Vappu marssilla, vappumarssilla.

Eilisen nimmarisankarin perinteinen vappumarssi suuntautui metsään. Poluille kivikkoisille, suon ylittäville pitkospuille ja rautatien vieren kuntopolulle ystävien kanssa. Pohjoisesta tuuli kovaa, joten toppatakki ei tuntunut liialliselta ulkoiluvaatteeksi. Ja mukana tietenkin runsaat eväät. Ville Veturi kulki edellä ja kaksi Jere Jarrumiestä seurasi perässä. Tasainen puheenpulputus katosi sammalen pehmittämille poluille ja pohjatuulen suhinaan. Siksi oli suoranainen ihme, että pystyimme yhyttämään metson lentoon polun viereltä. Sen punainen pää kiilsi auringossa, kun se kaikkosi metsän uumeniin. Suolta nousi lentoon kurkipariskunta, eikä ollut mitään saumaa kuvata kumpaakaan. Ihailla vain.
"Metsän poika tahdon olla sankar jylhän kuusiston.."

Evästeet näkyivät, joten suunta eteenpäin on selkeä.

Vappuinen sää oli houkutellut polulle muitakin luontokulkijoita. Laavulla tapasimme ihanan pörröisen koirulin ja koiran omistajat.
Ulkoilma vaikuttaa Kuvittelijaan niin, että huolet kaikkoavat taivaan tuuliin ja keskustelu polveilee maasta taivaisiin. Emme luulleet metsässä eläimiin enää törmäävämme, olihan metson tapaaminen jo aika paukku. Mutta seuraavaksi vappuyllätykseksi kohtasimme vaaleanpunaisen porsaan. Siellä se makasi suon laitamilla kyljellään, kuin kertoen korutonta kieltään vappua seuraavan aamun tunnelmista. Nostimme porsaan ahdinkosta ja sidoimme sen puun oksaan.

Ilmapallopotsi sai tuottaa seuraavillekin kulkijoille vappuisia elämyksiä.

Kuten löytämämme korvasieni, ja suon tuoksut meille.

Olimme jo kääntymässä viimeiselle kolmen ja puolen kilometrin matkaosuudelle. Aurinko putkahti esiin ja toppatakki tuntui rautatien penkalla kulkijalle kovin kovin lämpimältä. Piti avata vetoketju ja sisukkaasti tarpoa eteenpäin.

Niin se vaan on, ettei tähän kaveriin kiljaisematta törmää. Molemmin puolinen uteliaisuus sai meidät epäluuloisiksi, eikä tämä kaveri ollut kameraa aiemmin nähnyt, päättelin uteliaisuuden määrästä. Selkeäkuvioinen kyy jäi paistattelemaan päivää paikalleen meidän jatkaessa kulkuamme kotiin.

Tuntui ihan kuin vaahteran silmut olisivat päivän kuluessa suurentuneet. Sen lime kukka tulisi esiin koko voimallaan, jos vain tämä rantä sade loppuisi.

Naapurin siniristilippu liehui iloisesti kun palasimme kotiin ja matkamittarissa vajaa kaksitoista kilometriä alkoi jo tuntua jaloissa ja parissa muussakin paikassa. Kyllä maistui nakit ja perunasalaatti sekä jälkkäritorttu makoisalta.

Se on riemun ja onnen aikaa, jos vain lakkaisi lunta satamasta. Miten sinun vappusi meni?