Hei, se on lepakko

Herään syvästä unestä vähitellen tähän päivään. Unen monet kerrokset pitävät minua kauan otteessaan, kunnes vilkaisen kelloon ja tajuan, on aamu. Kuinka kauan mahdoinkaan pyöriä unettomana sängyssä hyvää nukkumisasentoa etsien. Kävelin ikkunasta ikkunaan ja kurkin paljastaako yö salaisuutensa huonouniselle. Hiljaista syvää hämärää kaikkialla. Vihdoin uni kietoo päähäni myssyn ja vapauttaa minut, turhista ajatuksista voipuneen. Toivon näkeväni mukavia unia.

Vadelmia, vadelmia kaikkialla. Naismuistini mukaan tällaista vadelmasatoa en ole kokenut. Toissavuotisen Tapani-myrskyn seurausta on metsässä nähtävissä nyt runsaan vadelnasadon muodossa. Niinpä Naskartelija heittää lippiksen päähänsä ja suuntaa salaisiin marjapaikkoihinsa, joihin minulla huonopolvisena ei ole osaa, ei arpaa. Metsävadelmia on mehuna, hillona ja paskasteessa, sekä nautittavana kakkumakumuistona. Lisäksi on vielä muutama puutarhavadelmapensas, jotka nekin tuottavat kohtuullisesti satoa.

Tämäkin herkku on enää haalea muisto sekä painona vyötäröllä. Oijoi, miten heikko ihminen onkaan. Onneksi hoitava lääkäri ei lue blogiani, sillä vielä en ole keksinyt uskottavaa selostusta seuraavalle käynnille miksi vyötärönympärys vain laajenee. Taidan kertoa totuuden.

Kävin vierailulla perityn ystäväni luona. Söimme runsaasti, nautimme kutunjuustoa kahvin kera ja suuntasimme kirkkomaalle, joka sijaitsee kauniin järven rannalla. Sauna oli rakennettu rantaan ja pientä maksua vastaan on kaikkien seurakuntalaisten käytettävissä. Joskus vähemmän on enemmän, pidin pelkistetystä sisustuksesta ja etenkin tästä verhottomasta ikkunasta jonka näkymä jäi pitkiksi ajoiksi sydämeni syövereihin.

Nyt oli vihreiden sukkien vuoro valmistua. Kutoessa voi aivo askarrella monien asioiden parissa. Luin kolumnin jonka sisältö kulki niin samoja latuja aivoitusteni kanssa, että teki mieli paiskata toimittajaa viestillä, mutten tohtinut kun lehti näkyi olevan useamman vuoden vanha. Mietintämyssyssäni pyörii oma osaamattomuuteni. Nähkääs koneeni oireilee ja sanoo varmaan pian poks. Pitäisi alkaa miettiä uuden ostoa. Olen ihan uppisukkeluksissa kaiken tietokonesanaston ja asioiden suhteen. Miten vastaan myyjän kysymyksiin millainen koneeni pitäisi olla, kun en itsekään sitä tiedä. Riittääkö vastaukseksi hyvä. Mutisen vaan itsekseni, kyllä minäkin tiedän ja osaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Lopuksi pieni tunteen kohotuskuva. Nähtyäni tämän pörröisen otuksen mökin ovenkamanassa sisäpuolella, huusin niin lujaa kuin keuhkoista lähti. Luulin ensin että pieni rotta, sitten tajusin, ei lepakko on se. Naskartelija riensi paikalle ja pelasti lepakon kuuloluun murtumalta kiidättäen säikähtyneen eläinparan ulos. Iloisesti se lenteli taivaan tuuliin.
Niinpä lähtee Kuvittelijakin pienelle iltalenkille.
Hyvää elokuuta!