdessä keränneet satoa talteen.
VastaaPoistaPakko tässä on innostua sadonkorjuuseen, mallioppiminen se kait on parasta oppimista?
Poista