Syys surumielinen hiipi puseroon

Yht'äkkiä on aivan hiljaista. Jos ei tuulen suhinaa lasketa, huomaa hiljaisuuden varsinkin iltaisin. Lintupönttöjen ympärillä oleva hyörinä on lakannut. Kirjosieppo joka vielä äsken kuumeisen kiihkeästi kantoi ruokaa poikueelleen on kadonnut pihapiiristä. Ainoastaan pääskyset kujertelevat taivaan sinessä. Mustarastas pomppii iltaisin pihamaalla kuunnellen tarkkaavaisesti pää kallellaan matojen liikkeitä ruohistossa. Sen laulua ei enää kuule. Sudenkorennot lentävät korennoille ominaiseen tapaan, sysäyksittäin ja mehiläiset keräävät  kukista mettä. Mutta kaikki laulavat, huhuilevat ja huiluaan soittelevat lintuset ovat ilmeisesti pakanneet soittimensa lähtökuntoon. On hyväksyttävä se tosiasia että kesä kääntyy syksyyn.
Miten nopeasti ajan ratas onkaan kiertänyt odotetun kevään ja kesän jälkeen kulkemaan syksyä kohti. Tuntuu kuin se olisi ollut eilen, kun päivittelin voikukkien runsautta. Syysmaitiainen kukkii nyt, enkä ole uskoa silmiäni. Pysynko enää ollenkaan tässä vauhdissa mukana?

Syksy saa minut aina surumieliseksi. Kun päivät lyhenevät haluaisin jäädä 'roikkumaan' valoon. Ensi kevät tuntuu olevan hirmuisen kaukana. Siinä missä toiset odottelevat syksyn kuulaita iltoja ja sytyttelevät kynttilöitä, minä pidän lujasti kiinni viimeisistä säteistä kuin huutaen auringolle, älä jätä minua tänne.

Aurinko paistaa takaa heijastaen seinälle minäni varjon ja omenapuun heijastuksen. Varjokuva kuin syksyn synkentämä Kuvittelijan mieli.

Kolme hellepäivää on lämmittänyt uimavedet ja pehmentänyt aivoitukset, mutta uiminen saa joskus yllättävän lopun, ennen kuin ehtii alkaakaan. Rantakäärmeen tunnistin keltaisista pilkuista, mutta käärmeen sulava eteneminen vedessä vei isommat uinahaluni.

Onpa taas kerrakseen tullut  tähyillyksi pilviä. Nämä erikoiset revontulta muistuttavat pilvet ennustavat varmaan tuulta ja sadetta, nimittäin huomenna on luvassa kumpaakin laatua. Oikeat meteorologit kertoivat asian minulle uutisten sääosiossa.

Paljon ihania kohtaamisia ja haikeita eroja on tullut koetuksi viime päivinä. Hymyilläänkö myös täällä virtuaalipolulla? Minä ainakin hymyilen näin kohtaamisen toivossa. Ollos huoleton, tyttös valveill' on.