Kevät liikuttaa Kuvittelija

Olen liikuttunut.
Mustarastaiden aamukonsertti saa sieluni kielet väräjämään. Seisahdun kotiportaille kuuntelemaan ikiomaa voice-konserttoani, enkä lopulta erota kuoroon kuuluvista, kuin mustarastaan huilun ja joutsenten basson kalkattelut. Kotipihan talvilinnut ovat tulleet tutuiksi, mutta joukkoon saapuneet kevätmuuttajat ilahduttavat enenevästi. Punarinnan sulava liikkuminen ja mustarastaiden pomppinen kuusiaidan alle piiloon on tullut tutuksi. Kottarainen on käynyt kurkkimassa pönttöönsä. Tänään näin vihervarpusen ja peipposen pihalla. On kevät. Kuvittelijan lempivuodenaika.

"Oli huhtikuun ilta
oli kuutamo
kevät kampasi hiuksiaan
vihreänvälkkyvällä kammallaan
kuvaansa kuun peilista katsellen."
/Turtiainen

Olen liikkunut.
Naskartelija esimerkkiopettaa Kuvittelijalle elämäntapavalmennusta. Olemme kulkeneet metsäpoluilla sport trakkeri taskussa mittaamassa matkan pituutta ja askelia. (Naskartelija on suorituskeskeisempi kuin kirjoittaja.) Toisina päivinä minua saa vetää perässään kuin aasia. Puolet ajatuksistani vangitsisi minut tietokonekoukkuun lukemaan ja kirjoittamaan virtuaalipäiväkirjaa. Tiedättehän, kirjoittamiseni on useimmiten inspis-voittoista ja silloin sanat syntyvät ihan itsestään, niitä ei tarvitse miettiä ja tekstin voi aina jälkikäteen sorvata lukijalle ymmärrettävään muotoon, jos jaksaa ja viitsii. Mutta annas olla kun sinulla olisi aikaa kirjoittamiselle, silloin ei synny mitään. Silmäilet laiskahkosti blogiasi ja olet typertynyt ja saamaton.
Siis olen liikkunut. Viime keikalla tosin alkoi jalkapohjassa tuntua kipua. Tasaisella ja alamäissä peukkuvarvas oli hiljaa, mutta noustessa ylämäkeen kipu alkoi. Olin huomaavinani, ettei minun kipuuni täysin uskottu, mutta kymmenen ja puoli kilometriä riittää hyvin minunlaiselleni laahustajalle.

Olen yrittänyt muistaa...sanoja
Sain ystävältäni jäätelöreseptin, kun ensin olin saanut maistaa sitä unelmaa. Aah, ei paljon pahaa! Reseptissä oli vain muutama ainesosa ja päätin harjoituttaa muistiani painamalla sisällön mieleeni. Kotona sen vielä oivallisesti muistin ja olin varma ettei siitä tarvitse mitään lappusta tehdä niiden satojen reseptien joukkoon joita keittiön yläkaappi pursuaa. Olin nimittäin joutunut plaraamaan reseptejäni, kun keittiössä on työn alla pienimuotoinen remppa ja kaapitkin piti tyhjentää remppaa varten.
Kampaajalleni sitten innoissani kerroin miten aion pääsiäiseksi tehdä kahvijäätelöä. "Voitko antaa sen reseptin minulle" hän kysyi. Tietysti, lupasin. Arvaatkaapas muistinko sen? Meni muutama päivä ja sain paperireseptin jonka hukkasin. Tänään löysin sen rypistettynä takkini taskusta. Eihän teille koskaan käy näin? Eihän...

P.S Kahvi on Espresso-kahvijauhetta!!


Näin muistan
Naapurini juhlii tasavuosia ja kieli poskessa väsäsin tänään hänelle onnittelukorttia. Nyt kun olen saanut sen valmiiksi olen vapaa kävelemään kasvihuoneeseen tervehtimään pieniä taimenalkuja. Tänään aion laulaa niille kevätlaulun; Nyt leivokset ilmassa leikkiä lyö suvivirsiä viidakko kaikaa... Aah, suvivirsi enpä alkuunkaan ymmärrä koko juttua. Elämäni on perustunut suvivirren laulamiselle ja siihen liittyy niin vahva keväinen ja kesäinen latinki etten ymmärrä, haa taidanpa laulaa kasvihuoneessa tomaateille ja artisokille suvivirren, ties mihin kasvuun vielä yltävät............ja laiho laaksossa...........
Aurinkoista viikonvaihdetta toivoo Kuvittelija.