maanantai 19. toukokuuta 2014

Pääskysestä ei päivääkään.





Valo ja lämpö tekevät sen yhdessä. Niiden yhteisvaikutuksesta käynnistymme kukin omaan tahtiin kevääseemme. Osan se vie harrastusten pariin. Kun osa laulaa, "kaikki paitsi purjehdus on turhaa" toisten mielestä ilman puutarhaa elämä on kuin talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää. Onneksi mikään instanssi ei päätä mieltymyksistämme, vaan saamme muodostaa elämästämme oman näköisen. Kuvittelijastakin kuoriutuu n.s. kunnon ihminen siinä mielessä, että kevät nostaa minut sohvaperunan roolista ruohon leikkuun suloiseen maailmaan. Siinä samalla tutustuu satoihin öttiäisiin, jotka tunkevat sisään silmistä, nenän reiistä ja suusta jos erehtyy sitä auki pitämään. No tämän viikkoinen kuntoutus ruohonleikkurin avulla on ohi. Villasukka-ajat ovat hetkeksi takana päin ja tarkkailija minussa on valpastunut. Seuraavassa kuvasarja viime viikon kohtaamisista. Toiset tapahtuivat yllättäen kuten,

nostaessani kameran linssin kohti katolla huilivaa pääskystä, se nousi siivilleen ja ihmeen kaupalla sain siitä kuvan lennossa, lennosta. "Pääskysestä ei päivääkään" sanoo vanha sananlasku, ja oikeassahan se on. Nämä helteet ovat kuorineet Kuvittelijankin vaatevaraston minimiin. Niin sitä luulisi useimmille meistä käyvän tällä helteellä. Mutta ei,

meillä kesään matkaavilla oli sama suunta. Heillä vain oli kiireempi kuin meillä. Kahdeksan motoristia istui "harrikoidensa" päällä rennosti ja silmiini jäi viimeisen vasemmalla, lippu selässä. Tuli jotenkin niin juhlallinen olo.

Myös luonto kiirehtii. Nyt kun lämpöä ja valoa on tarjolla, alkavat kukatkin kilpailla nopeudesta toistensa kanssa. Rentukat, nuo rantojen keltaiset kukkivat olivat avautuneet ja katiskoilla ollessamme näimme toinen toistaan komeampia keltaisia mättäitä koristamassa rantamaita.

Mökillä kasvihuone valmistui ja ensimmäiset tomaatit pääsivät iltapäivällä uuteen kotiin. Salaatit ja muut lillukan siemenet pääsi multaan. Jäämme odottamaan ensimmäisiä sirkkalehtiä viimeksi mainituilta.


Järvi peilaa edelleen taivaan värejä. Jos satuitte olemaan lauantai-iltana kuulolla, veteen loiskahti suorin vartaloin kirjoittaja joka sivumennen sanottuna päästi hyytävän karjaisun veden vilvoittavan vaikutuksen ansiosta. Talviturkki on veks ja näin voi virallisestikin sanoa kesän alkaneeksi.

Ihmetteli sitä ääntä varmaan lokkikin, kun ei pystynyt vastaamaan kesäviestiini. Toivon kaikille lukijoilleni auvoisaa kesää!




5 kommenttia:

  1. Niin, kesältä tuntuu! En ollut aivan eilen uskoakseni, että shortsi & t-paita keli on oikeasti kun ulkolämpömittaria tsiikailin. Piti käydä ensin pyörähtämässä talo ympäri ja sen jälkeen luovuin vasta neuletakista! :)

    Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  2. Jos toukokuun alkupäivät olivat tavallista viileämpiä, niin nyt ollaan saatu nauttia tavallista lämpimimmstä päivistä.Tänään oli jo vähän liikaakin lämpöä:)
    Muttta, ei valiteta, nautitaan ja annetaan kesän kunnolla tulla.
    Vai olet jo turkin riisunut, rohkea olet!

    Hienot kesäiset kuvat, etenkin tuosta pääskysestä!

    VastaaPoista
  3. Ihanan kesäiset kuvat, varsinkin tuo järvikuva... uuh... vielä en tarkene talviturkkia pois heittää. Rohkea olet :)

    VastaaPoista
  4. Te siinä ajelette kohti kesää moottoripyöräsaattueen turvin kuin kuninkaalliset ikään :) Ja täytyy sanoa sekin, että siellä on ollut jopa lämpimämpi kuin täällä!

    VastaaPoista
  5. Hieno juttu tuo talviturkin pois viskaaminen. Tein itse sen saman tempun samoihin aikoihin, kuin sinä. Ai, että tuntui makeelta.
    Kesä tuli pohjoisemmaksikin, ei sentään rentukat kuki vielä, mutta kalalla pääsee käymään.

    VastaaPoista