Kuvittelija piirustaa ja kertoo

Aamu on hiljainen. Kävelen kasteisessa ruohikossa. Ilmasta voi aistia jo alkavan syksyn tuoksua. Rannassa kohtaan tyyntyneen järven. Mieleni valtaa harras, paimenpojan-sunnuntai-tunnelma.

Istahdan penkille koivun varjoon, katselen lähes lumoutuneena liikkumatonta vettä. Linnutkin ovat hiljaa. Enkö tälläisesta iloitsisi? Vapaapäivä elämästä, suorittamisesta ja kohtaamisista, kiitos tästä aamusta.

Keltainen pallerokukka kertoo syksystä sekin. Kiitollinen monivuotinen perenna ilmestyy säännöllisesti kasvamaan ja ilahduttamaan kukillaan. Oppisinko jo viimeistään siltä, että pitää oma itsensä olla.

Tutuiksi käyvät mökin muijan askareet. Hain sallattiaineet kiehumaan hellalle. Lisäbonuksena on mökin vanha puuhella, jolle voi sovittaa kuinka monta kattilaa haluaa. Ei hipaisukytkimiä, vaan puita piisiin ja lisää on halkoja vajassa. Ah tätä onnea ja auvoa. Pienestä on ihmislapsi onnellinen. aamuisesta puuhastelusta.

Eilen oli matonpesupäivä. Löysin vanhasta vajasta muovisen istuma-ammeen jonka täytin vedellä ja laitoin matot likoamaan. Pesu liottamisen jälkeen on helppoa kuin nakin syönti. Nostin matot valumaan ja sen jälkeen orrelle grillikatokseen. Pesijä, yhtä märkä kuin matotkin, kaipasi pientä vilvoittelua.

Iltapäivän kalastuksesta voi laittaa vain muutaman maininnan. Kalastaja: 1 kuha, alamittainen joka pääsi kasvamaan, yksi ahven joka pääsi karkuun. Minä; ei näpyn näpyä, ainoastaan muutamia pohjakosketuksia karipaikoilla. Taas vanha sanonta palasi mieleen, kalaa ei oteta, sitä annetaan jos annetaan. Ei ollut kalaa lounaaksi, vaikka siitä kovasti lähtiessäni haaveilin.

Silmänruokaa oli sitäkin enemmän. Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille, blogini vierailijat!