Kyllä konsti keinot keksii, kun haluaa puuhun päästä...

Noin viikko sitten kuljin teepaidassa ja polvihousuissa ajatellen kesän jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Kasvisvoittoinen ruokavalio haettiin suoraan maalta keittiöön ja valmistumisen jälkeen pöytään, elämä maistui kevyen ihanalta. Puolet tomaattisadosta kasvihuoneessa odotteli kypsymistä, omenia pursuavat puut muistuttivat päivittäin välipaloista ja jälkiruokien ihanuudesta. Samalla seurailin oravapoikia touhuamassa säilömispuuhissa. Vikkeläkinttuiset poijaat kiipesivät omenapuun runkoa pitkin puuhun, taiturimaisia temppuja esittäen nappasivat omenan suuhunsa ja hyppien puusta puuhun, välillä koukaten maahan, kantoivat omenat omiin talvisäilöihinsä. Kameran ilmestyminen oravan reviirille sai säilöjän pudottamaan omenan suustaan. Ilmekin jo kertoo oravan aatoksen, hus pois siitä kameroinensi, minulla on kiire.

Ja kiirehän se lopulta minullekin tuli, piti kerätä maan tuotteet, tomaatit ja omenat suojaan yöpakkasilta. Pinaatti joka onneksi kestää hieman kylmempääkin keliä, törröttää syötävänä maalla, mutta kurpitsat ja muuta hallan arat kyllä saivat tuta ensi pakkasen kosketuksen.

Kun kylmä koillinen puhalsi sateen kera, vaihtui polvihousut nopeasti syystamineisiin, pipo päähän eikä hanskatkaan olleet liikaa kun vein Estelle nukkeni kirjaston Nalle ja nukke-näyttelyyn. Vanhat hellyttävät ja kovia kokeneet nallet ja nuket kuljettivat Kuvittelijan ennätysajassa lapsuustunnelmiin. Taaksepäin on ajatuksissaan helppo kulkea, sen näinä päivinä olen useasti huomannut.

Eteenpäin menoni on ollut aikamoista kompurointia. Tiedä mimmonen harha-askeltaja nykyään olen, useamman kerran olen tömännyt kiviin ja kantoihin. Maakosketuksen otin mökillä, kun juoksin(?) kiidättämään naskartelijalle tarvitsemansa työkalun. Tapani liikkua on aina ollut kiireinen, seurauksena olen kulkenut päin ovenpieliä. Jos jonkinlaisia yhteentömäyksiä on sattunut matkani varrelle. Pitäisi paremmin omaksua, hiljaa hyvä tulee ajatellen aivan kaunis.

 Haavalehti värisi kulkureitin varrella ja sai minut ihastelemaan syksyn kauneutta. Kauempaa katsottuna kuvassa näkyy kasvot ja auringon valaistessa lehden takaa se näyttää kovin ilmeikkäältä. Bannerikuvahan tämä, soisin sen tuovan lämmön sinun mieleesi.

Aurinkoista syksyä teille kaikille, te rakkaat blogistit ja pysykäähän pystyssä. Sillä ei se matkan pituus, vaan vauhti...........