Kotiseutuni hoi, sulle hiljainen laulu soi....

Lapsi teki pikavisiitin kotiin, eikä halunnut nunnutella peiton alla.

Niinpä liikuimme paljon, koimme ja näimme paljon, taisimme saada raittiin ilman myrkytyksen.  Suunnittelimme tiukan 'ohmeljan' ja pitäydyimme siinä. Sillä tiedättehän, "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty."

- Mökkeily ja kalastus
Katiskojen kokeminen on ohjelmanumero vailla vertaa. Menoksi.Tuulee niin että tuntuu. Kaikki vaatteet on laitettava päälle ja loput tuulen puolelle kainaloon. Ja kun ahven on uinut katiskaan, jäljelle jää enää kalan perkuu ja paistaminen, ei paha.

- Geokätköjen etsintä
Elähdyttää meissä kotiseututunteen vailla vertaa. Kätköt löytyvät yleensä näköalapaikoilta, kuljettavat meitä vesistöjen varsille, nähtyvyyksien äärelle ja vilkasliikenteisten teiden, tai siltojen tuntumaan.
Joskus saatamme löytää itsemme keskeltä metsää, jossa yli satavuotias puuvanhus kertoo hiljaisesti meille omaa tarinaansa.

-Saunominen ja syöminen
On vailla vertaa. Ruumis ja tuntuu että sielukin puhdistuu löylyn ja vihdan yhteistyön tuloksena. Raukeina ja puhtaina onkin mukava tallustella pöydän viereen ja nauttia kotona tehtyä herkkupitsaa. Nam.

-Kävely lintutorniin
Tuulee, mutta metsän suojassa on suht leppoista kulkea. Aurinkokin paistaa ja mieli on kutakuinkin auvoisa. Suon lintutornilla törmäämme lauantaina koko maassa järjestettävään Tornieen taistoon. Jo viiden aikaan tulleet, varhaisimmat bongalijat, tulevat meitä vastaan ja kertovat Lapin sirkku-parin olleen kaukaisimman bongatun vieraan muuttumatkallaan Lappia kohti.

-Kävely takaisin
Yht'äkkiä pohkeessani tuntuu viiltävä kipu. Olen saanut oikeaan jalkaani kiusallisen krampin ja vaellukseni sen jälkeen on vaivaista. Hetken kuluttua tiedän ettei minusta ole kävelijäksi. Hyväkuntoisin ottaa meistä irtioton ja suuntaa kotiin autoa hakemaan. Minä laahustan parkkipaikalle ja tunnen pilanneeni toisten luontoretken, vaikkei niin ole tapahtunutkaan. Mitä ihminen oikeastaan tunteilleenkaan voi?

-Autoajelu
Iltapäivällä suostun lähtemään auton painoksi yhdelle geokätköilyreitille. Kuvailen,  kun muut etsivät kätköjä ja lepäilen kontti ojossa auton takapenkillä. Kamerasilmäni kuvaa mielenkiintoisen näköistä kivistä tehtyä asumusta.

Virtaavaa vettä...ja...

ja lisää veden virtausta...

Taivastakaan unohtamatta. "Sama taivas yllä tämän maan..."

Maailmamme on oikeastaan tavattoman kaunis, näin keväälläkin.

Kurre odottaa meitä kotipihalla ja on jotenkin pelkäämättömän oloinen. Ehkä se tietää, että minun motoristiset kykyni on degeneroituneet...

Nauttikaa ulkoilemisesta ja avatkaa silmänne luonnon kauneudelle toivoo Kuvittelija ja nostaa jalkan sänkyyn lepäämään. Miten jalassa olevaa kramppia oikein kuuluisi hoitaa?